Ruotsalainen QX-lehti omistaa heinäkuun numeronsa naisten jalkapallon EM-kisoille. Puhutaan sekä miesten että naisten jalkapallosta ja pelaajista. Pääkirjoituksessa QX:n päätoimittaja Anders Öhrman muistelee omia surkeita jalkapallokokemuksiaan. Hän liittyi 11-vuotiaana Örebro SK:n aloittelijajoukkueeseen. Oli 10 poikaa ja yksi tyttö, ja se tyttö oli paras kaikista. Kentällä kaikki hullunlailla juoksivat pallon perässä, kuin ampiaiset. Silloin ei vielä osattu miettiä taktiikkaa ja sitä, että joidenkin pitää jäädä puolustuslinjoille kyttäämään, ettei vastustaja pääse läpi. Jos koulussa olisi opetettu taktiikkaa, urheilusta olisi tullut "älykkäämpää" ja "lukutoukatkin" olisivat ehkä innostuneet.
Örebron aloittelijajoukkue pelasi muita aloittelijoita vastaan, ja Anders Öhrman muistaa kahdeksassa ottelussa tehneensä yhden maalin. Maalivahti liukastui ja pallo vieri maaliin. Mutta hän muistaa myös, miten hän haastatteli kauan sitten tv-julkkista, Carl-Jan Granqvistia, ja kesken haastattelun Granqvistin pojan koulusta soitettiin. Onko okej, että Granqvistin poika pelaa jalkapalloa sateenvarjon kanssa, kun yllättäen alkoi sataa. "Se on pojan asia", isä vastasi.
Juuri nyt on käynnissä naisten jalkapallon EM-kisat. Isäntämaa Ruotsilla on vahva joukkue, ja tietenkin odotellaan voittoa kotiin. Jalkapallon naisten EM on lesboille jotain samaa kuin homoille ovat euroviisut.
Naiset eivät monissa asioissa ole sen huonompia kuin miehet. On taisteluhalua ja liukastumiset tai kastuminen eivät merkitse mitään. Sateenvarjojen alla ei naisten jalkapalloa pelata. Dagens Nyheterin urheilusivulla kommentaattori huomaa yhden eron miesten ja naisten jalkapallon välillä. Miesten jalkapallossa nähdään jatkuvasti fuskua, filmaamista ja "vakavia" loukkaantumisia". Vaikeroidaan ruohomatolla, mutta kun tuomari jatkaa muina miehinä peliä, sama loukkaantunut "ihmeparantuu" ja syöksyy omiin asemiinsa. Tällaista filmaamista ei kommentaattorin mukaan ole nähty naisten jalkapallo-otteluissa. Filmaamista ja ylenmääräistä vaikerointia on aina pidetty vähän "akkamaisena", mutta kun miespelaajat sitä tekevät, twitterin vihakirjoittajat ovat hiljaa. Mitään vihakirjoitusten aaltoa ei synny. Miesten lajeissa tällaiset näytösloukkaantumiset ovat koko ajan lisääntymässä. Naisten jalkapallo on puhtaampaa ja rehellisempää. Näillä laatusanoilla sitä kannattaa markkinoida laajemminkin.
QX haastatteli Ruotsin maajoukkueen ´pelaajaa Nilla Fischeriä. Hän on kova pelaaja, joka ei pelkää ottaa lähikontakteja. Hän on keskikenttäpelaajana, ottaa vastaan pallon puolustajilta ja syöttää eturiviin hyökkääjille (niin kuin Litmanenkin!). Hän on pelannut vuodesta 2001 ja mukana on jo yli 100 maaottelua. Pronssia tuli vuoden 2011 MM-kisoissa. Nyt hän odottaa EM-kisojen kultaa. Hän myös odottaa talvea, jolloin hän menee naimisiin tyttöystävänsä kanssa.
Naisten jalkapallossa on aina ollut mukana myös lesboja. Nyt heitä on maajoukkueessa enemmän kuin aikaisemmin. Joukkueen kapteeni Pia Sundhage sanoo, että joillakin pelaajilla on poikaystävä, joillakin tyttöystävä, eikä se ketään häiritse. "Det är skönt".
QX:n kuvista näkyy, miten kaunis Nilla Fischer on. Hän alkoi pelata jalkapalloa jo viisi-vuotiaana, ja 15-vuotiaana hän päätti tehdä kaikkensa tullakseen huippupelaajaksi. 16-vuotiaana hän pääsi maajoukkueeseen. Hän asuu Lindköpingissä yhdessä tulevan puolisonsa kanssa. Vaikka takana on 23 vuotta jalkapalloa, hän edelleen rakastaa peliä. Treeneissä harjoitellaan lähes uupumukseen asti, mutta jälkikäteen tunne on aina valtava. Myös joukkue on tärkeä. "Teemme tätä yhdessä joukkueena, voitamme yhdessä, häviämme yhdessä". Nilla ei ole vielä valmis miettimään ammattilaisuransa lopettamista, vaikka elämä onkin jatkuvaa treeniä ja matkustamista. Kuitenkin on jo pakko ajatella, mitä tekee sitten, kun jalkapalloura on ohi. Muoti kiinnostaa. Ehkä oma yritys.
Naisten jalkapallo on aikaisemmin kärsinyt katsojien puutteesta, mutta nyt esim. Ruotsi-Tanska -ottelu oli loppuunmyyty. Asenteet ovat muuttumassa. Uutta on myös, että media on ollut hyvin kiinnostunut. Nyt haaveena on, että loppuottelussa ovat vastakkain Ruotsi ja Ranska, ja Friends Arena on loppuunmyyty.
Suomessakin on joskus puhuttu lesboista ja joukkueurheilusta. Helsingin Sanomien sunnuntai-osiossa oli 8.8.1999 laaja artikkeli aiheesta. Juttu oli aika homofobinen, kuten tämä nettilainaus osoittaa:
Tytöt lätkässä: Moni tyttö törmää ensimmäistä kertaa lesboihin joukkueurheilussa. Joskus rakastavaisilla on pelatessakin silmää vain toisilleen, toisinaan mustasukkaisuus pilaa koko joukkueen hengen. Valmentajan pitäisi katsoa, ettei ketään sorreta tai ahdistella. "Monissa lajeissa huiput ovat lesboja, se on maailmanlaajuista" "Nuori tyttö voi vahvan ystävyyden kautta ajautua lesbosuhteeseen"
Kommentti:
"Tyttö ajautuu lesbosuhteen". Hui! (Onneksi Hesarikin on muuttunut.)