Tapahtui näinä päiviinä, 50 vuotta sitten

että mediat kirjoittelivat, kansanedustajat polemisoivat ja
lopulta 50 vuotta sitten eilen 24.11.1970 Eduskunta 2. käsittelyssä ja äänestyksessä hyväksyi, sekä ensi perjantaina 50 vuotta sitten 27.11.1970 3. käsittelyssä Eduskunta lopullisesti vahvisti ja ilmoitti Suuren Ilon, että koko Suomen homokansa (ja bi:t kans) oli pantava laillisesti 1.2.1971 alkaen homorakkaudesta vapaasti nauttimaan, ilman (aiemmin kristittyjen lanseeraamaa) tuomiolain uhkaa - lähemmäs yhdenvertaisesti heteroseksuaalisuuteen suuntautuneitten kanssa.

(tai noh, sairausluokituksen ja "kehotuskieltopykälän" kekäleensä vielä kristilliset jättivät kytemään 80/90-luvuille asti).

Asian etenemisestä ja eritoten sen medioissa kästtelyistä tuolloin on historia-kertausta 2016 tehdyssä gradussa:

"Seksuaalivähemmistöjä käsittelevät lehtikirjoitukset homoseksuaalisuuden dekriminalisointiprosessin aikana vuosina 1970–1971 sekä sairausluokituksen poistamisen yhteydessä vuosina 1979–1981"

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51565/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201610074299.pdf

Gradussa on Eduskuntakäsittelyiden ja mediakäsittelyiden päivämääriä, joiden avulla löytyy vikkelämmin Eduskunnan ja mediasisältöjen arkistoista kyseisten käsittelyiden arkistoaineistoa. Toki asiaa on käsitelty jo aiemminkin, muissakin historiatuotannoissa.

Aihetta käsitellään laajasti https://sateenkaarihistoria.fi -sivustolla kahdessa kirjoituksessa.

Homoseksuaalisuudesta langetettujen tuomioiden taustoja -kirjoituksessa ( https://sateenkaarihistoria.fi/homoseksuaalisuudesta-langetettujen-tuomioiden-taustoja/ ) Sandra Hagman käy asiaa läpi historiallisella aikajanalla.

Toiseen maailmansotaan tuomioita samaa sukupuolta olevien välisistä seksuaalisista teoista annettiin vähän; silloinkin syynä oli yleensä alaikäisten hyväksikäyttö tai sitten kanssaihmisten halusta käyttää pykälää hyödyksi muiden kaunojen selvittelyssä. Oli puheenvuoroja homosuhteiden dekriminalisoimisesta. Jo 1930-luvun mittaan lääketieteen piirissä kuitenkin levisi käsitys siitä, että homoseksuaalisuuteen olisi mahdollista vietellä ja erityisesti nuorten miesten turmeltumisesta oltiin huolestuneita. Vielä rintamalla yhteisestä tahdosta syntyneisiin samaa sukupuolta olevien suhteisiin suhteuduttiin sallivasti, mutta sotien jälkeen asenne miesten välisiin seksuaalisuhteisiin muuttui merkittävästi tuomitsevammaksi, lientyäkseen jälleen 1960-luvulla yleisen seksuaalisen vapautumisen kehityksen myötä.

- Konkreettista vankilaa vahingollisempaa onkin ollut lainsuojattomuus ja näkymättömyys, jota rikoslain kontrolli tuotti seksuaalivähemmistöille. Lain olemassaolo on rakentanut ihmisille sisäisiä vankiloita, mahdottomuutta olla olemassa omana itsenään, toteaa Hagman johtopäätöksenä.

Miikka Vuorelan kirjoitus on otsikoitu Homoseksuaalisen kanssakäymisen rikosoikeudellinen kontrolli Suomessa ( https://sateenkaarihistoria.fi/homoseksuaalisen-kanssakaymisen-rikosoikeudellinen-kontrolli-suomessa/ ) ja siinä lähestytään aihetta rikostilastollisesta näkökulmasta. Vuodesta 1608 vuoteen 1734 homoseksuaalisuutta koskeva säännös oli Raamatun Mooseksen laista, joka periaatteessa tarkoitti kuolemantuomiota. Vuonna 1894 voimaan tulleen rikoslain myötä haureus samaa sukupuolta olevan kanssa kriminalisoitiin varsinaisesti ensimmäisen kerran. Vuoteen 1923 asti "saman sukupuolen välistä haureutta" ei tuomioiden tilastollisessa kirjauksessa erotettu eläimeen sekaantumisesta. Vuorela näkee tilastossa kolme vaihetta: ennen Toista maailmansotaa tuomioita annettiin vähän, sodan jälkeen tuomioiden määrä lisääntyi valtaisasti ja lopulta 1960-luvulla ne vähenivät.

EI RIKOLLINEN EIKÄ SAIRAS

Rikoslain muutoksen vuosipäivän kunniaksi pieni tarina noin 50 vuoden takaa.

SETAn edeltäjä Psyke ry kustansi 96-nimistä lehteä. Lehti julkaisi lukijakirjeen, jonka tarinan kopioin tähän omasta muististani.

Kirjeen kirjoittaja halusi tuohtuneena kertoa tarinansa. Hän oli varsin kiukkuinen ja suorasanainen.

Kirjoittaja oli kertonut vanhemmilleen, että hän on homoseksuaali [tuolloin ei vielä "tultu ulos kaapista", eikä sana "gay" ollut yleisessä käytössä]. Pojan vanhemmat hermostuivat pahemman kerran ja raahasivat hänet psykiatrille. Psykiatri kuunteli sekä vanhempia, että poikaa. Istunnon lopuksi hän kirjoitti reseptin.

Isä kävi apteekissa ja sai mukaansa kaksi lääkepurkkia. Kotona hän luki purkeista, että lääkkeet oli määrätty hänelle ja hänen vaimolleen. Raivostuneena isä soitti psykiatrille ja ihmetteli miksi lääkkeet oli kirjoitettu hänelle ja hänen vaimolleen, eikä pojalle.

Psykiatri vastasi: "Poikanne on täysin terve ja normaali. Hänessä ei ole mitään vikaa. Te sitävastoin vaikutitte hyvin hermostuneilta, joten määräsin teille rauhoittavaa lääkettä."

Tarinan pojan onneksi häntä ei raahattu Asser Stenbäckin
(s. 1913 k. 2006) vastaanotolle.

Stenbäck oli teologi, psykiatri jne. Hänet tunnettiin homojen oikeuksien voimakkaana vastustajana. Rikoslain uudistuksen yhteydessä hän asiantuntijana sai ajetuksi uuteen lakiin lisäyksen, jota kutsuttiin kehotuskieltopykäläksi. Sillä estettiin homoseksuaalisuuteen liittyvän asiallisen tiedon julkista esittämistä. Hän oli se, joka toi myös vahingolliseksi osoittautuneen nk. eheytysliikkeen Suomeen.

Stenbäck suositteli omassa kirjassaan homouden hoitamista kastraatiolla. Niin myös tapahtui, koska hän kehui saaneensa kastroiduilta homoilta kiitoksia. Olin tilaisuudessa, jossa hänelle esitettiin kysymys kirjassa kehumastaan kastraatiosta. Hän ei vastannut kysymykseen sanallakaan. Siihen mennessä oli jo tullut selväksi, että toimenpide oli raakalaismainen ja lääketieteellisesti kaikin puolin perusteeton.

Suosittelen Wikipedian artikkelia hänestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asser_Stenb%C3%A4ck

Stenbäckiä käsittelevä keskusteluketju on myös kiinnostavaa luettavaa: https://ranneliike.net/keskustelu/3298/asser-stenback-on-kuollut-92-vuotiaana

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteenä on aiheena naisten saamat vankeustuomiot rikoslain kohdan 20:12.1 perusteella - siis haureuden, samaa sukupuolta olevien kesken harjoitetun seksin, vuoksi ( https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006545987.html ). Tällaisia tapauksia 1950-luvulla oli useita, ja "seksuaalisuuden rajoja valvoivat rikoslaki, lääketiede ja kirkko".

Lehden tarinassa käydään läpi, miten näitä rikoksia selviteltiin: asiaa tutkineet (miehet) yrittivät ymmärtää naisen seksuaalisuutta ja ratkaista, että mikä tapauksissa käy todisteeksi. Kuulustelupöytäkirjoissa on yksityiskohtaisia vastauksia kysymyksiin siitä, mitä kaikkea keskenään oli tehty ja miltä oli tuntunut. Jutussa kerrotaan myös oikeudenkäynneistä. Rangaistukseksi eivät riittäneet sakot, vaan tapauksesta riippuen rangaistuksena oli vankeutta joko ehdottomana tai ehdollisena.


Yksi Helsingin Sanomien tarinan tuomituista oli nimeltään Tekla Holopainen, joka liittyi laajempaan "vyyhteen". Holopainen oli Rölli-hahmoa näytelleen Allu Tuppuraisen isoäiti. Tuppuraista on haastateltu juttuun.

Tuomiot vaihtelivat ehdollisista puolen vuoden vankeustuomioista useamman vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Kaikkiaan 51 naista tuomittiin vuosina 1894–1971 haureudesta toisen naisen kanssa. Miesten välisistä suhteista tuomioita annettiin tuona aikana 1 036.