Perjantai-illan pressiklubi-ohjelmassa Timo Soini antoi jälleen kyytiä haaveille tasa-arvoisesta avioliitosta. Soinille näytettiin Image-lehteä, jossa samaa sukupuolta olevat julkkikset suutelevat toisiaan, esim Valtaoja ja Hämeen-Anttila. Soini ilmoitti, ettei hän aio sellaista juttua lukea. Ei kiinnosta pätkääkään eikä kiinnosta valtaosaa Suomen kansasta. Image-lehden entinen päätoimittaja Matti Apunen on nähnyt vastaavaa lähes joka päivä lätkäkaukaloissa ja futiskentillä. Hienoja kuvia Imagessa. Susanna Kuparinen muistutti, miten Breznev ja Honecker suutelivat intohimoisesti jo rautaesiripun aikaan. Silloin suutelukuvista ei noussut mitään meteliä.
Soini näkee tasa-arvoisessa avioliittolaissa pienen marginaaliryhmän pyrkimyksen ajaa omaa asiaansa median avulla. Suurta kansaa vouhotus ei kiinnosta. Toimittajat ovat lähteneet mukaan, kun heillä on ”oma lehmä ojassa”. Onko siis toimittajien keskuudessa poikkeuksellisen paljon homoja? Soini korjaili puheitaan: ilmeisesti ei, mutta tässä nähdään trendi. Lähdetään vauhkoontumaan yhteen suuntaan. Mutta Soinin mielestä avioliitto on miehen ja naisen liitto niin kuin tuoli on tuoli ja pöytä on pöytä.
Muita keskustelijoita tällainen tiukka linja ihmetytti. Kuka sen määrää, miten ihmiset saavat rakastaa toisiaan. Susanna Kuparinen epäili, ettei henkiolentoja kiinnosta, miten ihmiset rakastavat. Matti Apusen mielestä kukin harjoittakoon rakkautta omalla tavallaan. Asiasta on tullut ”mediaseksikästä”, koska seksi on seksikästä. Viime kädessä on kuitenkin puhe oikeuksista, ja se on Apusen mukaan hyvä puheenaihe.
Mutta kuka sen määrää, että avioliitto on miehen ja naisen liitto? Soinin mukaan: biologia, terve järki ja traditio. Susanna Kuparinen suositteli kuitenkin Soinille hieman ”arvouteliaisuutta”. Kannattaa lukea Imagen juttu. Mutta Soini ei halua lukea: ”Sitä postia tulee ihan tarpeeksi”.
Toinen keskusteluteema koski Ruotsia, mellakoita ja ghettoutumista. Joihinkin kaupunginosiin on kerääntynyt paljon maahanmuuttajia. Tv-kuvissa ja lehtihaastatteluissa vannotaan, että tämä on vapaussotaa. Apusen mielestä tässä on pikemminkin kysymys vandalismista tai siitä, mitä Helsingin Sanomien kommentaattori esitti: maahanmuuttajat ovat saaneet oman ”näyttämön”. Jollain näyttämöllä heidät huomataan, ja se näyttämö on luotu nyt Ruotsin kaupunkien lähiöihin. Mielenkiintoinen näkemys: jos ei menesty Idoleissa tai Talentissa, voi luoda oman näyttämön, ja medianäkyvyys on taattu.
Mutta entä ghettoutuminen? Ruotsalaisissa ghetoissa maahanmuuttajien osuus on korkea. Siinä syntyy vahva voimantunne ja maan lakien tilalle tuodaan omat lait. Tulee mieleen homoghetot esim. amerikkalaisissa suurkaupungeissa 1970-80-luvuilla. Homoghetoissa ensimmäistä kertaa koettiin ,että saa näkyä ja saadaan ääni kuuluviin. Syntyi mm. pride-marsseja ja monenlaista omaa toimintaa. Se oli tärkeää homojen identiteetille. Homoghetoissa homot olivat kuitenkin aina prosentuaalisesti vähemmistönä, enemmistön seassa, mutta he olivat nuoria ja näkyivät katukuvassa. 1990-luvulla homoghetot alkoivat hiljalleen purkautua. Entisille homoalueille alkoi muuttaa uutta varakasta keskiluokkaa. Siitä huolimatta kaiholla muistellaan hienoja homoyhteisöjä.