Tässä taas lukiessani aamuisen ilmaisjakelu-uutislehden kolumnia mieleeni juolahti kysymys, miksi 'oma koira puree'. Mitä olen tehnyt sellaista, joka aiheuttaa moisen reaktion, mitä olen sanonut tai mitä olen jättänyt sanomatta? 'Koira?' -kysyy nyt joku. Niin, oma väki, me sateenkaaren lapset. Mikä ihme itsetuhoinen siemen kasvaa joidenkin meidän sisimmässä ja joka pakottaa kantajansa aukomaan päätään omalle väelle, joskus hyvinkin kipeästi?
Heteropiireistä kuuluvat soraäänet ja vittuilu (suonette anteeksi kielenkäyttöni) eivät tunnu missään. Pikkumaisesti suutaan soittavalle teiniheterolle viitataan usein vain ranteella ja todetaan, että sen olisi syytä mennä takaisin kotiin kasvamaan. Mutta mitä tapahtuu, kun homo alkaakin soittamaan suuta toiselle homolle, käyttämään samoja verbaalisia 'kiviä' ja viskoo niitä surutta muiden niskaan. Jos rienaaja edustaa jotain uskontokuntaa hänellä on aina yksi asia mukanaan joka tuntuu 'oikeuttavan' tähän käytökseen, Raamattu. Mutta mikä on homon puolustus suunsoitolleen?
Munaristeilyllä - vai munaa risteilyllä?
Tämän kevään ehdoton hitti oli tämä 'Munaristeily'. Se sai kaikki patoutumat aukeamaan, vuolaasti. Itse sain kuulla olevani huora, sängystä sänkyyn loikkiva sikapossuääliöhinttikammotus. Miksi? Mitä ihmettä olen tehnyt sellaista, joka aiheutti näin suuren inhoreaktion hyvin, hyvin monen tuttavani taholla? En joutunut kertaakaan puolustamaan henkilökohtaista reviiriäni koko risteilyn aikana. Yksikään näkemäni ihminen ei käyttäytynyt minua tai ystäviäni kohtaan mitenkään inhottavasti.
Mietin usein, miksi juuri tämä tapahtuma nosti niin suuren inhoreaktion niin monessa tapauksessa. Todistelivatko nämä herjaajat itselleen jotain, pyrkivätkö he nousemaan muiden yläpuolelle vai oliko heillä vain menossa oman itsetunnon pönkitys - 'minä en mene tuollaiseen tapahtumaan' - herää kysymys, jos me kerta olimme kaikki huoraavia ääliöitä, mistä nämä haukkujat sen tiesivät, omakohtaisia kokemuksia, kokemuksen äänellä lausuttuja totuuksia oman elämän taustoista?
Olen yrittänyt keksiä syytä sille, miksi oman koiran pureminen sattuu enemmän kuin vieraan. Miksi toisen homon suusta tullut herja tuntuu pahemmalta kuin heteron. En ole vielä keksinyt syytä. Ehkä kuvittelen naivisti, että tämä yhteinen vene, missä seilaamme (ei, ei Silja - Opera) pysyy pinnalla vain siksi, että äyskäröimme yhdessä siitä vettä pois ja pidämme sen pinnan yläpuolella. Jos tarkastelen tämän kevään tapahtumia näin jälkiviisauden nimissä olen kyllä pistänyt merkille, että joukossamme on valtava määrä ihmisiä, jotka yrittävät väin väkisin ämpäröidä vettä takaisin veneen pohjalle vellomaan. Ja samalla nämä upottajat haukkuvat muita ja väittävät näitä inhottaviksi. Kiitos, mutta ei kiitos.
On totta, että selkänahka paksunee ajan myötä ja kyky kestää pahojakin iskuja kasvaa kasvamistaan. Silti, tuntuu, että kun kyseessä on oma väki ja sen harjoittama verbaalinen pahoinpitely on kipukynnys huomattavasti matalampi. Vie aikaa oppia sanomaan myös näille tahoille, "hyvää loppuelämää sinullekin, toivottavasti joku joskus auttaa sinuakin".
~ Hiiru
"Hiiru"
Marco Johansson (hiiru@ranneliike.net).