Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja Poliisiammattikorkeakoulu ovat tehneet vuodesta 1998 lähtien vuosittain selvityksiä rasistisesta rikollisuudesta. Vuodesta 2009 alkaen on tarkastelukulmaa laajennettu niin, että mukaan on otettu muukin rikollisuus, jossa uhrin kuulumisella johonkin ryhmään on merkitystä. Tässä puhutaan viharikoksista, ja viharikoksilla tarkoitetaan rikoksia, joissa motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansllista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta,seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.
Viharikokset HLBTI-ihmisiä kohtaan hieman lisääntyneet
Viime vuonna kirjattiin 860 viharikosta ja suurin osa niistä oli ns. rasistisia rikoksia. Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia viharikoksia oli 5% ja sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvia viharikoksia löytyi viisi eli 0,6%.
Viime vuonna 2010 uhrin seksuaalinen suuntautuminen oli motiivina 41 tapauksessa (edellisenä vuonna 31). Eniten oli sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintätilanteita (21) ja pahoinpitelyitä (15). Viime vuonna oli myös kuuluisa Helsinki Priden kaasuhyökkäys. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla on pientä nousua edellisestä vuodesta.
Millaisia ovat viharikokset
Viharikokset kohdistuvat yhteen ihmiseen, mutta ne ovat viesti koko sille ihmisryhmälle. Teot lähettävät viestin epäluuloista ja vihamielisyydestä koko ryhmälle. Niillä pidetään yllä ennakkoluuloja, pelkoa ja vihamielisyyttä eri ihmisryhmien välillä.
Lainsäädäntö ei tunne viharikosta eikä sellaista rikosnimikettä ole olemassa. Poliisilla ei ole ollut luokitteluvälineitä muiden kuin rasististen rikosten tilastointiin. Sen takia tutkijat joutuivat selaamaan läpi rikosilmoitusrekisterit ja tekemään niistä tulkintoja. Vuonna 2011 syyskuussa poliisi sai käyttöönsä uuden luokittelujärjetelmän, jossa on myös muita kuin rasistisia viharikoksia. Samalla annettiin ohjeet vihamotiivien tunnistamiseen ja merkitsemiseen.
Rikoslaissa ei ole määritelty rasistista rikosta tai viharikosta, mutta rasistinen tai muu vihamotiivi voi olla rangaistuksen koventamisperusteena. Koventamisperustetta laajennettiin kesäkuun 2011 alusta. Rikoksesta ”voidaan tuomita ankarampi rangaistus, jos se on tehty rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etnisen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta tai niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta”. Sukupuolivähemmisöt kuten transsukupuoliset tai transvestiitit eivät vieläkään näy lakitekstissä.
Vihamotiivi voi olla yhteen henkilöön kohdistuvassa rikollisessa teossa tai vihamotiivi voi olla mukana syrjinnässä, kiihottamisessa kansanryhmää vastaan, joukkotuhonnassa, rikoksissa ihmisyyttä vastaan, kidutuksessa ja työsyrjinnässä.
Konkreettisesti seksuaalivähemmistöön kohdistuva viharikos voi olla aika absurdi. Esim. naapuri huutaa ja solvaa homoloukkauksia tai lesbo ei saa kulkea kotiiinsa samaa yksityistietä, jota muut saavat käyttää.
Viharikoksille alttiit ryhmät
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kuuluvat viharikoksille alttiisiin ryhmiin. Viharikosraportissa arvioidaan, että seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluu 5-15% väestöstä. Transvestiitteja arvioidaan olevan n. 50 000 ja transsukupuolisia 5 000. Intersukupuolisia lapsia syntyy vuosittain 25-50. Eurobarometrissa puolet suomalaisista piti seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää hyvin tai melko yleisenä.
Viharikoksiin törmätään arjen tilanteissa
EU:n perusoikeusviraston selvitys vuodelta 2008 kertoo, että syrjintää ja epäluuloja on kaikilla elämänalueilla, kuten työelämässä, uskonnollisissa yhteisöissä ja urheilussa. On kiusaamista, nimittelyä, häirintää ja väkivaltaa. Kuitenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta ja syrjinnästä on hyvin vähän tietoa Suomessa. Lehtosen ja Mustolan työelämää koskevassa tutkimuksessa nousi esiin, että kiusaamisen, nimittelyn ja vitsailun lisäksi oli eroja mm. palkkauksessa, koulutukseen pääsyssä ja tiedon saannissa työpaikalla.
Transihmisten tilanteesta kertoo tasa-arvovaltuutetun vuosikertomus vuodelta 2010. Yhteydenottoja on tullut mm. syrjinnästä työssä, vakuutuskorvauksissa, asevelvollisuuden vaikutuksissa ja koulu- ja työtodistusten uusimisessa ja kohtelusta uima- ja kuntosaleissa. Transihmiset kohtaavat siis syrjintää ja hankaluuksia hyvinkin arkisissa asioissa. Taustana on tiukka määräysten mukaan toimiminen.
Tällä viikolla on käynnissä TransHelsinki 2011 tapahtuma. Lauantain seminaarissa tämäkin teema luultavasti nousee esiin.