Itse taas katson, että sukupuolineutraalisuuden ihanne kyllä sisältää sukupuolisensitiivisyyden (joka on asiaan varsinkin yksilötasolla liittyvää herkkyyttä ja hienotunteisuutta), mutta ei sukupuolineutraalisuus liity sukupuolisuuden (tosiasiallisten erojen) poistamiseen tai minkäänlaiseen tasapäistämiseen. Sukupuolineutraalisuus on sukupuoleen liittyvää tasapuolisuutta ja sitä, että sukupuoli(oletus) on vaikutukseton yksilön luokituskriteerinä. Nimenomaan sukupuolisuuden merkityksen turhan korostamisen ja sukupuolisen luokittelun välttäminen on neutraalisuutta.
Sinkkonen on täysin oikeassa. Tässä ’sukupuolineutraalisuudessa’ ei ole mitään järkeä. Alkaa mennä tämä hössötys aivan liian pitkälle.
Annetaanpa tyttöjen olla tyttöjä ja poikien poikia. Ja joskulle se ei passaa niin voi voi. Ei se silti tarkoita että jotain roolia tuputetaan. Näin oli minun lapsuudessa enkä minä ole siitä joutunut kärsimään vaikka homo olenkin.
Itsekään en ole kärsinyt siitä, että sukupuolijakoa on korostettu. Minä en ole omalla kohdallani kokenut ns. perinteisen sukupuolikäsityksen mukaista tyttö-poika -jakoa (ainakaan suureksi tai mieleen jääneeksi) ongelmaksi.
Poikana ja sittemmin miehenä (joskin homona sellaisena) en koe joutuneeni olemaan sukupuolen suhteen jotain muuta kuin olen (joskin murrosiän jälkeen kätkin seksuaalisen suuntautuneisuuteni, mutta se on osittain toinen tarina). En ole ollut rämäpää, mutta ilmeisesti kuitenkin pojan/miehen muottiin riittävästi uppoava. Ja lopulle olen kai saanut riittävästi tilaa/ymmärrystä ;)
Kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä kukaan on hyötynyt sukupuolijaon erityisestä korostamisesta ja esimerkiksi ryhmien muodostamisesta tai tehtävien jakamisesta sukupuolen perusteella.
He, jotka taas eivät aivan muottiin mahdu, ovat mahdollisesti kärsineetkin. Ja se on täysin tarpeetonta kärsimystä, riippumatta siitä, onko tällaisia ihmisiä vähän taikka paljon. Eikä tuohon sukupuolirooliin mahtumattomuuteen tarvitse edes liittyä sukupuolivähemmistöön kuuluminen tai seksuaalinen suuntautuneisuus mitenkään.
Siksi tässä "sukupuolineutraalisuudessa" nimenomaan on järkeä.
Minua puolestani ärsyttää, miten nämä sukupuolineutraalisuudesta pillastujat eivät havainnollista tai - todennäköisemmin - tietoisesti yrittävät HÄMÄRTÄÄ sitä, kuinka he vaatiessaan, että "tyttöjen annetaan olla tyttöjä ja poikien poikia" tulevat pitkälti yleistäneeksi omia käsityksiään siitä mitä tyttönä tai poikana oleminen voi merkitä.
Havainnollistavana esimerkkinä käy seuraava ajatusleikki siitä, miten nämä ihmiset kohtaisivat omista ennakkokäsityksistään poikkeavan lapsen: Sisältyisikö esimerkiksi prinsessaleikeistä tykkäävä ja pinkkiin pukeutuva poika määritelmään poikuudesta, jonka tulisi "antaa olla"?
Uskallan veikata "suvaitsevamman" pään vastaukseksi jotain ylläolevan nimimerkki "Järki käteen" kommentista löytyvää laimeaa voivottelua tai "eihän se minua henk. koht. haittaa, mutta toisaalta jos kiusataan, niin mitäs oot tollanen friikki" -tyylisiä sönkötyksiä.
Ihan kuin perinteiset sukupuoliroolit menisivät näille ihmisille lasten itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvoisuuden edelle.
Miksi nimenomaan terveydenhuolto on poikkeus. Ei saisi jättää sitten ulkopuolelle. Siksi koska muuten ei laiteta yhtä paljon rahaa naisten tautien tutkimukseen...tässäkin halutaan rahaa ja paljastaa että naiset taas äänessä, kuten aina.
Kouluissa edelleen jaetaan kansioita tytöille punaiset ja pojille siniset kun
opettajalle oman ilmoituksen mukaan on niin vaikeaa luopua sukupuolite-
tusta väriajattelusta,ne jotka äänekkäästi puoltavat tällaista ovat kyllä kovasti huolissaan perinteisen sukpuoliajattelun kyseenalaistamisesta,heille
nykyelämä on vähän kurjaa.
smo, sukupuolineutraalius ei pidä sisällään sukupuolisensitiivisyyttä:
"Kasvatuksessa sukupuolineutraali ajattelu johtaa sukupuolen huomiotta jättämiseen. Neutraali määrittyy tasaisuutena ja samankaltaisena toimintatapana henkilöiden eroista huolimatta. Tällöin lasten erot jäävät huomioimatta ja neutraali ajattelu estää näkemästä lasten erilaisuutta. Sukupuolineutraalius ei siten takaa tasa-arvoista kasvatusta vaan voi estää kasvatuksen sukupuolittuneiden käytäntöjen huomaamisen ja huomioimisen"
"Sukupuolisensitiivisyys on taitoa tarkastella sukupuolta biologisuuden lisäksi sosiaalisen ja kulttuurisen määrittelyjen näkökulmasta. Se on taitoa huomata omia ja toisen kasvattajien sukupuolittuneita käytäntöjä."
Ylitapio-Mäntylä, O. 2012. Sukupuolittuneet käytännöt varhaiskasvatuksessa. s. 25-26. Teoksessa Villit ja kiltit: tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Toim. Outi Ylipaio-Mäntylä 2012. Jyväskylä: PS-kustannus.
Sukupuolta ei sinänsä ole perusteltua erityisesti huomioida kasvatuksessa. Tämä ei johda lasten erojen jäämiseen huomiotta eikä estä näkemästä lasten erilaisuutta. Miksi johtaisi tai estäisi?
En ole vastuussa tuon viitatun teoksen tekijöiden rakentelemista/toistamista teorioista tai heidän käyttämistään käsitehierarkioista.
Kasvatus on eri asia kuin yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelu.
Sanakirjassa käsitettä "neutraali" näemmä kuvataan siten, että on aivan perusteltua käyttää juuri käsitettä "sukupuolineutraali" kuvaamaan tiettyä (ei mitenkään tasapäistävää) kasvatusmallia, juuri kuten 17.11.2017 klo 10:41 jättämässäni kommentissa totean. Lapsia ei kasvateta erityisesti kahteen sukupuoleen perustuvan oletuksen mukaisesti, vaan sukupuolistereotypioiden suhteen neutraalisti - ja yksilön (sukupuolisuuteenkin liittyvien) erityispiirteiden suhteen sensitiivisesti. Kyse ei ole lapsen kasvattamisesta sukupuolineutraaliksi vaan sukupuolineutraalisti.
Vähän haiskahtaa siltä, että tämän pienen "sanasodan" taustalla lienee ainakin osittain se, että englannin kieli on nostettu "tieteen tekemisessä" jalustalle: asioita teorioineen opiskellaan yhä enemmän englanniksi, ja ko. kielen ilmaisukeinoihin liittyvät reunaehdot alkavat näyttää universaaleilta. Suomi ja muut agglutinoivat kielet eivät kuitenkaan ole yhtä lukkiutuneita yksittäisiin sanoihin kuin analyyttiset kielet (esimerkiksi englanti), vaan sanan täsmällisempi merkitys syntyy vasta varsinaisessa asiayhteydessään käytettyjen (sija)päätteiden kautta.
Joka tapauksessa sensitiivisyyttä (sukupuolten suhteen ja kaikkeen muuhunkin yksilöä koskevaan) tarvitaan kasvatustyössä. Kasvatuksessa ei ole tarpeen kasvattaa erityisesti tytöksi tai pojaksi, vaan pyrkiä kasvattamaan ihmiseksi, yksilöksi - sukupuolisuuden suhteen siis neutraalisti, olemalla samalla sensitiivinen. Tärkeintä on antaa tukea lapselle juuri sellaisena kuin tämä on.
