Asser Stenbäck on kuollut 92-vuotiaana
Asser Stenbäck kuoli Helsingissä 5. helmikuuta. Hän oli psykiatrian erikoislääkäri ja teologi. Hän toimi myös poliitikkona Kristillisen liiton kansanedustajana vuosina 1979-1983.
HS:n nekrologissa (12.2.2006) todetaan mm.
"Nuorena omaksutusta kristillisestä vakaumuksesta Stenbäck piti kiinni koko elämänsä. Hän tuli 1970- ja 1980-luvulla tunnetuksi homoseksuaalisuutta vastustavan eheysliikkeen puolestapuhujana. Hänen näkemyksensä mukaan seksuaaliset poikkeavuudet ovat kehityshäiriö, josta saattaa tervehtyä. Kantaansa hän puolusti määrätietoisesti julkisuudessa."
Stenbäck ohjeisti aikanaan asiantuntijan arvovallallaan homojen hoidoksi mm. kastraatiota. Näin todennäköisesti myös toimittiin, koska hän totesi joidekin homojen tulleen häntä siitä kiittämään.
Stenbäck vaikutti myös siihen, että Suomen rikoslaissa oli kummajainen. Kun homoseksuaalisuus ei enää vuodesta 1971 ollut rikos, siihen kehottaminen kuitenkin oli. Kyseinen lain kohta poistui vasta äskettäin rikoslain laajan uudistuksen yhteydessä. Tuo nimenomainen lain kohtahan perustui virheelliseen käsitykseen siitä, että homous voi "tarttua", eli nk. viettelyteoriaan.
Juhani
Niin Asseri sai vaikuttaa pitkään homojen oikeuksien jarrumiehenä. Kun Asseri sai läimäytellä Isolla Kirjalla niin perustelliseti, jotta tervehtymisiä kenties tapahtui jo poliisin pelonkin vuoksi.
Kalle Achté kertoi, muistaakseni jossakin syntymäpäivähaastattelussaan, homojen hoidoissa tapahtuneen aikoinaan ylilyöntejä.
Samassa muistokirjoituksessa Kotimaa-lehden päätoimittaja Olav S. Melin kirjoittaa: "Stenbäck edusti tänä päivänä yhä harvemmaksi käyvää viisautta." Enpä viisaaksi kehuisi, jos mun pallejani olisi tullut kuohimaan.
Olen ollut tilaisuudessa, jossa Stenbäckille luettiin juuri tuo kastraatiosuositus hänen omasta kirjastaan. Häneltä kysyttiin kantaa kirjoittamaansa. Hän sulki suunsa täysin, eikä siis vastannut yhtään mitään.
Stenbäckissä realisoitui puhtaana se mitä olen useassa yhteydessä kommentoinut Exodus/Aslan/eheytysliikkeiden vaaralliseksi yhdistelmäksi. Kun otetaan uskonto, psykologia ja politiikka yhtä aikaa pohjaksi ja sellaisilla aineksilla rakennetaan ohjelma, jolla ryhdytään käsittelemään ahdistuneita, omaa seksuaalista identiteettiään hakevia ihmisiä, ollaan todella tekemässä vahinkoa.
Juhani
Asser Stenbäckillä on ollut ratkaisevan tärkeä merkitys omassa elämässäni. Kuten Yle Teeman Homo-Suomen historiassa kerron, taistelijaparia Asser Stenbäck - Kalle Achté on pitkälti kiittäminen siitä, että itse radikalisoiduin ja tulin Setaan tekemään sen periaateohjelmaa vuonna 1976.
Olen kertonut Asser Stenbäckin vaikutuksesta maailmankatsomukseeni jo kauan sitten APA:a varten tekemälläni englanninkielisellä kotisivulla, jonka teen suomeksi lähiviikkoina:
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/army.htm
Kuten olen Malla Parkkisen teoksessa Ulos kaapista (LIke 2003) kertonut, jouduin 15-vuotiaana pappi-psykiatri Asser Stenbäckin eheytysyritysten kohteeksi mm. Hesperian sairaalassa, jossa hän kokeili minuun mieshormoneja ja eheytysterapiaa. Stenbäck edusti silloin hoitoideologiaa, jonka mukaan homous johtuu siitä, että on oppinut pitämään seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa, joten siitä voi parantua poisoppimalla.
Koska vuonna 1960 ei ollut mitään asiallista tietoa saatavissa, harjoitin poisoppimista niin tehokkaasti, että lopetin jopa itsetyydytyksen vuodeksi, koska minut saatiin uskomaan, että miellyttävät masturbaatiofantasiat saattaisivat ylläpitää kieroutumaani, kuten siihen aikaan kuvasin tilaani.
Minuun kokeiltiin pidättymisterapiaa monien vuosien ajan ja minulle uskoteltiin Stenbäckin oppien mukaisesti, että kun jaksan taistella tarpeeksi sitkeästi, kieroutumani voidaan oikaista. Koko teini- ja nuoruusiän taistelin kuin fundamentalisti ja kieltäytydyin ihmissuhteista ja seksistä saavuttaakseni joskus heteroseksuaalisuuden paratiisin.
Asser Stenbäck sai minut houkuteltua vielä Kalle Achtén koulukuntaan kuuluvan psykoanalyytikon analysoitavaksi neljän vuoden ajaksi 1970-luvun alussa luvaten, että psykoanalyysi parantaa homoseksuaalisuus-sairauden. Purin hammasta ja päätin sitkeästi taistella saavuttaakseni tavoitteeni. Olin päättänyt tappaa itseni, ellen olisi muuttunut heteroksi 30. syntymäpäivääni mennessä.
Saamani eheytysterapia ei kuitenkaan muuttanut minua heteroksi, sen sijaan kylläkin äärimmäisen vihaiseksi. Se murskasi myös mielenterveyteni johtamalla minut syvään masennukseen. Vajaa kuukausi ennen 30-vuotispäivääni sain tiedon Setan perustamisesta ja ryntäsin sinne toimimaan aktivistina kiihkeästi sen ensimmäisen vuosikymmenen ajan.
Tavoitteeni oli taistella, jotta kukaan muu ei koskaan enää joutuisi uskonnollis-psykoanalyyttisten eheytysyritysten murskaamaksi. Kuten Yle Teeman Homo-Suomen historiassa kerron, ensimmäisten vuosien tavoitteiksi kirjasimmekin Asser Stenbäckin vaikutuksesta säädetyn sensuurilain sekä homoseksuaalisuuden sairausleiman poistamisen.
Aloin jo 1970-luvun alussa tutkia sairausleiman ja sen ylläpitäjien historiallista taustaa. Tutkiminen teki minusta entistä vihaisemman kun Stenbäckin ja Achtén poliittinen tausta paljastui.
Vuonna 1941 nuori pastori Asser Stenbäck julkisti poliittiset ja eettiset periaatteensa kristillisessä opiskelijalehdessä, jossa hän kehotti maanmiehiään, erityisesti suomenruotsalaisia, antamaan tukensa Adolf Hitlerin taistelulle Suur-Suomea tekemällä ("Vi och Stor-Finland", Ad Lucem nr. 5, oktober 1941) . Vuonna 1952 Stenbäck suositteli käsikirjassaan koulun opettajille homojen siirtämistä pois asuinseudultaan sekä suositteli kaikkien homojen kastrointia. Hänen mukaansa "...monet homoseksuaalit ovat vain katuneet sitä, etteivät olleet aikaisemmin suostuneet kastroitaviksi" (Asser Stenbäck ja Lauri Pautola (1952) Lapsuus- ja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus).
Vuonna 1993 Asser Stenbäck toi Suomeen psykoanalyytikko Charles Socaridesin eheytysterapian
kirjasellaan Mitä homoseksuaalisuus on?:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=302_1_1
Siinä Stenbäck tekee yhteenvetoa psykoanalyytikkojen Bieber ja Socarides teorioista ja teoksen liitteenä on useiden konservatiivisten teologien avoin paheksumiskirje arkkipiispa John Vikströmille tämän radiohaastattelun johdosta. Tämä johti sittemmin syyteeseen tuomiokapitulissa arkkipiispa Vikströmiä vastaan.
Kuten kotisivullani kerron englanniksi ja Yle Teeman Suomen homo-historiassa suomeksi, Stenbäck ja Achté vaikuttivat syvästi myös poliittiseen ja sotilaalliseen kehitykseeni. Stenbäck antoi avoimen tukensa Hitlerin väkivaltaisille toimille ja Achté antoi hyväksyntänsä rauhanomaisesti marssivien työläisten tappamiselle Kemissä 1950-luvun alussa.
Päätin omistaa elämäni väkivaltaisten autoritaaristen ideologioiden vastustamiseen riippumatta siitä onko niiden tunnusväri punainen tai ruskea ja riippumatta siitä, puhuvatko niiden edustajat venäjää, saksaa tai suomenruotsia. Heti Neuvostoliiton tunkeuduttua väkivaltaisesti Prahaan vuonna 1968, minusta tuli vastarintaliikkeen taistelija, Helsingin aluepuolustuksen
aktiivi ja kohosin nopeasti reservin yliluutnantiksi.
Lopputuloksen voitte lukea väitöskirjastani Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (Stålström 1997) ja nähdä televisiodokumenttina Tarinatalon tuottamassa Homo-Suomen historiassa (osa 4, "Oikeutta!")
Kävin 70-luvun alussa psykiatrian luennoilla Lapinlahdessa, yhtenä luennoitsijana Stenbäck. Toivon joskus löytäväni vintiltä luentomuistiinpanoni, tai sitten siivosin ne pois jo heti tenttie jälkeen. Sen vain muistan, että hän oli surkea luennoitsija. Hänen homovihamielisyuydestään en silloin vielä tiennyt.
Mielenkiintoinen tuo yhteys Hitlerin Saksaan. Epäkristillinen valtio sai paljon kannatusta kristilliisiltä piireiltä.
Olli S. on yksi niitä, joiden puheenvuoroja olen aina kuunnellut ja lukenut suurella kiinnostuksella. Kiitos vuosikymmenien määrätietoisesta toiminnasta.
Ei pahaa kuolleista, mutta toivottavasti sai menolipun alakertaan.
Meillä on usein pidetty pappien ja lääkäreiden olevan aina oikeassa. Millaiseksi yhteiskunnaksi nuo kristilliset olisikaan Suomen tehneet jos olisiva saanet yksin päättää. Olisimmeko jonkunlainen Pohjois-Korean tapainen suljettu yhteiskunta? Homous olisikin poistettu maastamme palleja leikkaamalla.
Katselin viimeisen osan Homo- Suomen historiasta. Sarja tulikin sopivasti ulos ennen tuon "homosairauden viisaan" kuolemaa.
Joskus aikoinani luin tuon kirjan Rakkauden monet kasvot. Kirja oli pöllitty kirjastoni hyllystä mutta jostakin sivukirjastosta löydetiin tilalle toinen. Se teki omalta osaltaan minulle selväksi kuka minä olen ja miksi en kiinnostunut tytöistä. Mieheen rakastumisen jälkeen oli helpompaa tietää joku muukin saman kokenut. Silloin se kirja tuntui kovin rohkealta ja ajattelin miten sellaista senaikaisessa kekkosslovakiassa uskalllettin julkaista. Olihan AIDS se homorutto, joka oli Jumalan rangaistus irtaudesta.
Hmmm... Kyseinen hahmo puhui 'puhuvana päänä' Homo-Suomen historia -dokusarjassa ja hänestä näytetyn insertin aikana pöydällä (tai seinällä) muistan olleen puoluebanderolli, jossa oli kirjaimet "SKP"... Eli eikös tuo viittaa Suomen Kommunistiseen Puolueeseen? Ei kai vaan? Mikä tuon Kristillisen Liiton tunnus sitten oli?
Säikähdin tuota dokun nähtyäni, ja ajattelin, ettei kommunistitkaan voi tuollaista herraa riveihinsä huolia...
Korjatkaa joku asian laita. Kiitos!
Kristillisdemokraattien lyhenne on lyhyesti KD.
Kristillisdemokraattien aiempi nimi oli Suomen kristillinen liitto - ja lyhenne SKL. Logona oli sinivalkoinen vaakunan näköinen, joka oli pilkottu siten, että tyhjästä tilasta muodostui risti. Vaakaosassa oli kirjaimet SKL. Oletan, että nimimerkin "Oidipus" näkemä logo oli kyseinen, eikä SKP:n punakeltainen. Kristillisen liiton nimi vaihtui Kristillisdemokraateiksi vuonna 2001.
smo kuvaili kristillisten vanhan logon niin että "tyhjästä tilasta muodostui risti". Ilmeisesti ko tunnus kuvasi myös tyhjentävästi puolueen ideologiaa. Nykyisten kristillisdemokraattien logossa on enää kirjaimet KD ja rististä on kokonaan... mitenhän tämäkin kehityslinja pitäisi tulkita?
Stenbäckistä sen verran, että psykiatria, politiikka ja uskonto on varmaan aina huono yhdistelmä. Stenbäck ei kuitenkaan ole tästä kaikkein pahin esimerkki, sillä mieleen tulee ainakin hänen kollegansa Radovan Karadzic.
Olen siirtänyt omalle kotisivulleni koko Asser Stenbäckiä, Kalle Achtéta ja Lars-Olof Schalinia käsittelevän luvun väitöskirjastani:
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/asser.html
Täten teksti on niiden käytettävissä, jotka ovat asiasta syvemmin kiinnostuneet, mutta ei häiritse Ranneliikkeen lukijoita yleisesti, eikä vie sen palstatilaa.
Teksti havainnollistaa psykiatrian, politiikan ja uskonnon yhteenkietoutumisen voimakasta vaikutusta.
Ossille sanoisin, että istun parhaillaan HeSetan luovan kirjoittamisen ryhmässä työstämässä Setan varjohistoriaa, jossa tulen muun muassa kertomaan miten Rakkauden monet kasvot saatiin julkaistua Kekkoslovakian tasavallassa. Siinä oli kasapäin vaikeuksia.
Olli S. kirjoittaa: "Päätin omistaa elämäni väkivaltaisten autoritaaristen ideologioiden vastustamiseen riippumatta siitä onko niiden tunnusväri punainen tai ruskea ja riippumatta siitä, puhuvatko niiden edustajat venäjää, saksaa tai suomenruotsia."
Tämä on kunnioitettavaa ja ihailtavaa. Hatunnosto sinulle!
Vähän minua silti hiertää ylläoleva kielilista. Ei kai kaikki paha tule ulkoa, muista väestöryhmistä, muilla kuin suomen kielellä? Eikö ulkoista pahaa vastaan taistelevan ole myöskin tiedostettava sisäisen pahan olemassaoloa, ja työstettävä myös omaa itseään?
En usko sinun tarkoittavan mitään erityistä jättämällä oma äidinkielesi mainitsematta vaikka mainitsetkin minun äidinkieleni - mutta jos haluaa tulkita asioita, tätä on kyllä helppo vääntää...
Hyvä Kalle af, olen aivan samaa mieltä kanssasi itsekritiikin ja itsereflektion tärkeydestä. Tässä asiassa toteutan tarkkaan sitä mitä opetankin. Asian ehkä tekee ymmärrettävämmäksi kun kerron, että ensimmäinen kieli, jonka elämässäni olen oppinut, oli suomenruotsi. Tuossa elämäkertakatkelmassani puhuin menneessä muodossa omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, jolloin jouduin kohtaamaan yliannostuksen mahtipontisia, ylimielisiä, aggressiivisia ja moralistisia fundamentalisteja, jotka puhuivat suomenruotsia, esimerkkeinä tästä lajityypistä Asser Stenbäck, Erik Ewalds, Joakim Förars, Trygve Cederberg - ja nyt Olav S. Melin. Ironisoin myös sitä, että varhaisissa kirjoituksissaan Asser Stenbäck vetosi erityisesti suomenruotsalaisten velvollisuuteen auttaa natsiaseveljiämme.
Monet ruotsinmaalaiset kollegani ovat olleet hämillään suomenruotsalaisten näkyvyydestä homovihaajien joukossa.
Tämän varhaisen trauman seurauksena olen tänään kyvytön puhumaan suomenruotsia. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että suomenruotsalaisten joukossa on myös paljon suvaitsevia ja humaaneja ihmisiä. Mutta tämä havainto tuli minulle kielen kannalta liian myöhään: mieleeni jäi suomenruotsin puhumisen estävä psyykkinen trauma.
Mistään yleisemmästä kielipoliittisesta riidasta tai projisioinnista ulkoryhmään ei siis ole kysymys. Päinvastoin: meidän (entisten ja nykyisten) suomenruotsalaisten pitäisi ensin siivota oma käyttäytymisemme vähemmistöjä ja erilaisuutta kohtaan.
"Päätin omistaa elämäni väkivaltaisten autoritaaristen ideologioiden vastustamiseen riippumatta siitä onko niiden tunnusväri punainen tai ruskea ja riippumatta siitä, puhuvatko niiden edustajat venäjää, saksaa tai suomenruotsia."
Pieni tarkennus: Suomessa oli 30-luvulla joukko pieniä kansallissosialisteja ja nationalisteja, joista yksi rinnasti keskenään juutalaiset ja suomenruotsalaiset. Kansallissosialisti oli Suomessa useimmiten suomenkielinen.
Suomalaisilla oli paljon yhteyksiä Saksaan 30-luvulla. Lääkärit, tekniikan alan ihmiset ym. opiskelivat Saksassa, kirjailijat kävivät natsien puoluepäivillä jne. Suomeen suunniteltiin vielä sodan jälkeen rotubiologian instituuttia, mutta ilmeisesti rahan puutteen vuoksi se jäi toteutumatta. Homojen syrjintä, kuten kastrointi oli osa nationalistista Suomen rakentamista. Monet muutkin, joiden perimän ei katsottu olevan tarpeeksi hyvä, joutuivat saman kohtalon uhreiksi.
G
Tämä ei liity varsinaiseen teemaan, mutta kun tässä nyt puhutaan suomalaisista, suomenruotsalaisista ja kansallissosialismista, niiin tuli mieleen Jokipiin kirja "Jatkosodan synty". Siinä on jännittäviä näkökulmia. Vaikka suomenruotsalaiset yleensä olivatkin enemmän englanti-myönteisiä (esim. Ruotsi-kytkentöjensä takia), ruotsinkieliset suurmaanomistajat ja kartanoiden herrat halusivat Suur-Suomea. Karjalasta tulleet evakot näet asutettiin kartanoiden maille, ja kuntien yksiikielisyys oli vaarassa. Sen vuoksi Suomi vallatkoon Karjalansa ja lähettäköön karjalaiset takaisin omille tiluksilleen itään. Näin pysyvät omat nurkat puhtaina.
Politiikka on tosi monimutkaista. Ideologia on tärkeää, mutta oma etu on usein kuvioissa mukana.
Pyydän anteeksi, että etäännyin näin kauas varsinaisesta teemasta.
Olli S. unohti Aslanissa hääräävistä esimerkiksi pastori Ari Puontin, joka mielestäni kuuluu mukaan samaan listaan. Toki sieltä löytyy muitakin hyviä ehdokkaita listalle.
Olli S. pistää päätoimittaja Olav S. Melinin samaan nippuun tämän muun eheyttäjäporukan kanssa. Tässä kohden tulin epävarmaksi. Kävin nimittäin kirjeenvaihdon Melinin kanssa hänen Hesariin kirjoittamastaan nekrologista. Hänen palautteestaan päättelen, ettei tilanne hänen kohdallaan ole aivan näin suoraviivainen taikka selkeä. Olisiko joku perehtynyt hänen muihin julkisiin kannanottoihinsa?
Juhani
Kirjoitan tätä kun BBC World lähettää koko ajan uutisia Slobodan Milosevicin kuolemasta ja tekee yhteenvetoa tämän hirmutöistä Balkanilla. Monet valtionpäämiehet ja johtavat poliitikot valittavat ettei Milosevicin oikeudenkäyntiä saatu loppuun käynnissä olevassa kansainvälisessä oikeudenkäynnissä. Britannian ulkoministeri Jack Straw ilmaisi myös kantanaan, että olisi ollut parasta saada oikeudenkäynti päätökseen. BBC esitti pitkä listan ihmisoikeusloukkauksista, joihin Milosevicin katsottiin syyllistyneen. Jack Strawn mukaan olisi ollut hyvä saada selvitettyä asianmukaisessa oikeudenkäynnissä kaikki ihmisoikeusrikkomukset, jotta olisi voitu ottaa opiksi ja suunnistaa eteenpäin.
Olen aina arvostanut BBC:n journalismia, rohkeaa, tasapuolista, kaikkien epäkohtien kritisointia riippumatta kritiikin kohteesta. BBC on usein esittänyt kritiikkiä jopa Britannian poliittisia johtajia kohtaan. BBC on aina puolustanut sananvapautta eikä sortunut sensuuriin erilaisiin tekosyin.
Milosevicin kuoleman raportointi kosketti minua, koska jouduin äskettäin seuraamaan miten Suomessa hiljennettiin protesteja erään toisen ihmisoikeuksien rikkojan, Asser Stenbäckin, kuoleman yhteydessä vedoten omituiseen "etikettiin" jonka mukaan kuolleiden ihmisten tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia ei saisi kritisoida.
Suomalaisen ekumeenisen Yhteysliikkeen sähköpostilistalla muuan kristitty ideologi, Linda Slotte-Lawast, antoi iskun päin kasvoja niille, jotka edes uskalsivat muistuttaa Asser Stenbäckin taustasta: Hitlerin politiikan kristillinen ihailija, pappi-psykiatri, joka sai aikaan homoudesta tiedottamista estävän sensuurilain, ns. kehotuskiellon (1971-1999) . Asser Stenbäck kirjoitti vuonna 1952 käsikirjan opettajille, jossa hän kehotti kastroimaan kaikki homot ja väitti näiden vain katuneen sitä, etteivät tuleet aikaisemmin kastroitaviksi.
Linda Lawast-Slotte - vaikka onkin Yhteysliikkeen jäsen - suorastaan ylistää Stenbäckin autoritaarisuutta ja vallankäyttöä julkisessa sähköpostiviestissään Yhteyden palstoilla 15.2.2006. Lawast-Slotte kertoo nuorena opiskelijana "kunnioittaneensa" suuresti Asser Stenbäckiä ja kertoo miten samoissa johtokunnissa istuneena oppi tuntemaan Stenbäckin henkilönä, joka "uskalsi ilmaista mielipiteensä", vaikka jotkut kokivat ne "kiusallisina".
Lawast-Slotte jättää hienotunteisesti kertomatta, että hänen kristillinen järjestötoverinsa kehotti sotavuosina ruotsinkielisessä kristillisessä Ad Lucem -aikakauskirjassa taistelemaan yhdessä Suur-Suomen tekemiseksi Hitlerin kanssa tuhotakseen Neuvostoliitton maan päältä ("Vi och Stor-Finland", Ad Lucem nr. 5/oktober 1941, sivu 36) Stenbäck vetosi erityisesti suomenruotsalaisiin aatetovereihinsa, jotta nämä antaisivat tukensa Hitlerin taistelulle. Vuonna 1952 julkaistussa kirjassa Asser Stenbäck kehottaa kastroimaan homot.
Psykiatrina Stenbäck toteutti ideologiaansa myös yksilötasolla. Minä olin yksi niistä kirkon sisällä toimineen nuoria homoja metsästäneen eheyttäjäringin uhreista, jotka saatiin houkuteltua näennäissuvaitsevaisen Kirkon perheasiainkeskuksen kautta Asser Stenbäckin harjoittaman henkisen ja kemiallisen väkivallan kohteeksi. Tämä rinki toimi siten, että papit ja sielunhoitajat metsästivät rippikouluissa ja perheasian neuvontakeskuksissa hyväuskoisia nuoria poikia eheyttäjien kokeiden uhreiksi. Nyt jälkeenpäin minulle on selvinnyt että kaksi tämän eheyttäjäringin papeista oli itse syvällä kaapissa olevia kaappihinttejä.
Olen kertonut Malla Parkkisen teoksessa Ulos kaapista (2003) ja tänä vuonna lähetetyssä Yle Teeman Homo-Suomen historiassa, miten minut houkuteltiin nuorena, hyväuskoisena ja varomattomana Asser Stenbäckin eheytysterapiaan ja kokeilemaan hormonien syöntiä yrityksenä muuttaa seksuaalinen suuntautumiseni. Asser Stenbäck ohjasi minut vielä samassa rapussa asuvan psykoanalyytikon käsittelyyn.
Kaiken tämän seurauksena seksuaalinen suuntautumiseni ei muuttunut tippaakaan, mutta kokemani kidutus johti minut hengenvaaralliseen masennukseen.
Minusta on järkyttävää, että Yhteysliikkeen palstoilla samanaikaisesti julkisesti ylistetään Stenbäckin toimintaa ja yritetään hiljentää häneen ja eheytysliikkeisiin kohdistuva kritiikki.
Minä en ainakaan aio alistua kaksinaamaiseen sensuuriin. Aion tehdä kaikkeni kohdistaakseni julkista kritiikkiä tekopyhyyttyä ja kaksinaamaisuutta kohtaan, olkoon kohteeni miten "arvovaltainen" ja "kunniallinen" tahansa.
Olen jo päässyt osittain tähän tavoitteeseen yhteiskunnissa, joissa vallitsee suurempi sananvapaus. Pidin esitelmän suomalaisen psykiatrian harjoittamista ihmisoikeusrikkomuksista pyydettynä puhujana Maailman psykiatriyhdistyksen (WPA) vuosikokouksessa Madridissa vuonna 1996, jossa pidin alustuksen väitöskirjani Asser Stenbäck-luvun perusteella. Tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (silloinen) johtaja Mel Sabshin totesi Asser Stenbäckin olevan "häpeäksi koko maailman psykiatrikunnalle".
Tiedän olevani poikkeava yksilö Suomessa, jossa on maan tapa kumartaa milloin mitäkin autoritaarista ideologiaa neuvostodiktatuurista luterilaiseen keppikuriin. Kysyn silti, onkohan tällä listalla ketään, jonka mielestä on jo aika tässä maassa esittää kritiikkiä ihmisoikeuksia rikkovia pappi-psykiatreja ja heitä ylistäviä kaksinaamaisia sielunhoitajia kohtaan?
Olen koonnut kotisivulleni vastapainoksi Yhteysliikkeen listoilla harjoitetulle Asser Stenbäckin ylistämiselle yhteenvedon Asser Stenbäckin kehotuksista ihmisoikeusrikkomuksiin:
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/ (ks. linkit APA:n vuosikokoukseen ja Asser Stenbäck-lukuun)
Minä en ainakaan ylistäisi tai ihailisi ketään psykofasistia.
Kummallista kuinka Olli S. moittii täällä yhteysliikkeen yhtä jäsentä nimeltä mainiten. Ei riitä Ollin rohkeus ottaa asiaa esille oikeassa paikassa.
"Kysyn silti, onkohan tällä listalla ketään, jonka mielestä on jo aika tässä maassa esittää kritiikkiä ihmisoikeuksia rikkovia pappi-psykiatreja ja heitä ylistäviä kaksinaamaisia sielunhoitajia kohtaan?"
Jep, ainakin yksi.
HYVÄ OLLI!!!
Asiaa!
Toisen maailmansodan jälkeeen paitsi Israelin, myös USA:n ja Ison-Britannian tiedustelupalvelut jahtasivat natsirikollisia. Miksipä emme vaatisi esim. YK:ta tuomaan oikeuden eteen nämä niinkutsutut "eheyttäjät", jotka ovat varmaankin aiheuttaneet kärsimystä, itsemurhia ja depressioita ympäri maailman...
Minkähänlaista konkreettista Olli ehdottaisi tämän ongelman korjaamiseksi? Sateenkarilippumielenosoitusta Asser Stenbäckin haudalla?
Juhani
Lisään tähän vielä loppuraportin tuosta Stenbäck-episodista. Kerkisin jo huolestua niin paljon syntyvästä polemiikista, että kysyin Ranneliikkeen päätoimittajalta voinko poistaa omia viestejäni. Keskusteltuani monien ihmisten kanssa päätin pysyä kannassani ja vastata henkilökohtaisesti kaikesta mitä olen sanonut. Lähetin siis kantani itse Lawast-Slottelle ja Yhteyden keskustelupalstalle. Kantani oli, etten näe mitään syytä miksi julkisen hahmon elämäntyötä ei saisi kommentoida kaikilta puolin myös tämän muistokirjoituksen yhteydessä. Viittasin siihen, että juuri samana päivänä BBC ja muut suuret mediat olivat raportoineet Milosevicin kuolemasta unohtamatta mainita myös tämän tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista.
Tämä synnytti muutaman kipakan repliikin. Ennen kaikkea sain puoli tusinaa myönteisiä ja kannustavia viestejä pääasiassa nuorilta naisilta. He olivat sitä mieltä, että kipeistäkin asioista on uskallettava keskustella avoimesti. Sain myös kutsun Yhteysliikkeen lähimmäisverkoston taholta tulla tekemään yhteistyötä.
Aionkin jatkossa toimia pääasiassa kasvotusten suoraan heidän kanssaan - enkä huudella täällä.
Again...
Hyvä Olli. Oikea valinta...
Tähän Asser Stenbäck -keskustelun jatkoksi vielä yksi kysymys psykoanalyysistä yleisesti.
Tänään tulee kuluneeksi 150 vuotta Sigmund Freudin syntymästä. Tämän aamun Berliner Morgenpostissa prof. aivotutkija Gerhard Roth sanoo, että hänen mielestään kolme suurinta ajattelijaa 150 viime vuoden aikana ovat olleet Darwin, Freud ja Einstein.
Freud kehitti persoonallisuusteorian, jossa persoonallisuus jakaantuu kolmeen osaan: alitajuinen, tietoinen ja yli-minä. Erityisesti alitajuinen on painunut ihmisten kalloon. Kun teen jotain käsittämätöntä, voin aina sanoa, että se on se alitajuinen, joka minua vie. Ja sen päällä vielä mahtava moottori: libido eli seksivietti, joka määräilee, miten käyttäydyn. Illalla haluaisin aikaisin nukkumaan, mutta libido on eri mieltä: baanalle vaan tyydytystä etsimään.
Homopalstoilla, homo-ohjelmissa ja Olli S:n ansiokkaissa kirjoituksissa kritisoidaan psykoanalyysiä, joka on myös Freudin käsialaa (?). Mutta silloin puhutaan hoitotekniikasta, menetelmästä, jolla pyritään ”paljastamaan” sielun syvimpiä onkaloita, alitajuista. Sieltä löytyneitä asioita on sitten alettu tulkita kukin mieltymystensä mukaan. Ja näin on syntynyt kuppikuntia, joissa homous on kehityshäiriö ja sen vuoksi täytyisi hoitaa. Hoito kestäisi vain 5 vuotta, ja tuloskin on epävarma.
Onko Freudin ajatuksista säilynyt mitään sellaista, mitä homomies ja –nainen voisi juhlia nyt, kun 150 vuotta on kulunut syntymästä. Haluaisin nauttia juhlakahvit.
Muistelen Freudin kirjoittaneen homomiehen äidille, tämän asiaa murehtiessa, ettei homous ole mikään juttu. En nyt muista kirjeen sanamuotoa. Muistikuvani on, ettei homous siinä kirjeessä ollut Freudin mielestä sairaus.
Monet ovat mielellään tämän kirjeen unohtaneet. Freudin ajatuksia ja ideoita on käytetty sekä hyvään että pahaan. Jotkut ovat nyppineet vain ne osat, jotka palvelevat parhaiten heidän ajamiaan, joskus itsekkäitäkin tarkoitusperiä. Vertauskohta löytyy esimerkiksi kiihkouskovaisista. Valitettavaa on myös se, että "ortodoksipsykoanalyytikot" ovat saaneet mielestäni liikaa valtaa terapiakentässä ja pitävät siitä esimerkiksi taloudellisista syistä tiukasti kiinni. Psykoanalyysin hoitotuloksien vaikuttavuudesta kiistellään. Minusta on eettisesti ja yhteiskunnallisesti väärin, jos potilaan intensiivinen psykoanalyysi kestää jopa toista kymmentä vuotta. Näistä on esimerkkejä. Tuttavani kertoi kantaneensa psykiatrilleen yhden omakotitalon hinnan, "mutta se kannatti". Näin terapeutti hänet oli saatu uskomaan.
Freud joka tapauksessa on yksi merkittävä tuon alan tutkimuksen aktivoija ja uranuurtaja. Oli muitakin. Jung esimerkiksi. Olisi mielenkiintoista miettiä missä olisimme tämän alan tutkimuksessa, jos Freudia ja Jungia ei olisi ollut. Heidät ehkä olisi sittenkin pitänyt jossakin vaiheessa keksiä.
Nykyisin on käytettävissä monia erilaisia terapiamuotoja. Toisiin vaivoihin ne toimivat, toisiin eivät.
Aion juoda tänään yhden kupin oikeaa kahvia Freudin syntymän kunniaksi.
Juhani
Kauhistun aina kun näen tämän henkilön nimen jossakin. Ja ahdistun. Niin nytkin.
Asiasta toiseen: en tiedä onko tästä älyttömästä Iltalehden jutusta ollut jo puhetta ranneliikkeessä, kun täällä niin harvoin käyn:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010061511864283_ul.shtml Tyypillinen huuhaa-Iltalehden kieli poskella tehty juttu:
"Espanjalainen klinikka lupaa parantaa homoudesta kärsivät potilaansa tableteilla.
- Kukaan ei halua olla homoseksuaali. Jos pillereillä voi vaihtaa oman suuntautumisensa, 99 prosenttia haluaisi tehdä sen, espanjalaisen klinikan psykiatri Joaquin Muñoz väittää El Pais -lehdessä.
Muñoz uskoo, että homoseksuaalisuus on sairaus, minkä vuoksi hän kirjoittaa potilailleen reseptejä, jotta he paranisivat taudistaan.
Espanjalainen terveyden neuvonantaja Marina Geli korostaa lehdelle, ettei ole tieteellisiä todisteita siitä, että homous olisi sairaus. Hän tutkii parhaillaan, tarjoavatko muutkin psykiatriset hoitolaitoksen vastaavaa, homouden poistavaa hoitoa.
Terveysviranomaisilla on nyt kuukausi aikaa tutkia Muñozin Tibidon-klinikkaa. Jos ilmenee, että klinikka todella tarjoaa palveluja homous-nimisestä sairaudesta paranemiseen, odottavat klinikkaa taloudelliset sanktiot."
Huomasin muuten nyt vasta että tämä on alunperin 4 vuotta vanha ketju. Joku oli *nostanut* sitä.
"Muistelen Freudin kirjoittaneen homomiehen äidille, tämän asiaa murehtiessa, ettei homous ole mikään juttu. En nyt muista kirjeen sanamuotoa. Muistikuvani on, ettei homous siinä kirjeessä ollut Freudin mielestä sairaus."
Muistat oikein. Richard Webster kirjassaan Why Freud Was Wrong: Sin, Science and Psychoanalysis:
"Freud himself could on occasion be remarkably tolerant and generous, even in relation to homosexuality, which he found personally distasteful. In a letter which he wrote to the mother of a homosexual, Freud offered reassurance:
'Homosexuality is assuredly no advantage, but it is nothing to be ashamed of, no vice, no degradation; it cannot be classified as an illness; we consider it to be a variation of the sexual function, produced by a certain arrest of sexual development. Many highly respected individuals of ancient and modern times have been homosexuals, several of the greatest among them (Plato, Michelangelo, Leonardo da Vinci, etc.) It is a great injustice to persecute homosexuality as a crime – and a cruelty, too.'"
Webster jatkaa:
"The generosity and considerable moral courage which Freud shows here were very real features of his character. He always refused to submit to bullying by those whom he saw as self-righteous moralists and many of his patients undoubtedly benefited from his relatively liberal stance on matters of sexual morality."
Tämän yhden kohdan perusteella voisi tosiaan kuvitella, että Freud on ollut varsinainen seksuaalivallankumouksen pioneeri. En kuitenkaan ole läheskään niin optiministinen sen suhteen, mikä Freudin teorian yleisvaikutus homoasenteisiin on ollut. Webster kirjoittaa tutkielmassaan, että vaikka Freud yhdessä tai kahdessa kohtaa näytti suhtautuvan homoseksuaalisuuteen myötämielisesti, psykoanalayyttisen teorian vaikutus on ollut varsin taantumuksellista mitä tulee länsimaisten seksiasenteiden kehitykseen ylipäänsä. Se ei johdu Websterin mukaan pelkästään myöhemmin tulleiden psykoanalyytikoiden tulkinnoista, vaan Freudin oman ajattelun erityispiirteistä.
Jos seksuaalivallankumoukselliset ovat voineet irrottaa psykoanalyysistä yksittäisiä kohtia ja käyttää niitä hyödykseen, niin konservatiivit ovat saaneet sen yleisestä ihmiskäsityksestä ainekset omien näkemystensä oikeuttamiseen.
Kannattaa tutustua Websterin kiehtovaan kirjaan, jos aihe kiinnostaa enemmälti. Itse en lukenut sitä homokohtia metsästäen, vaan saadakseni jotain tolkkua psykoanalyysin todellisesta syntyhistoriasta. Se sankarillinen versio, jota joissain populaareissa lähteissä edelleen tyrkytetään, on nimittäin niin kaukana totuudesta kuin mikään väittämä ylipäätään voi olla. Freud saattoi tuottaa läjäpäin mietekirjallisuutta, jonka avulla nykyajan humanistit voivat perustella henkeviä päähänpistojaan, mutta mikään suuri tiedemies hän ei ollut millään mittapuulla.
Masa,
Minulla on väitöskirjassani useita pääkappaleita, joissa käsittelen kysymystä Freudin suhtautumisesta toisaalta naisiin, toisaalta homoihin. Kaikki analyysini perustuvat alkuperäisiin
lähteisiin, jotka olen itse ostanut itselleni. Minulle on kunnia-asia aina perehtyä alkuperäiseen lähteeseen mistä tahansa asiasta kirjoitettaessa. Siksi minulla on kymmeniä lähdeviitteitä
Freudin alkuperäisiin teksteihin, Freudia kritikoiviin naispsykoanalyytikoihin, Freudin teoriat mielestään kumonneisiin eheytyspsykoanalyytikkoihin (Bergler, Rado, Bieber, Socarides jne).
sekä uuden polven amerikkalaisiin psykoanalyytikoihin, jotka kyseenalaistivat koko vanhan paradigman ja toimivat minun psykoanalyysin alan ohjaajina (Jack Drescher, Diana Miller jne) ja toimivat minun puolustustodistajina Tampereen käräjäoikeudessa kun uskonnolliset fundamentalistit järjestivät minut käräjäoikeuteen. Voitin jutun kirkkaasti Matti Wuoren avustuksella.
Väitöskirjan teksti:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
Raportti oikeudenkäynnistä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=46_5_1
