Berliinin Museoiden pitkä yö (kahteen jpy saakka) Berliinissä ja Potsdamissa juhli, missä mahdollista, Fredrik Suurta. Berliner Zeitung -lehden julisteessa (kuva) otettiin kaikki irti. Ranneliike on aiemmin selostanut Friedrich II:n elämää ja asenteita.
Kävin Schwules Museumilla Mehringdamm-kadulla. Lumisohjon seassa sinne oli tiensä löytänyt yllättävän suuri määrä yleisöä, vaikka Lange Nachtin bussiopas ei oikein tiennyt missä ollaan ja ohjeet museollekin olivat oikeastaan väärin.
Schwules Museum tarjoaa erinomaisen historiallisen tiivistelmän Saksan seksuaalivähemmistöjen tilanteesta tuoreimpina vuosisatoina. Fredrik Suuren muotokuvakin oli 300-vuotissyntymäpäivän alla saatu kokoelmiin. Valitettavasti museolla on ehdoton valokuvauskielto, joten sisäkuvia ei ole.
Fredrik Suuri keskeytti Preussin tiukan homolainsäädännön soveltamisen. Päätös oli merkittävä. Nuoruudessaan Fredrik II oli todistanut homovainoja Hollannissa.
HLBT-ihmisten oikeudet ovat vaihdelleet Berliinissä 1920-luvun onnellisista ajoista 40-luvun vainoihin ja keskitysleirien joukkoteloituksiin. Sodan jälkeen Länsi-Saksan rikoslakiin otettiin natsiajan "kovennettu versio" pykälästä 175, itävyöhykkeelle perustetun DDR:n lakeihin homopykälä päätyi aiemmassa lievemmässä muodossaan. Molemmin puolin vyöhykerajaa homoseksuaalisuuden kriminalisointi päättyi 60-luvun lopulla. DDR:ssä järjestöt ja julkaisut sallittiin vasta 1988, juuri ennen valtion loppua.
Berliinin henkisessä ilmapiirissa on ainakin toistaiseksi voitettu homofobia. Mitä kaupungin muslimitaustaisen väestön mielissä liikkuu, on tietenkin kysymyksen arvoista. Mutta etäisyys Suomessa rävähtäneeseen keskustelutilanteeseen on suunnaton.
Berliiinin illassa Suomen tilanne pyöri mielessä. Päätyykö Suomi jotenkin Unkari-Puola-Baltia -ketjun jatkoksi, taantuvan tasa-arvon maaksi. Sekin näyttää mahdolliselta.
Tästä kaupungista on viime vuosina tullut aikaansaaavien ja edistyksellisten suomalaisten kotipaikka, itse kyllä edustan varhaisempaa Berliinin suomalaiskerrostumaa. Uusimman suomalaisen berliiniläistymisen myötä Saksassa on kyllä ponnistuspintaa ja kaikupohjaa vaikkapa uuden ajan "jääkäriliikkelle" Suomen taantumusta torjumaan. Räsänen-Katainen-Niinistö -ketjun vastapainoksi syntynee helposti ikäänkuin aatteellinen "pakolaishallitus", jos sellaista tarvitaan.
