Huhtikuussa kevään voimat lähtevät toden teolla matkaan Suomen eteläisimmästä kärjestä kohti pohjoista. Lämpimämmät aurinkoiset päivät piristävät mieltä ja illallakin on valoisaa aikaa. Lumet sulavat. Sateetkin tietty kuuluvat asiaan. Onhan sateella ja paisteella ihmeellinen voima yhdessä saada nurmikot, puut ja pensaat vihreiksi ja kukat kukkimaan. Sade ja aurinko saavat yhdessä aikaan myös erään toisen luonnonilmiön: sateenkaaren.
Isaac Newton löysi sille tieteellisen selityksen 1660-luvulla. Ilmiö syntyy, kun aurinko paistaa enintään 42 asteen korkeudelta ja osa sen valosta taittuu vesipisaroiden takaosasta takaisin noin 42 asteen kulmassa tulosuuntaansa nähden. Valon eri aallonpituudet (jotka ihminen näkee eri väreinä) taittuvat sadepisarassa hieman eri kulmassa. Ilmiön tarkastelija näkee tarkastelukulmasta riippuen yksittäisen sadepisaran tietyn värisenä. Kun pisaroita on paljon, ja jokaisesta pisarasta heijastuu oma aallonpitutensa, niin tällöin ihmissilmä näkee kirjon, eli spektrin eri värit - siis sateenkaaren.
Muinainen symboli
Se fysiikasta ja optiikasta. Tämä sateen ja auringon yhdessä aikaansaama ilmiö on ollut kautta aikain monissa kulttuureissa monimuotoisuuden ja seksuaalisuudenkin symboli; niin Kreikassa, Afrikassa kuin Amerikan alkuperäiskansojenkin keskuudessa. Monet uskonnot ovat yhdistäneet ilmiön tuonpuoleiseen - yleensä varsin positiivisessa mielessä. Raamatun mukaan Jumala teki ihmisten kanssa vedenpaisumuksen jälkeen liiton, ja sen solmimisen merkkinä oli tämä taivaanilmiö. Monasti lyriikassakin näkyy sateen jälkeen merkkinä tulevasta paremmasta sateenkaari.
1970-luvun lopulta lähtien ilmiö on hiljalleen vakiintunut myös seksuaalivähemmistöjen yhteiseksi symboliksi. Sanfranciscolainen taiteilija Gilbert Baker suunnitteli vuonna 1978 paikallisten aktivistien pyynnöstä sikäläiselle gay-yhteisölle lipun. Nykyisin kuusivärinen - punaisesta, oranssista, keltaisesta, vihreästä, sinisestä ja violetinpurppurasta koostuva - symboli yhdistetään kansainvälisesti "meikäläisiin" ja tunnetaan sateenkaarilippuna.
Viesti suvaitsevaisuudesta
Homokahviloiden, -baarien ja -klubien, homojulkaisujen, homojärjestöjen, homomielenosoitusten sekä homoille tarkoitettujen liikkeiden ovissa tai ikkunoissa nähdään eri puolilla maailmaa yleensä tunnuksena edellämainittu lippu - myös Suomessa. Sen sijaan meillä ei ainakaan vielä, mutta kylläkin monissa maailman metropoleissa nähdään muidenkin kuin homoteemaisten yritysten ovenpielessä Visan ja Mastercardin tarrojen läheisyydessä usein homomyönteisyydestä kertomassa pieni sateenkaarilippu.
Kaupan ei tarvitse olla erityisesti "gay", mutta se voi toivottaa seksuaalivähemmistöön kuuluvat tervetulleiksi, ja viestiä, että heidän tarpeita ymmärretään. Joka paikassa tällainen "homomyönteisyyden" markkinointi ei tietenkään ole tarpeellista, mutta sellaisissa paikoissa kyllä, missä voi olettaa asiakkaan seksuaalisen suuntautumisen tulevan esiin. Ei ole kovin mukavaa, jos myyjä katsoo naama näkkärillä homopariskuntaa, joka tilaa hääkakkua kahta miestä varten, ostaa kihlasormuksia, valitsee kylpyhuoneeseen uusia kaakeleita, hankkii lomamatkaa tai vuokraa asuntoa. Yritys voi pitää huolen, että henkilökunta ymmärtää muutakin kuin heteronormatiivisuutta. Mikäpä muu olisi sopivampi kertomaan tästä asiakkaille kuin sateenkaarilippu?
Ketä kiinnostaa?
Miksi asiakas yleensä sietää huonoa palvelua? Ajatellaanko esimerkiksi ostotapahtumaa vain hyödykkeen vaihtamisena rahaan? Minä en ainakaan sulata sellaista palvelua, että tunnen itseni ei-toivotuksi. Eräs taksikuski useamman vuoden takaa voi olla aivan varma, etten tämän kyytiin enää nouse. Tämä ilmaisi närkästyksensä, kun hieman pusuttelin seuralaiseni kanssa baarista taksilla tullessamme. Homon muisti on pitkä, ja kosto kauhea. Lehdistä olemme saaneet lukea erään tavaratalon sisäänostajan taannoisesta tölväisystä hieman poikkeavan markkinoinnin sopimattomuudesta - tai lähinnä tavasta ilmaista asia. Huonoa markkinointia. Se ei antanut oikein hyvää kuvaa yrityksestä. Toisaalta samaisen tavaratalon kunniaksi on kyllä sanottava, että heidän kirjakauppansa myy homokirjallisuuttakin. Se on Suomessa aika edistyksellistä. Virallisesta asenteestaan yritys voisi ilmoittaa vaikkapa sateenkaarilipulla.
Aina voi tietysti kyseenalaistaa huomion herättämisen ja oikeuksien vaatimisen. Aina voi kysyä, että "miksi tehdä homoudestaan numero?". Muutama kappale ylempänä mielestäni kyllä osoitin muutaman tilanteen, missä seksuaalinen suuntautuminen tulee esiin - ilman että siitä tehdään numeroa. Pohjoismaiseen kulttuuriin toki kuuluu oletus siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisia, ja että kaikilla on sama oikeus kaikkeen. Lainsäädäntökin alkaa olla kunnossa. Käytännössä asia ei ole vieläkään ihan niin itsestään selvä. Suurella osalla yrityksistä on vielä pitkä matka siihen, että voisivat pitää ovenpielessään pientä sateenkaaritarraa.
Jaloillaan (ja lompakollaan) voi aina äänestää. Jos yritystä ei seksuaalisen vähemmistön olemassaolo kiinnosta, tai jos yrityksellä vaikuttaa olevan antipatioita vähemmistöjä kohtaan, niin nuolkoon omistaja minun puolestani näppejään. Minä voin viedä rahani paikkaan, jossa vaivaudutaan ymmärtämään "meikäläistenkin" olemassaolo. Minulle on ihan sama, liehitteleekö yritys ideologisista syistä vai euron kuva silmissään. Luulisi kauppiastakin kiinnostavan, että maksava asiakas on tyytyväinen. Haluan olla vakuuttunut palvelun olevan hyvää seksuaalisesta suuntautumisestani riippumatta. Olettaisin, että tuossa olisi tilaisuus jopa nokittaa kilpailijoita? Jos kaksi yritystä myy samaa tuotetta samaan hintaan, vaikka palvelukin olisi yhtä hyvää, niin minä valitsen niistä kahdesta sen, jolla on rohkeutta laittaa ovenpieleen sateenkaaritarra.
"Smo"
Sami Mollgren
Kirjoittaja on ammatiltaan sähköisen median sekatyöläinen ja tekee myös toimittajan töitä. Oli mukana käynnistämässä ja edelleen päätoimittaa ranneliike.net -sivustoa.