Yle kertoo Sysmän yhtenäiskoulusta, jossa kerrotaan esiintyvän poikkeuksellisen paljon kiusaamista. Rehtorin mukaan koulussa on otettu voimakkaasti käyttöön Kiva koulu eli kiusaamisen vastainen toimenpideohjelm ja tehty muitakin kiusaamisen vähentämiseen tähtääviä toimia.
Ylen MOT-ohjelma on käynyt haastattelemassa rehtori Tuula Vuorista, jonka vastaukset pistävät miettimään, että missäköhän ilmapiiriongelman siemenet oikeastaan itävät.
- Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.
Minusta rehtori hyvin vastenmielisellä tavalla syyllistää kiusaamisen kohteita siitä, että ovat itse heittäytyneet kiusattavaksi "provosoimalla ja ärsyttämällä omalla käytöksellään"
- Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti, toteaa rehtori Vuorinen.
Aika erikoisia sanankäänteitä tässä koulukiusaamista käsittelevässä uutisjutussa.
"Eihän näin saisi olla, jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti, rehtori kertoo Ylelle."
Tosiasiassa heterot viestittävät suuntautumistaan 24/7, mutta se on niin vakiintunut osa arkea, ettei sitä "huomaa". Homonuoren kokema koulukiusaaminen ei sitäpaitsi viime kädessä edes liity ulkonäköön. Se ei lopu vaatteita vaihtamalla, jos suuntautuminen on muuten tiedossa.
Ei ole peruskoulu ainakaan kyseisestä rehtorista onnistuneesti kasvattanut itsenäisesti ajattelevaa kansalaista. Masentavaa, kuinka kasvatusalalla työskentelevä luulee "provosoivan" pukeutumisen määritelmän tippuvan kuin taivaalta valmiina annettuna. Ei ihme, että asiat jatkuvasti provosoivat. Miten sitten selitetään pukeutumissääntöjen ja muodin muutokset aikojen saatossa tai edes niiden olemassaolo? Kukas niistä muuten päättää ja millä perusteella? Millä perusteella ulkonäöltään ja/tai pukeutumiseltaan poikkeavaa pitäisi saada kohdella kaltoin?
Millä perusteella naisten ja miesten erottelua korostava perinteinen pukeutumistyyli ei heijasta heteroseksuaalisuuden ja heteronormatiivisuuden ihannetta ja tyrkyttämistä, etenkin kun kaikkiin sitä noudattaviin sovelletaan automaattisesti hetero-oletusta ja päinvastoin?
Nyt rehtori Tuula Vuorinen kertoo Iltalehdessä tulleensa väärinymmärretyksi ( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/13109f77-e28d-4c59-be38-6f48bd2733e3 ). Hän esimerkiksi sanoo viitanneensa kommenteillaan pienten, alakouluikäisten lasten seksuaalisuuteen. Hän pohtii, että "kuinka moni tietää, ja missä vaiheessa tietää sen oman suuntautuneisuutensa?"
Kun poika sanoo tykkäävänsä tytöstä, se on kaikkien mielestä söpöä ja viatonta. Kun poika sanoo tykkäävänsä pojasta, se onkin yhtäkkiä oire "yliseksualisoituneesta yhteiskunnasta."
Tässä on tullut hyvin esille se, miten ei-heteroseksuaalisia ihmisiä tarkastellaan vain seksuaalisuuden kautta. Se, mikä nähdään heterojen kohdalla romanttisena, nähdään homojen kohdalla pornograafisena.
Political, religion and sexuality ei tarvitse nayttaa yleisesti. Sita yseat tekeevat. Purposly. OK. Toisten ihmisten jos eivat siita pida pitaisi mind their own business.
LIVE AND LET LIVE!
Suomessa uskonto on vahvasti yksityisasia, mutta miksi poliittisesta katsannostaan pitäisi vaieta? Seksuaalisuuttaan (sitä mitä yleensä makuukammarissa touhuaa) ei tosiaan ole minustakaan tarpeellista tai sopivaa näyttää julkisesti, mutta seksuaalisen suuntautuneisuuden olemassaoloa inhimillisenä ominaisuutena ei pitäisi joutua piilottelemaan taikka sen esilläoloa varomaan.
***
Toki on ikävää, että silmätikuksi joutui yksi henkilö. Toisaalta, hän on käsityksiään itse antautunut julkisesti esittämään. Hyvä on se, että tällaisten asenteiden ja käsitysten olemassaolo havaitaan ja tiedostetaan. Konkretisoitumisen jälkeen niille on helpompi tehdä jotain.
Minusta suurin ongelma tässä on, että kiusattu voi kokea hyvin alistavaksi sen, että itse joutuu tällaiseen sovitteluprosessiin mukaan. Eihän tapauksissa pitäisi olla mitään varsinaista soviteltavaa, vaan vastuullisten aikuisten on vain tehtävä kaltoinkohtelusta loppu. Kiusatulla ei myöskään pidä olla mitään velvollisuutta hyväksyä anteeksipyyntöä. Anteeksiannon aika voi ehkä tulla sitten, kun kiusattu itse kokee tilanteen aidosti muuttuneen paremmaksi.
Tapauksia ei myöskään pidä missään vaiheessa puida "pyöreässä pöydässä", sillä kiusaamiseen syyllistynyt voi haastaa uhrinsa tapauksissa, jossa kiusaamisen kohteena oleva on selvästi altavastaaja. Altavastaaja kokeaa usein häpeää, varsinkin, jos kiusaaminen kohdistuu jollain tavoin uhrin heikkoihin kohtiin. Sellainen voi olla hyvin ahdistavaa.
Toisaalta... sinänsä näyttää nyt aiempaa valoisammalta, kun nämä epäkohdat nousevat esiin. Näin niihin voidaan miettiä puuttumiskeinoja.
Tuo sysmäläinen rehtori lienee niitä, joilla on se ns. "kristillisperäinen ymmärryksen esto", mikä onkin noissa hänen kommenteissaan todella ristiriitaisen surkuhupaisaan, koska Syrmän kirkon alttariseinällä roikkuu pelkkä lantiovaateriekale päällään puolialston miehenkuva, vieläpä ihan sadomasokistisen jutun tiimoilta
Rehtori tuskin edes tajusi, millaisen kouluesimerkin oxymoron-lausunnosta hän antoi päästäessään suustaan tuon "Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti".
