Pride Helsingissä - vuosittain?

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren

Pride on monille tuttu sana, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Suomenkielistä tarkkaa vastinetta sanalle on vaikea määritellä, mutta lähimmäksi päästään ajatuksella ylpeydestä - ei kuitenkaan ylimielisyydestä, vaan paremminkin itsetietoisuudesta. Pridea voi kuvata asenteena tai henkenä, joka voi tulla ilmi jokapäiväisessä elämässäkin, tavallisimmin pride yhdistetään karnevaalihenkisiin Pride-tapahtumiin.

Pride-tapahtuma on hieno asia - hyvä keino tuoda seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolo valtaväestön tietoon, ja samalla viestittää muille vähemmistöjen edustajille, etteivät nämä ole yksin. Monissa suurkaupungeissa noista tapahtumista onkin kehittynyt koko kaupungin juhla. Mikäs sen mukavampaa kuin koko kaupunki pitämässä hauskaa yhdessä! Vuosittain toistuvana tapahtumana vähemmistön teemaviikko on hyvää suvaitsevaisuustyötä.

Meillä Suomessakin kehitys kulkee perässä samaan suuntaan - mielenosoituksesta kohti karnevaalihenkistä ilottelua, vaikka perinteisesti on ajateltu, ettei suomalaiseen pidättyvään luonteeseen kuulu karnevaalit ja kulkueet. Vaan, kyllä historia tuntee mm. riehakkaat suomalaiset juhannus-, elonkorjuu- tai hääjuhlat.

Päätapahtuma aina Helsingissä?

Alueiden tasa-arvosta huolimatta Pride kannattaisi järjestää Helsingissä joka vuosi, eikä joka toinen vuosi muualla. Totta kai erilaisia tapahtumia voi - ja on syytäkin - järjestää myös muissa kaupungeissa, mutta päätapahtuma pääsee parhaiten oikeuksiinsa Helsingissä - Suomen pääkaupungissa.

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa väkeä on kaikkiaan keskiverron suurkaupungin verran. Suurimmatkin väestökeskittymät ovat varsin pieniä ja meikäläinen "kaupunkikulttuuri" on vasta hissukseen kehittymässä "citykulttuuriksi". Tällä hetkellä ainoastaan pääkaupunkiseudulla on riittävästi väkeä ja riittävän avoin ilmapiiri tekemään tapahtumasta oikea ja massiivinen kansanjuhla.

Priden kulkueesta ja puistojuhlasta tulee oikea perinne ja tapahtuma pääsee kasvamaan osaksi kaupungin vuotuista elämänkulkua, jos sille löytyy jatkuvuus. Vakiintunut paikka kalenterissa antaa ihan uutta merkitystä tapahtumalle kesän merkkipaaluna, esimerkiksi lomajärjestelyjä ajatellen. Vaikka Suomen priden pitää olla ensisijaisesti suomalaisten tapahtuma suomalaisille, niin silti on hyvä pitää mielessä myös tapahtuman kansainvälinen merkitys.

Vuosi ihmiselämää

On luonnollisesti raskasta järjestää priden kaltainen tapahtuma vuosittain, mutta toisaalta on myös uuvuttavaa polkaista käytännössä tyhjästä tapahtuma joka toinen vuosi. Avustajaverkosto, yhteistyökumppanit ja koko organisaatio joudutaan kasaamaan joka ikinen kerta uudelleen. Se se vasta raskasta on. Niin harvoin järjestettävä tapahtuma on ulkopuolisen kannalta epäsäännöllinen. Kaksi vuotta eteenpäin ihmiselämää on niin hamaa tulevaisuutta, ettei sinne vielä oikein ajatustaan luo, ja harvoin tulee katsottua kahta vuotta taaksepäinkään.

Vuoden päähän on luonteva katsoa niin yksityis- kuin työelämässäkin. Omia arkielämän rajapyykkejäni ovat mm. seuraavan aamun herätys, tuleva viikonloppu, seuraava palkkapäivä ja tulevat lomat. Vuosi on aika, jonka pystyy selkeästi hallitsemaan. Vuodenaikojen vaihtelusta johtuva luonnollinen sykli on muovannut luonnon ja ihmisenkin toimimaan vuoden jänteellä monien asioiden suhteen. On helppo ajatella, että vuoden päästä uusi koti on valmis, ensi keväänä rekisteröidään parisuhde, ensi talvena mennään Alpeille laskettelemaan, ensi kesänä mennään Amsterdamin Prideen. Toisaalta kavereille kerrotaan kokemuksia viime viikonlopusta, viime talvilomasta ja viime kesälomasta. Toissa kesä on jo muinaista menneisyyttä, eikä siitä enää kukaan jaksa innostua.

Kun jatkuva ja itseään ruokkiva perinne on syntynyt, on suurempi todennäköisyys sille, että tapahtuma otetaan huomioon kesäsuunnitelmia laadittaessa. Vuosittain suunnilleen samaan aikaan toistuvaa tapahtumaa odotetaan ja järjestäjän kannalta pakollisista asioista aletaan pikku hiljaa selvitä rutiinilla. Myös yhteistyökumppanit saa helpommin mukaan, kun edellinen tapahtuma on vielä tuoreessa muistissa ja tiedotusvälineetkin voisivat innostua nykyistä suuremmin. Ehkäpä pysyvyyden oheistuotteena syntyisi luontevasti pysyvämpi pride-organisaatio, jossa on tekijöinä erilaisia tahoja ja yhteisöjä, niin Helsingistä kuin muualtakin? Eikä kaikki kaatuisi aina samojen ihmisten niskaan.

Entä ne muut sitten?

Miten sitten priden viestiä voi levittää muualle maahan, jos muissa kaupungeissa ei kulkuetta järjestetä? Onhan tärkeää, että Kehä kolmosen ulkopuolellakin asuvat pääsevät osallistumaan. Ja Helsingin ulkopuolellahan nimenomaan on tärkeää kertoa meikäläisten olemassaolosta meikäläisille ja muillekin. Sille Helsinki-keskeiselle tosiasialle ei kuitenkaan mahda mitään, että Helsinki on maamme suurin kaupunki ja paljolti kaiken hallinnollisen, kulttuurisen, taloudellisen, henkisen elämän ja median keskus.

Ehkä kulkueen järjestämiseen käytetyn energian voi hyödyntää maakuntakaupungeissa muuhun - hyödyllisempäänkin - esimerkiksi näyttelyihin, keskustelutilaisuuksiin ja piknikkeihin. Helsingissä järjestettävän päätapahtuman imussa muualla maassa järjestettävät paikalliset tapahtumat saisivat oletettavasti entistä paremmin huomiota osakseen. Tiedotusvälineiden on helppo oheistaa Helsingin tapahtumasta kertovaan juttuun asiaa myös paikallisesta tapahtumasta. Myös tässä pätee se tosiasia, että voimakkaan veturin perässä kulkee raskaskin juna.

Priden merkityksen muuttuminen

Kun ensimmäiset Vapautuspäivät Suomessa 1970-luvulla pidettiin, olivat homot ja lesbot vielä sairaita, ja vasta vähän aiemmin päässeet rikollisen leimasta eroon. Suuri osa kansasta ei tiennyt homoja tai lesboja olevankaan. Aihe oli tabu. Silloin megafonit ja iskulauseet olivat paikallaan kertomaan olemassaolostamme. Nyt elämme maassa, jossa emme ole enää rikollisia, sairaita tai virallisesti poikkeaviakaan. Kaksi toistaan rakastavaa ihmistä voi rekisteröidä halutessaan parisuhteensa. Ei tarvitse enää taistella olemisen oikeudesta lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa vastaan. Luutuneita asenteita ja syrjintää vastaan, sekä perhe-elämää auttavista käytännön asioista, kuten adoptiosta ja yhteisestä sukunimestä kylläkin.

Yhteiskunta on siis pääsääntöisesti hyväksynyt meidät. Homoja suureen ääneen hyljeksivät ihmiset ovat marginaalia. Lehtien palstoilla ei enää näe juttuja tyyliin "Rietas homoseksualistien pesä kaupungin keskustassa". SETA:n työ on ollut merkittävässä roolissa tässä kehityksessä, unohtamatta muun maailman kehitystä ja sieltä vaikkapa TV:n mukana tulleita raikkaampia asenteita. Toki pride-tapahtumat, jossa oikeat ihmiset tulevat esiin omilla kasvoillaan, ovat auttaneet asiaa - ja auttavat jatkossakin.

Miksi tulla mukaan?

Helsinginkin mittakaavassa Pride on merkittävä tapahtuma - erityisesti monipuolisen ohjelmansa puolesta. Vähemmistön historiaa ja nykytilaa valottavat kävelyt, esitelmät ja keskustelut ovat antoisaa seurattavaa sellaisesta kiinnostuneille. Aiheeseen ei juuri muualla voi perehtyä.

Tiedotusvälineidenkin olettaisi kiinnostuvan erilaisesta lähestymistavasta suomalaiseen arkeen ja juhlaan. Toistaiseksi - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - Helsingin Pridea on käsitelty melko vaisusti. Ainakin kulttuuri- ja viihdetoimituksille luulisi löytyvän juurta juttuun enemmänkin.

Kevyempääkin ohjelmaa on tarjolla. Illanvietto vaikkapa ravintolassa tuttujen ja tuntemattomien kesken on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma - ja menoa eri paikoissa laidasta laitaan. Pride-viikon lauantaina järjestetään tuttuun tapaan pride-kulkue ja puistojuhla. Ne ovat viikon näkyvintä antia - ja mitä enemmän iloista väkeä on paikalla, sen hienompaa! Pride on keino ilmaista, että "Olen homo, olemassa ja ylpeä itsestäni". Pidämme hauskaa ja muistutamme, että olemme olemassa.

- Ranneliike.netin pride-kalenteri
- Ranneliike.netin pride-teemasivut

Nähdään Helsingissä kesän 2004 Pride-viikkona 28. kesäkuuta - 4. heinäkuuta!

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!