Seta julkaisee Vanhustyön messuilla 10.2. opaskirjan Haluaisin pystyä kertomaan. Opas antaa käytännön vinkkejä ja toimenpide-ehdotuksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioon ottamiseksi palveluissa.
Opas on suunnattu erityisesti vanhuspalveluja tuottaville tahoille, vanhustyön lähijohtajille, työntekijöille ja alan opiskelijoille.
Oppaassa kerrotaan mitä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on hyvä tietää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten vanhuuteen liittyvistä kysymyksistä ja miten edistää sateenkaariseniorien yhdenvertaisuutta ikääntyneiden palveluissa.
Haluaisin pystyä kertomaan -opas on saatavilla pdf-muodossa Yhdenvertainen vanhuus -projektin verkkosivuilla vanhustyön tietokirjastossa sekä ilmaisena pienpainatteena. Julkaisu tukee tammikuussa 2014 julkaistulla Haluaisin pystyä kertomaan -videolla esiin nousseiden teemojen käsittelyä ja tarjoaa aiheesta lisätietoa. Siinä käsitellään myös lakeja, jotka ohjaavat ikääntyneiden palvelukentän ja muiden viranomaisten toimintaa. Näitä ovat esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait sekä vanhuspalvelulaki.
Opasta varten kerättiin tietoa vuosina 2012–2014 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä, Setan yhteistyökumppaneilta vanhustyön kentältä sekä sosiaali- ja terveysalan koulutusorganisaatioilta.
Haluaisin pystyä kertomaan -oppaan ovat laatineet Yhdenvertainen vanhuus -hankkeessa projektiavustajana toiminut Saini Valtonen ja projektikoordinaattori Salla-Maija Hakola.
Ei kai taas kaappiin?
Opaskirjassa kuuluu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten ääni. Monet 1930–50-luvuilla syntyneet ovat joutuneet piilottamaan todellisen minänsä suojellakseen itseään. Heistä puhutaan hiljaisena sukupolvena, joista monella on sekä julkinen että salattu minä. Heidän tarinansa kuvaavat sairaaksi ja rikolliseksi leimaamisen vaikutuksia elämänkulkuun ja lähisuhteisiin. Kirja tekee näkyväksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vanhuuteen liittyviä ajatuksia ja tarpeita.
- Merkityksellistä ei niinkään ole se, että vaikkapa palvelutalon tai päiväkeskuksen asiakas aina kertoisi sukupuoli-identiteetistään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan henkilökunnalle, vaan että hän kokisi voivansa halutessaan ilmaista avoimesti ja turvallisesti, millaisia tarpeita, pelkoja tai toiveita hänellä on, projektia johtava Salla-Maija Hakola sanoo.
Projektin tekemät kartoitukset vanhustyössä toimivien osaamis- ja tiedontarpeesta osoittivat, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden kysymykset ovat näkymätön aihe vanhustyössä. Yhdenvertainen vanhuus -projektin tavoitteena on tuottaa tietoa ja materiaalia sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta vanhuuden näkökulmasta.
Yhdenvertainen vanhuus -projekti
Haluaisin pystyä kertomaan -video tuo esiin sateenkaarivähemmistöön kuuluvien vanhuutta