Olen pohtinut paljon sitä, mikä enää pitää pystyssä organisaatiota, joka toimii lähes kaikessa vastoin sen omia oppeja ja etiikkaa. Tuntuu siltä, että joka kuukausi paljastuu yhä kaameampia yksityiskohtia seurakuntien toiminnasta, kuten nunnien pitäminen seksiorjina.
Oma näkemykseni on se, että uskovaisilta kerätty valtava maallinen omaisuus ja ylimmän johdon ahneus ja häikäilemättömyys ovat ne syyt, jolla organisaatio vielä selviää. Sekä tietenkin nämä "sokeat" uskovaiset, jotka eivät näe mitään pahaa kirkon toimissa ja palvovat paavia jumalaisena ilmentymänä.
Hetkinen, etkö sinä, Juhani, tässä taannoin palannut kirkon jäseneksi?
Vastaamalla siihen, miksi itse rahoitat esim. epätasa-arvoista avioliittokäsitystä edistävää organisaatiota ja ilmaiset sille tukesi jäsenyydelläsi, saat vastauksen ylläolevaan pohdintaasi.
Harvainvaltaisesti/yksinvaltaisesti johdettu katolinen kirkko (mittavine omaisuuksineen ja rajat ylittävine vallankäyttöineen) on eri asia kuin vaikkapa Suomen evankelisluterilainen kirkko, jossa hallinto on viime kädessä kirkon jäsenten käsissä.
Yesman, pitää paikkansa, että liityin takaisin Suomen luterilaiseen kirkkoon muutama vuosi sitten. Se oli huolellisen harkinnan tulos. Olinhan ollut kymmeniä vuosia erossa kirkosta.
Syynä oli vain ja yksinomaan Päivi Räsänen ja hänen röyhkeä vaikuttamisensa luterilaiseen kirkkoon. Ihmiset reagoivat aivan väärin Räsäsen puheisiin eroamalla kirkosta, vaikka Räsänen on periaatteessa sen ulkopuolinen. Vihan olisi pitänyt kohdistua aivan toisin. En voinut katsella tuota menoa tekemättä mitään. Tämä siitäkin huolimatta, että olen agnostikko. Päätökseni oli siis poliittinen. Tarkoituksen on vaikuttaa organisaatioon sisältäpäin, eikä lähteä heti käpälämäkeen, kun meno ei miellytä. Katson toimivani tässä asiassa vastuullisesti.
Näen tällaisissa tilanteissa toimimisessa enemmän kuin yhden vaihtoehdon.
Kieltämässä, onhan noissa kristillis-kirkollisissa suuntautumis-"valinta"-touhuissa sitä homoteologista agendaa: mies-jumalan mies-poika puuhaa mies-opetuslastensa kanssa ja edusmiehenä on mies-paaveja, mies-piispoja ja mies-pappeja.
Joka sitten toimii kirjaimellisesti sen oppien ja etiikan mukaan. Eli etiikkaopeilla, joissa pedofiliaa, seksuaalista ja hengellistä pahaksikäyttöä ja naisten alistamista ei tuomita lainkaan, eli pidetään siten ihan teologisenakin hyveenä, eikä synteinä lainkaan.
Ja olihan raamattu-roomalaisaikaan tyttöjen seksialkuikä siinä kuukautisten alussa, eli jossain 13-vuotiaassa ja nuoremmassakin, joten kun niille ajoille on uskomuskirja jämähtänyt, niin sylttytehdas löytyy ymmärrettävästi siitä, mitä "ei saa sitten muuttaa sanallakaan", mukamas.
Suomessahan evluteilla, helluntailaisilla, muslimeilla, ortodokseilla, lestadiolaisilla, jehovilla, juutalaisilla on ihan nuo samat ongelmat, kun patriarkaatteja hyvin "syvältä" ovat nuokin myös, perustuen samoihin patriarkaalisiin kirjoitelmiin.
Räsänen, Niikko yms vain sinällään julistavat sitä raamatun sanomaa, sellaisenaan ja muilla kristityillä on dilemma, kun eivät kykene joko sitä raamattua korjaamaan tai siitä vapautumaan. Valitettava tosiasiahan on se, että kyllä niille Räsäsen, Niikon yms julistuksille sielltä raamatusta perustelut löytyy, mutta miksi sitten muut kirkossa roikkuvat eivät perusta ihan uutta filosofis-eettistä koulukuntaa, jossa noista raamattu-virheistä olisi otettu opiksi, eikä sorruttaisi tekemään ainakaan mitään kivikauteen jämähtänyttä, sekavaa iäisyys-mielipidekirjoituskokoelma-opusta.
Itse en uskottele, että arkkiin mukaan astumalla, siellä arkin sääntöihin rajoittumalla sitä arkkia avitettaisiin paljoa mihinkään. Vaan kyllä on parempi alkaa vaikka rakentamaan uutta lampikelpoista ruuhea sen sijaan ...
Toki, jos olette onnistuneet vaikuttamaan raamatun tekstien siivoamiseen, tervehenkistämiseen, niin kuulisin sen uusluomistyön tuloksista ihan avoimin mielin.
Mutta niin kauan kuin tuo perustus on laho, niin sen päälle on mahdotonta kyhätä mitään tervehenkistä ja ajassa kestävää rakennelmaa. Päivi Räsänenhän "ansiokkaasti" on tuonut esiin sen lahon perustan. Hänhän on myös aika samanlainen kiivailija, kuin mitä jeesus ja paavalikin raamatussa ovat, kun niiltä kaikilta noitten siellä olevilta ikäviltä sivalluksilta ei silmiään ummista. Ja Räsäsellähän on kuitenkin takapiruinaan ne hänen pappis-vanhempansa ja pappis-miehensä, jotka viidesläisyyttä ovat Päiviinkin iskostaneet ja Päivi sen äänitorvi-välineenä sitten.
Sekalaisella seurakunnalla lukemattomien uskomusten kuppikuntiahan on se ongelma, että vaikka kaikki tietävät, että eri uskomuksia ja niitten variaatioita on kuin vilkkilässä kissoja, ikäänkuin jalkapalloseuroja konsanaan, niin silti ne eivät osaa sivistyneesti pelata keskenään, eivätkä toimia sivistyneesti yhteiskunnissa ja maailmassa.
Ne eivät kykene pelaamaan yhteen, ne eivät arvosta toistensa monimuotoisuutta, ne kaltoinkohtelevat seurajäseniään, ne ovat ei-uskontojalkapallosta kiinnostuneitten kimpussa... Eli ne tekevät liki kaiken huonommin, kuin jalkapalloseurat (joissa toki niissäkin on fanaatikkoja, sekä joissain valitettavasti myös nappulaliiga-ikäisten pahaksikäyttöä (sekä naisten että miesten tahoiltakin), mutta ei likikään niin pahana ongelmana kuin uskonto-seurojen keskuudessa).
Suosittelisin uskomusseuroja ottamaan oppia jalkapallomaailmasta, jossa ei ole onneksi "vain yhtä ja ainoaa oikeaa" jalkapalloseuraa ja jossa sentään on moni-jumalaisia pelaajiakin, jotka myös vaihtuvat aika ajoin ja myös Stara-naisia.
Toisena asiana se että ideologiakirja-uskomuksissa jämähdetään vanhentuvaan menneeseen, herkästi yhä syvemmälle ja jopa sorrutaan utopioihin ja roikkumaan niissä.
Tervehenkisempää olisi keskustella asioista, sillä kaikkiseltaan asiat ovat monimuotoisia ja ajassakin eläviä, eivätkä monoteistisen yksioikoisia reliikkejä.
uskomusten keskuudessa viljellään aika paljon yksioikoisia otsikoita, kuten
"mikä on elämän tarkoitus" ... Miten tuonkaan asian voi ilmaista noin vain yksikössä "mikä" "tarkoitus"?
"mitä on hyvä elämä" ... Miksi tuokin vain yksikössä?
Tuo yksiköinti-ilmaisutapa on hyvin tyypillistä ja yleistä uskonnoissa.
Arvelisin että se nuotiopiiri-keskustelu-kulttuuri ja monenikäisten avoimesti yhdessä filosofointi, business-ambitioiden ylenmääräisiä viljelytarkoitusperiä vältellen, olisi aikaa kestävämpää.
Oli kovin valitettavaa, heille, että Helsingissä evlut kirkko kaupallis-business-törsäsi 9 miljoonaa euroa Kampin "hiljentymis"kappeliin, vaikka hiljentymiseen ei tunnetusti tarvitse lantin lanttiakaan tunkea suuhun ja korviin kenenkään.
Miksi eivät halunneet toteuttaa vaikkapa jeesus-keskustelupiiriä, jopa väittelypiiriä, Kampin kallion kupeeseen, kuten sentään vinkkinä raamatustakin löytyisi.
Ja sitten siihen yhteyteen kala-ruokala, Kaanaan tanssipaikka vain akustisine soitin- ja laulutanssimusiikkeineen (eikä gospel-sähkökitaramökällä ; ), jossa ihan lähdevesi hoitaisi ihmeen hyvin viinien sijaan nesteytystehtäviä.
Eli kummastelen suuresti, näin rationalisti-eiuskovaisena, miten rajoittunut uskomuskuppikuntien toimintakulttuuri on. Vaikka jopa niitten ideologiakirjoistakin löytyy vinkkejä paljon paremmasta.
Humanistisissa tieteissä ja luonnontieteissä on se kiistaton etu, verrattuna teologia-teosofioihin yms., että niissä voidaan asoita kyseenalaistaa ja korjata käsityksiä, eli ei ole sitä rajoittavaa, pultattua noitapiiriä rajoittamassa, mikä on teologia-teosofioitten rajoittuneisuudessa.
Siksipä viisauksia ja oivallisia kysymyksiä tulee myös lasten sanomina paljon paremmin, kuin mitä "akateemiset" teologit kykenevät suutaan avaamaankaan.
Ja katolilaiset ja muutkin teologit pyrkivät vieläpä tukkimaan lasten suutkin kovin ikävin tavoin. Onkohan yksikään katolilaisen kristinuskonto-kirkon pappismies hoitamassa missään vanhainkodissa mummoja, jotta voisi keskustella heidän kanssaan samalla elämänviisaita.
"Päätökseni oli siis poliittinen. Tarkoituksen on vaikuttaa organisaatioon sisältäpäin, eikä lähteä heti käpälämäkeen, kun meno ei miellytä. Katson toimivani tässä asiassa vastuullisesti."
No tässähän se vastaus tuli ylläolevaan pohdintaasi siitä, mikä pitää mitäkin taantumuksellista organisaatiota pystyssä. Vastauksesi pätee niin ev.lut. kirkon kuin katoisen kirkonkin suhteen. Toiset voisivat ajatella, että nimenomaa muiden - paremmin omia arvoja vastaavien - organisaatioiden tukeminen tai tarvittaessa sellaisen perustaminen olisi se poliittisesti vastuullinen teko. On hämmästyttävää, miten ihmisten mieli taipuu kerta toisensa jälkeen "me (minä) ja muut"-ajatteluun.
Smo:n kommenttiin liittyen, kuinka paljon tiedät katolisesta kirkosta? Tiesitkö esim., että katolisissa seurakunnissa toimii maallikkojen muodostama seurakuntaneuvosto, toisinaan myös erikseen talousneuvosto? Suomen ev.lut. kirkolliskokouksen kokoonpanosta 43/109 eli 40% on kirkon palkkalistoilla. Esim. kirkkojärjestyksen muutokseen tarvitaan 75%:n enemmistö. Mikäli papiksi vihityt eivät katso voivansa muuttaa sitä, mihin heidät on vihitty, eivät muutosehdotukset mene läpi.
Yesman: "nimenomaa muiden - paremmin omia arvoja vastaavien - organisaatioiden tukeminen tai tarvittaessa sellaisen perustaminen olisi se poliittisesti vastuullinen teko."
Tiedän katolisesta kirkosta ns. kotitarpeiksi. Katolisessa kirkossa opilliset kysymykset valuvat yksinomaan alaspäin. Paavilla on katolisessa kirkossa asema "Kristuksen käskynhaltijana maan päällä" ja hän on katolisessa kirkossa "erehtymätön puhuessaan viran puolesta uskon asioista". Käytännössä uudeksi paaviksi voi päätyä vain edeltäjänsä hyväksymä (miespuolinen) henkilö. Tällaista yksinvaltaa/harvainvaltaa ei ole evlut-kirkossa, jossa opin tulkintoihin voi konkreettisesti vaikuttaa olemalla aktiivinen kirkon sisällä - vaikka se ei kärsimättömän hommaa olekaan.
Höpö höpö. Jokainen meistä voi olla monia asioita.
Mutta pienetkin asiat riittävät. Esim. rahoituksen vetäminen pois. Itsehän asiaa yllä pohdiskelit.
"Tällaista yksinvaltaa/harvainvaltaa ei ole evlut-kirkossa, jossa opin tulkintoihin voi konkreettisesti vaikuttaa olemalla aktiivinen kirkon sisällä - vaikka se ei kärsimättömän hommaa olekaan."
Yllä jo kerroin, miksi Suomen ev. lut. kirkko ei ole käytännössä sen kummempi demokratia. Toistaalta katolisessa kirkossa (toteutuu toki eri mittakaavassa eri puolilla maailmaa) seurankuntaneuvosto voi esim. näivettää seurakuntapapin rahahanat, mikäli sukset menevät kovin ristiin.
Maailman muuttaminen harvoin on myötäilijöiden hommaa.
Et sinä mitään "kertonut", esitit vain oman tulkintasi asiasta ja sen merkityksestä. Minä totesin (en sen paremmin kertonut), että muutosta voi jouduttaa osallistumalla kirkon toimintaan, vaikka muuttaminen ei ole hätähousun hommaa.
Et siis katso, että toteamukseni kirkolliskokouksen valtasuhteista oli asian kertomista. Selvä.
Tarkoitatko, että tasa-arvon edistämiseksi tässä Suomeen kytketyssä organisaatioissa tulisi henkilön joko kouluttautua ja vihittäytyä ev. lut. uskonnon papiksi tai liittyä ev. lut. kirkkoon ja alkaa kerätä itselleen ääniä tilanteessa, jossa ei usko siihen, mihin kyseisen uskonnon kannattajat uskovat? Etkä näe tässä eettistä ongelmaa?
Kouluttautuminen ja papiksi vihityksi tuleminen on yksi tie, tietysti. Toinen tie on seurakuntavaaleissa äänestäminen, seurakunnissa asialähtöisesti vaikuttaminen sekä muihin tavallisiin seurakuntalaisiin että papeihin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvat nurjat asenteet ovat yleensä kummunneet tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Yhteydenpito on erinomainen keino muuttaa maailmaa.
Minä en näe kuitenkaan henkilökohtaista syytä olla evlut-kirkon tai muunkaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Minulle eivät toisaalta kuulu tuollaisessa asiassa toisten motiivit, joten ei, en näe jonkun valinnoissa jäsenyyden suhteen pienintäkään eettistä ongelmaa. Opiskelkoon ja ryhtyköön siis vaikka papiksi.
Lähimmäisenrakkaudesta? Joku voi kutsua kehäpäätelmäksi, mutta eikös juuri tämän organisaation keskeisimmäksi eettiseksi arvoksi ole nostettu rakkaus sen kaikissa olomuodoissaan?
Heh.
Kirkkokuntaan aiemmin liittynyt agnostikko ihmettelee, miten on mahdollista, että kirkkokunnassa toimitaan uskonnon oppien ja etiikan vastaisesti.
Vastaukseksi tarjoutuu ihmettelijän oma toiminta sekä toisen kommentoijan näkemys, että kirkkokunnan oppeja ja etiikka tulee muuttaa sisältäpäin, niin, että kirkkokuntaan ehdokkaiksi tai äänestelemään liittyvät vaikkapa oppeja ja etiikkaa tunnustamattomat.
Aikamoista doublethinkiä, eikös?
Miten hänen nyt ottaa. Tässä(kään) ei pitäisi olla kamalan mustavalkoinen; voiko suoriltaan sanoa, että tunnustaa tai ei tunnusta. Opin tulkinnat ja tavat kuitenkin muuttuvat kirkon jäsenten käsitysten perusteella.
En tiedä, mikä on tässä mustavalkoisuutta ja miten se liittyy alkuperäiseen pohdintaan. Ehkäpä tarkoitat sitä outoa tilaa, jossa joku pystyy ajattelemaan, että sama asia voi olla yhtäaikaa sekä valkoista että mustaa? Lienee selvää, että mikäli itse liittyy makselemaan jonkin organisaation kustannuksia, ilman, että allekirjoittaa kyseisen organisaation oppeja, ja sitten ihmettelee, miten sama on mahdollista toisaalla, on kyseessä kaksinaismoraali. Lienee myös selvää, että mikäli ei allekirjoita organisaation oppeja tai arvoja ja liitty kyseiseen organisaatioon ainoastaan siitä syystä, että haluaa muuttaa organisaation, on kyseessä lähinnä valtausyritys.
