Gaykätköt: Nautelankosken museo ei halua, että gaykätkön teksteissä käytetään Nautelan nimeä

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 6

Geokätköjen rinnalle on tullut toukokuun 2016 ajaksi gaykätköt. Turussa ja sen ympäristössä on 17 kätköä, jotka jollain tavoin liittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan. Yhtä kätköä suunniteltiin Lietoon, Nautelan museon eteen.


Taiteilijaryhmä muutti suunnitelmaa, kun museota hallinnoiva säätiö ei halunnut kätkön esittelyteksteihin mainintaa Lauri Nautelasta. Kätkö sijoitettiin Turkuun, Lietoon ajavan bussin lähtöpysäkin lähelle. Turusta Lietoon on 16 kilometriä, Hämeenlinnan suuntaan. Kunta sijaitsee vanhan Hämeen Härkätien varrella. Turun Sanomien mukaan Nautelankosken säätiön puheenjohtaja Pekka Jokila on sanonut, että he eivät halua, että Lauri Nautelan taustoja kauheasti mainostettaisiin. He haluavat, että taustat jäävät hiljaisuuteen.

Gaykätköt kuuluvat yhteisölliseen ympäristötaideteokseen, jonka on ideoinut taiteilijapari Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger. Gaykätköt toimivat samalla tavoin kuin ns. geokätköt: piilopaikasta annetaan Facebookissa koordinaatit ja puhelimen satelliittipaikannuksen avulla kätkön etsijät pääsevät kätkölle. Kätköstä löytyy jotain siihen kohteeseen liittyvää. ( https://www.facebook.com/gaycaching/?fref=ts ).

Nautelankosken museo sai 1900-luvun lopulla merkittävän lahjoituksen Lauri Nautelalta, ja lahjoitusvaroilla pystyttiin rakentamaan uusi, moderni museorakennus. Lauri Nautela oli arvostettu kotiseutuaktiivi ja harrastelija-arkeologi. Hän oli kartanoon adoptoitu poika, ja sieltä oli peräisin hänen varallisuutensa. Kartanon alueella on Nautelankoski ja sen rantamailla on ikivanhoja, kivikautisia asuinpaikkoja. Liedossa tehtiin arkeologisia kaivauksia ja Lauri innostui niistä.

Lauri Nautela oli yksineläjä ja hänen ystävänsä tiesivät, että hän oli kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Hän kokosi laajan kirjaston, joka nyt on Nautelan museossa. Hänellä oli myös valokuvia ja alaan liittyviä ulkomaisia lehtiä. Siihen aikaan, kun homoseksuaalisuus oli rangaistavaa, hän joutui kärsimään useamman vuoden vankeusrangaistuksen. Lauri Nautelasta kerrottiin Sateenkaari-Suomi -kirjassa vuonna 2007 (Sateenkaari-Suomi - seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia).


Museonjohtaja Leena Viskari kertoi tiistaina, että gaykätkön oheistekstit kiinnittivät säätiön huomiota. Niissä nostettiin yksipuolisesti ja ehkä hieman huomiota tavoitellen esiin Lauri Nautela ja hänen kärsimänsä vankeusrangaistus, vaikka Lauri Nautela oli kiinnostava ja merkittävä henkilö aivan eri syistä. Hänen seksuaalisuutensa ei ole ollut museolle mikään erityinen juttu, vaan se oli vain yksi ominaisuus.

Museossa on käynyt queertutkijoita. Mm. Turun vuoden 2005 queer-seminaarin yhteydessä tehtiin erityisvierailu Nautelankosken museoon ja Lauri Nautelan kotimökkiin. Tutkija Kati Mustola muistaa hyvin museossa käynnin. Lauri Nautelan yksityiselämä ei tule esiin museon näyttelyssä. Vain asiantuntija voi löytää vinkkejä kirjahyllystä. Museo ei ole Nautelan henkilömuseo, vaan hänen elämäntyönsä ja paikkakunnan esihistorian museo.

Leena Viskarin mukaan Nautelan jäämistön luettelointi on yhä kesken, ja tutkijat voivat kokoelmaan tutustua. Hoitokodissa 1990-luvulla Nautela oli ilmaissut, että hänen henkilökohtainen arkistonsa voisi olla tarjolla tutkimuskäyttöön. Lasse Kekki Turun yliopistosta oli 2000-luvun alussa kiinnostunut Nautelan jättämistä materiaaleista, mutta työ jäi Kekin kuoleman vuoksi kesken.

Vähemmistöjen historia


Suomessa ja maailmalla on monia pieniä vähemmistöjä, jotka ovat tähän saakka olleet vaiettuja, eikä niistä ole jäänyt mitään konkreettisia historiallisia dokumentteja. Suomessa esim. vammaisten historiaa on vain vähän selvitetty. Oma historia on vähemmistön identiteetin kannalta tärkeä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta historiakiinnostus on varsin tuoretta. Tietoa voi löytyä kirjallisuudesta, elämänkerroista, henkilökohtaisista arkistoista, potilaskertomuksista tai kuulustelupöytäkirjoista. Usein materiaalin tulkinta on vaikeaa. Säilynyttä materiaalia on tarkasteltava "herkistynein silmin". Kun Uuno Kailasta kutsutaan "kauneuden erakoksi", se saattaa herättää tutkijan mielenkiinnon. Samoin tutkijan mielenkiinto herää, jos jollain on "onneton nuoruuden rakkaus" tai jollain on "helleenisiä tapoja". Arkistot ja museot ovat olleet heteronormatiivisen paineen alla, ja joissakin maissa arkaluonteiset tiedot on sijoitettu omiin mappeihin, joita ei näytetä edes tutkijoille. Myös edesmenneen omaiset ovat asettaneet rajoja jäljelle jääneiden materiaalien tutkintaan. ( http://ranneliike.net/teema/tribadit-2009-miten-arkistoista-loytyy-queer-nakokulma?aid=2539 )

Gaykätkö-projekti haluaa omalta osaltaan nostaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian esiin.


Yksityisyyden suoja - kuka saa loukkaantua

Henkilötietolaki puhuu henkilöön liittyvistä arkaluonteisista tiedoista, joita ei pidä julkaista. Seksuaalinen suuntautuminen on yksi niistä. Henkilötietolaki ei kuitenkaan anna suojaa kuolleelle henkilölle, mutta jos kuolleen omaiset loukkaantuvat vainajan yksityisyyden paljastamisesta, he voivat nostaa kunnianloukkaussyytteen. Akatemiatutkija Tuula Juvonen kertoi, että kun hän kirjoitti Tampereen gayelämän historiaa vuonna 2002, lähes kaikista nimeltä mainituista henkilöistä oli jo aikaisemmin jossain muualla julkaistu tieto homoudesta tai lesboudesta. Joidenkin osalta hän kysyi omaisilta lupaa tiedon kertomiseen. Juvonen arvioi Nautelan tapausta niin, että luultavasti "kylillä" tiedettiin Lauri Nautelan yksityisyydestä, koska hänen harrastuksensa olivat "omalaatuisia": aurinkokylpyjä alastomana, alastomien miesten valokuvaamista, jne. Ehkä jotkut kylän miehetkin olivat joskus malleina.

"Sateenkaari-Suomi – Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa" -kirjaan Nautelan elämää kuvaavan tekstin kirjoittaja Lasse Majuri sanoo, että hän kävi ensi kertaa Nautelan museossa Turussa pidetyn queer-seminaarin yhteydessä. Häneen teki hyvän vaikutuksen se tapa, jolla kaikkea Nautelan jäämistöä käsiteltiin, ammattimaisen museaalisesti. Ryhmälle jopa rekonstruoitiin hänen kotitalonsa työpöydän tavaroita käynnin ajaksi. Jäi käsitys, että museon henkilökunnalla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja mihinkään materiaaliin tai ylipäänsä Laurin elämänkulkuun ja -tapoihin. Ilmapiiri oli avoin ja ehkä hieman myötäelävä, koska kävi kyllä ilmi, että homoseksuaalisuus oli tuottanut myös vaikeuksia Laurille. Museo tarjosi apua, kun Lasse Majuri tutki Nautelan jäämistöä Sateenkaari-Suomi -kirjaa varten. Paikalle oli myös kutsuttu Nautelan hyvin tuntenut ystävä, joka tiesi kertoa lisää Nautelan elämästä.


Homomiehen testamentti

Suomen perintöjä koskeva lainsäädäntö on hyvin heteronormatiivinen. Perimysjärjestyksessä etusijalla ovat lähisukulaiset: lapset ja puoliso, vanhemmat ja sisarukset. Sukuun kuulumattomalle testamentatusta perinnöstä "sakotetaan" korotettuina perintöveroina.

Tutkija Antu Sorainen parhaillaan tutkii queer-ihmisten (siis seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien) perintökysymyksiä. Hän haluaisi perintöasioihin uudenlaisen näkökulman, joka heijastaisi paremmin viime vuosikymenien yhteiskunnallista kehitystä. Monet queer-ihmiset suoraan tai epäsuoraan torjutaan biologisessa suvussa tai he ovat "näkymättömiä". Ystäväverkostoista queer-ihmisille syntyy uudenlainen "perhe", joka ei perustu biologisiin sukulaisuussuhteisiin. Toisinaan testamentilla halutaan varmistaa, että kuoleman jälkeen jäämistö ei mene nuivasti suhtautuvalle suvulle vaan elämänaikana merkityksellisille ystäville. Rekisteröidyn parisuhteen tai avioliiton solmiminen automaattisesti varmistaa, että jäämistö menee puolisolle ja yhteisille lapsille. Jos eletään avoliitossa eikä ole testamenttia, biologiset sukulaiset ohittavat vainajan avopuolison ja mahdolliset avopuolison lapset.

Antu Soraisen tutkimuksesta käy ilmi, että homomiehet laiskanlaisesti tekevät testamentteja. Soraisen tutkimusryhmässä vain 23% oli tehnyt testamentin. Se merkitsee, että valtaosalla omaisuus menee kuoleman jälkeen lakimääräisesti suvulle, vaikka sukuun ei vuosiin olisi ollut mitään yhteyksiä. Kun testamenttia ei ole, sukulaiset ovat oikeutettuja tutkimaan kuolinpesän jäämistön ja riitelemään, mikä maljakko kuuluu kenellekin. Samalla jäämistöstä saattaa paljastua odottamattomia yksityiskohtia kuolleen elämästä.

Pieni määrä homojen ja lesbojen tekemistä testamenteista tehdään yhdistyksille ja säätiöille, Soraisen tutkimuksen mukaan homoista 25% ja lesboista 13% on valinnut edunsaajaksi yhdistyksen tai säätiön..


Lauri Nautela teki testamenttinsa varsin myöhään 1990-luvulla. Nautelan jäämistön varoilla rakennettiin Liedon uusi museorakennus. Hänen valintansa oli ymmärrettävä, kun muistaa hänen arkeologia- ja keräilyharrastuksensa: suvun sijasta paikalliseen museotoimintaan

Omaisuuden lahjoittaminen tai testamenttaaminen säätiöille voi joskus tuottaa pettymyksiä. Ruotsissa herätti 1990-luvulla melkoisen skandaalin Torsten Amundsonin säätiö, joka ei noudattanut lahjoittajan määräystä varojen käytöstä. Lääkäri Torsten Amundson oli työskennellyt yhdessä saksalaisen seksuaalisuuden tutkijan Magnus Hirschfeldin kanssa. Amundson kuoli vuonna 1940. Hän oli testamentannut osan omaisuudestaan säätiölle, jonka piti edistää homoseksuaalisuutta koskevaa tutkimusta ja valistustyötä ennakkoluulojen vähentämiseksi. Kuninkaallinen tiedeakatemia sai varat haltuunsa, mutta kirjoitti säätiön säännöt uudellleen, lainvastaisesti. Säätiö alkoi jakaa rahaa aivan eri tavoin: mm. hormonitutkimukseen. Säädekirjaa tarkistettiiin 1993, mutta sen jälkeenkään tutkimusvarat eivät päätyneet Admundsonin määräämiin tarkoituksiin vaan mm. hyvin vanhanaikaiseen tutkimukseen banaanikärpästen homoseksuaalisuudesta. Vielä 2010-luvullakaan ei ole ollut helppo selvittää, millaista tutkimus- ja valistustoimintaa rahoilla on tuettu.

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon Bensowin säätiön varojen käytöstä. Säätiön perustamiskirjan määräyksiä ei noudatettu. Ylen MOT-ohjelma on käsitellyt tätä asiaa kaksi kertaa.

- - - - -

Taiteilijapari Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger ovat viime vuosina järjestäneet monia näyttelyitä. Viimeksi syksyllä he osallistuivat Galleria Sinnessä Helsingissä kolmen taiteilijan yhteisnäyttelyyn, innoittajana Pier Paolo Pasolinin tuotanto. Kesällä 2015 he olivat Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoreina. Joulukuussa 2014 Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi heille Suomi-palkinnon tunnustuksena merkittävistä taiteellisista ansioista.


Turun Sanomissa 29.4.2016 säätiön puheenjohtaja perusteli.

Liedon museon uudet, erinomaiset nettisivut
Gaykätkösivusto Facebookissa
Sota-aikana Lauri Nautela toimi ilmatorjunnassa sähköttäjänä

6 kommenttia

Säätiön hallituksen asenteen vuoksi Nautelan taustat saivat verrattoman paljon enemmän mainosta kuin jos olisivat suostuneet gaykätkön laittamiseen museon eteen.
Säätiön puheenjohtaja Jokila edustaa poliittisesti Keskustaa. Hänelle Nautelan homoseksuaalisuudesta mainitseminen on "mainostamista". Kuulostaa tutulta.

Kommenttia muokattu: 30.04.2016 klo 14:37