Kesä ja pride

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Ismo Kyllönen

Tänä vuonna maailmalta kuului kummia. Moskovan Pride päättyi kahakointiin, verisiin yhteenottoihin ja pidätyksiin. Varsovan Pridesta kohuttiin viikkoja etukäteen. Varsovassa pelättiin äärioikeistolaisten vastamielenosoituksia ja yleisiä mellakoita. Onneksi kävi toisin ja Pride sujui melko rauhallisissa ja iloisissa tunnelmissa. Maailmalla Pride-tapahtumat värittävät kesää tasaiseen tahtiin, Lontoo, Köln, Amsterdam, Tukholma... Nyt elämme Helsingin Pride-viikon alkutunnelmissa, viikko huipentuukin lauantaiseen Pride-kulkueeseen, joka todennäköisesti on yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Kateellisina katselemme kuvia maailman metropolien karnevaali-Pridekulkueista ja rennon iloisesta, jopa hieman pornahtavasta tunnelmasta.

Meillä Pride ei tuskin koskaan tulee olemaan yhtä karnevenaali- ja seksipitoinen, mutta sentään Pride ole enää yhtä poliittinen mielenilmaisu, kuin se männävuosina Vapautuspäivien aikaan oli, mutta varmasti vielä poliittisia mielenilmaisuja kulkueessa tullaan kuulemaan.

Itse paikanpäällä Varsovan Pridessa olleena tajusin Puolan homojen tilanteen maan politiikassa, kulkue oli nimenomaan poliittinen mielenilmaus, jossa liput liehuivat ja iskulauseita huudettiin. Plakaateissa vastuttettiin homofobiaa, julistettiin rakkauden voimaa ja lupaa rakastaa ketä haluaa, kulkue oli yleissävyltään positiivinen, muutamia anarkistilippujen ja naamioin varustautuneita marssijoita lukuunottamatta. Vähälukuisen vastapuolen iskulauseet ja kyltit olivat aggressiivisempia, ja uskonnollispainotteisia. Näkyvin ja yleisin banneri olikin kieltomerkki johon oli kuvattu kaksi mieshahmoa anaaliyhdynnässä, "Onko tuo kaikki mitä he homoissa näkevät, perspanot??" ajattelin tuolloin ja edelleen sama kysymys pyörii mielessäni. "God created Adam and Eve, not Adam and Steve" oli toinen mieleeni painuneista bannereista.

Umpikatolinen, kommunismin kynsistä parikymmentä vuotta sitten vapautunut maa onkin otollinen maa äärioikeistolaiselle liikkeille rekrytoida joukkoihinsa työttömiä ja vihaisia nuoria miehiä, jotka on helppo aivopestä mihin tahansa. Vastamielenosoittajia katsellessa heistä oli helppo luoda yleinen profiili joka sopi 90% heistä kaikista, jotka näin kadun varrella. 18-28 vuotias mies, ilmeisesti työtön tai hanttihommissa, skinheadmainen ulkomuoto, fanaattinen katse. Suomessa he olisivat amiksia, jotka heittävät Itä-Suomalaisessa pikkukaupungissa pillurallia torin ympäri viritetyissä Corolloissa, bassot jytkyen. Suomessa puhutaan paljon syrjäytyneistä nuorista, he rämpivät peruskoulusta ammattioppilaitoksen auto- tai metallilinjan läpi työttömyyskortistoon. Puolassa ongelma näyttäisi olevan huomattavasti pahempi, Suomessa heistä tulee yleensä vain onnettomia parin lapsen isiä jotka kittaavat korin kaljaa viikonloppuisin. Puolassa ja Venäjällä heistä tulee skinheadeja ja anarkististen äärioikeistolaisten liikkeiden fanaattisia jäseniä, joille kaikki, jotka poikkeavat siitä, mitä heille on opetettu, ovat vihollisia.

Varsovan Priden pelasti äärioikeistolaisen politiikon vetoomus äärioikeistolaisiin ryhmiin, etteivät nämä järjestäisi vastamielenosoituksia. Suomessa ja Helsingissä meidän tuskin tarvitsee pelätä kananmunia tai kiviä eikä paraatia turvaamaan tarvita tuhatpäistä mellakkapoliisiarmeijaa (tosin aika harva sitä varmaan pistäisi pahakseen ;-) ). Luterilainen uskonnollinen hillittyys ja ääriliikkeiden pienuus rajaavat protestoijat varmasti pariin hassuun satunnaiseen huutelijaan katujen varsilla, mutta kuka siitä koskaan tietää.... Helsinkihän mainostaa itseään maailmalla pohjolan avomielisenä ja iloisena gay-mekkana, katsotaan miten Pride tänä vuonna vakuuttaa meidät Helsingin gay-henkisyydestä. Mutta onneksi Suomi on sentään sen verran vapaamielinen maa, ettei meidän ei tarvitse olla piilossa, politiikot yleisesti hyväksyvät homot, kulkueita ei kielletä mielivaltaisesti ja me homot olemme ainakin hetken olleet trendikkäitä heteroiden keskuudessa. Ja mediassa meitä tuntuu olevan tungokseksi asti. Suomessa on tultu pitkälle muutamassa vuodessa asenteiden suhteen, toivottavasti samanlainen suvaitsevaisuuden ja rakkauden aalto pyyhkäisee myös Puolan ja muiden homofobiamaiden yli.
Kaksi vuotta sitten Esteri esitteli Helsingin homoille peräpäänsä tilavuutta, tänä vuonna toivomme Arskan ottavan meidät :-)

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!