Silvia Modig teki kirjallisen kysymyksen hlbti-turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta (juttukommentit)

Pitää yrittää muistaa Silvian nimi seuraavissa vaaleissa. Kovin moni kansanedustaja sanoo tukevansa sateenkaarikansaa, mutta ei käytännössä tee mitään, toisin kuin esim. tässä asiassa Silvia näyttää tekevän

Modig toki itse on kertonut kuuluvansa seksuaalivähemmistöön; on lesbo. Omakohtaisuus usein motivoi tukea. Eikä se väärin ole.

Tosiaan se on aika kummallista, että esim. se kokoomuksen hlbt-kerho Kasary on olut ihan impotentti tai Ruususen untenmailla ajamaan tuotakaan asiaa ja katsomaan oman puolueensa ministerin perään, vaikka potentiaalisia äänestäjiä voisi lisää tulla tuotakin kautta. http://kasary.fi/
Tosin Kasarylla taisi olla ainakin taannoin sellaisen harhauskomuksen vallassa, ettei esim. musimeissa kokoomushenkisiä muka olisi.

hlbt-pakolaisten osalta tarvittaisiin ehdottomasti ja kiireesti 2 parannusta:

1) hlbt-pakolaisten tunnistamista on parannettava nykyisestä huomattavasti, eli saatettava tietoon heidän kielellään ymmärrettävästi että Suomessa hlbt-rakkaus ei ole rikos ja Suomessa viranomaiset ovat hlbt-ihmisten puolella ja että Suomessa hlbt-identiteetistä kertominen viranomaisille on luottamuksellista, eli asia ei mene tiedoksi hlbt-ihmisen pakomaahan eikä suvulleen.
(Tarkemmin ottaen siis pitää infota selvästi ennen haastattelua kansalaisoikeuksistamme, naisten ja mieten tasa-arvosta, uskonnoistavapaudesta/uskonnonvapaudesta, esiaviollisien seksin vapaudesta, että voi rakastaa ja myös avioitua sukupuolesta riippumatta, sananvapaudesta, poliittiseta vapaudesta, viranomaisten luotettavuudesta yms.)
Nykyisin ongelmana on se, ettei osa hlbt-pakolaisista tiedä, eikä uskalla puhua Migrin alkuhaastattelussa, jossa heille ei ilmeisesti selitetä tuota em., vaan odotetaan heidän kertovan itse (uskaltavan kertoa) tai sitten ehkä töksäytetään kysyä, oletko hlbt-ihminen (mihin kysymykseen kyllä-vastaaminen heidän pakomaassaan mekitsisi jopa kuolemaa).
Tuossa Migrin haastattelussa dilemmana on tosin myös tulkkien luotettavuus hlbt-asioista puhumisen tulkkaamisen kanssa, eli siihenkin pitäisi löytää petraamiskeinoja. Ehkä yksi mahdollisuus olisi haastatteluita varten infopaperi, jolla samalla voisi ilmaista suoraan haastattelijalle, ilman tulkkia, että haluaa kertoa hlbt-identiteetistään luotettavasti, jolloin haastattelussa voitasiin varmistaa luotettava tulkki.
Lisäksi tarkemaa humiota hlbt-pakolaisuuden selville tulemiseen tulisi kiinnittää niiden pakolaisten osalta, jotka osaavat vain kotimaansa kieltä (eli jotka eivät osaa englantia, ranskaa, espanjaa), sillä informaatio hlbt-asioista on huikeasti vähäisempää darin, arabian tai vaikkapa Ugandan omien kieliryhmien piirissä, eli kertomisen pelko pakolaisuutensa todellisesta pääsyystä voi olla noilla ihmisillä enempi tuskan takana. (meillä on ollut Suomessa useita hlbt-pakolaisia, jotka ovat osanneet tänne tullessaan vain esim. arabiaa, eivätkä ole Migrin haastattelussa kertoneet olevana miestä rakastava mies tai naista rakastava nainen, vaan vasta sitten kun ovat oppineet täällä englantia tai suomea ja käytännön elämässäkin ovat oppineet että täällä voinee kertoa ja asia on tullut esiin vasta myöhemmässä vaiheessa). Migrillä on varmasti tehtävissä tilastotkin siitä, missä vaiheessa hlbt-peruste tulee esiin pakolaisilla ja sitä on hyvä katsoa, että olisiko menettelyissä sen tahostamisen varaa.

Jotkut töksäyttävät tietenkin että miksi heitä pitäisi tunnistaa, jos eivät itse kykene kretomaan. Noille tumpeloille vastaan faktana sen, että nykyään he päätyvät asian kertomaan kuitenkin myöhemmin, mutta jopa vasta korkeimpaan hallinto-okeuteen valituksen yhteydessä ja koska se että heitä ajautuu olemaan nonkin pitkään turvapaikahakuprosessissa, oikeusastevalituksissa on sekä Suomelle että heille itselleen turhan kallista ja typerää haaskausta. Se, että infotaan Suomen oikeusperiaatteet ja hlbt-ihmisoikeude selvästi ennen Migrin ekaa haastattelua, ei sen sijaan maksa mitään, vaan ainoastaan avittaa hlbt-pakolaiset tulemaan esiin kustannustehokkaasti ja inhimillisesti heti prosessin alkuvaiheessa, nykyistä paremmin ja heidät saadaan mukaan Suomen yhteiskuntaan nykyistä nopeammin, kustannustehokkaammin ja heidän mielenterveyttään lisää rasittamatta.

2) hlbt-pakolaisia olisi saatava sijoitettua heille varattuun/ihin vok:hin Helsinkiin tai Tampereelle, joissa heitä on mahdollista tukea hlbt-järjestöjenkin voimin, sillä heillä on monilla hyvin traumaattiset elämänkokemukset ja siihen ei ihan tumpeloilta sosiaaliohjaajilta osaamista löydy. Lisäksi hlbt-pakolaisia ei saisi enään laittaa piilottelemaan, kaappiin sikinsokin muiden pakolaisten kanssa samoihin vok:hin, sillä siellä heillä on vainon kohteeksi joutumisen vaara, stressi piilottelusta ja mielenterveysongelmien syntyminen.
hlbt-pakolaisille suunnatussa vok:ssa myös tulkkien yms henkilökunnan ymmärrys hlbt-ihmisiä kohtaan voitaisiin turvata ja varmistaa, toisin kuin osaamiseltaan vaihtelevissa muissa vok:ssa.

Nykyisellään vok:ssa, joissa on ollut hlbt-pakolaisia ja heidän saadessa osin nopeammin turvapaikan, on se (ymmärrettävästikin) myös herättänyt osin nuivuutta muissa pakolaisissa (joskin osin myös ihmeteltävän vähänkin), mistä sitten ahdistus vok:ssa vielä olevilla hlbt-pakolaisilla on saattanut pahentua.

Kysymyshän tuossa omaan vok-yksikköön sijoittamisessa olisi aika pitkälti sama, kuin sekin, miten alaikäisiä tai perheitä sijoitetaan kohdennetusti tiettyihin vok:hin tai miten teittyjä kansallisuuksia on sijiotettu enemmän tiettyihin vok:hin. hlbt-pakolaiselle yksikseen muiden keskelle joutuminen on liki yhtä ahdistavaa, kuin pakomaassaankin.

Lisäksi, koska hlbt-pakolaiset, etenkin tietyistä pakomaista, ovat ehdottomasti turvapaikan saannin tarpeessa, heidän nykyistä paremmin yhteen kokoaminen mahdollistaisi heidän nykyistä paljon tehokkaamman kotouttamisen aloittamisenkin jo turvapaikan haun käsittelyvaiheessa. Etenkään heidän osaltaan ei ole mitään järkeä "makuuttaa" heitä odottamassa 2 vuotta tarjoamalla vain 1 tunti viikossa suomen kielen opetusta, vaan etenkin tuota kieliopetusta on tarjottava heti alusta pitäen selvästi enemmän.

Jaa-a, ehkä pitänee laittaa tuo viestini sisäministeri Paula Risikolle myös, jos vaikka vaikuttaisi tulevaan vastaukseen.

Kommenttia muokattu: 01.10.2017 klo 00:35

Kommentoikaapas viisaat turvapaikkatilannetta biseksuaalien osalta, esim. perheellistä biseksuaalia pakolaista Ugandasta tai Irakista.

Itse vain sen verran että olen avittanut kahta biseksuaaliakin saamaan turvapaikan, eli juttelun jälkeen neuvonut heille että voivat kertoa ja kannattaa kertoa asia ja annoin vinkkejä kertomansa pohjalta perusteluiksi painotettavista asioista. Toinen heistä tosin ei ole vaikuttanut turvapaikan saatuaan olevan juurikaan naisista kiinnostunut, joten ehkä asia oli hänellä vain lähtömaansa tilanteen synnyttämä suuntautuminen oikeasta identiteetistään.

Keskusteluitahan on ollut "feikki-homo-turvapaikanhakijoista", mutta mitä he mahtavat oikeasti olla, ovatko kaikki ihan heteroitakaan ... Mitenhän suomalaiset biseksuaalit kertoisivat seksuaalisuudestaan ulkomailla viranomaisile? Olisiko kerronta esm. seksipainotteisempaa, tunnepuolesta kerronnan vähemmälle jäämistä? Ja mitä vastaavasta tulisi Migrin ajatella täällä?

Kommenttia muokattu: 30.09.2017 klo 23:33

Laitoin sisäministeri Paula Risikolle, sekä Migrin pakolaisasiainjohtaja Esko Revolle ja Migrin ylijohtaja Jaana Vuoriolle allaolevan viestin, sekä tiedoksi myös Silvia Modigille. Mielestäni kannattaa ainkain yrittää vaikuttaa, eikä tuppisuina olla möllötellä.


Arvoisat Sisäministeri Paula Risikko ja Migrin hlbt-turvapaikanhakija-asioista vastaavat,

Lähestyn näin teitä, liittyen Eduskunnassa viime viikolla tehtyyn kirjalliseen kysymykseen hlbti-turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta.

Olen itse kuluneen vuoden aikana törmännyt hlbt-turvapaikanhakijoihin ja avittanut heitä ja kerron tässä heidän osaltaan tavan tavan takaa esille tulleista ongelmista, sekä kerron niihin ratkaisuehdotukseni. Toivon että tutustutte tähän, kiitos.

ONGELMAT & SEURAUKSET

Suomeen tulee hlbt-pakolaisia maista, joissa oikeusjärjestelmä ja suku/asenne/uskonto-kulttuuri, sekä viranomaistoiminta ovat hyvinkin erilaisia, kuin Suomessa ja nuo hlbt-pakolaiset toimivat pakomaansa asiantilojen pohjalta ja monesti olettavat niiden tapaisen tilan olevan myös täällä käytäntönä.

Maissa voi olla esiaviollinen seksi laitonta - mistä seurauksena, etteivät uskalla kertoa täälläkään avioliiton ulkopuolisesta rakastamisesta ja seksistä.

Maissa voi olla sekä läheisille, viranomaisille tai kenelle vaan kertominen kuolemanvaarallista – mistä seurauksena, etteivät uskalla täälläkään kertoa viranomaisille tai muillekaan, vaan elävät asian kanssa salaista elämää.

Mikäli hlbt-pakolaisen kielitaito on vain kielestä, jolla informaatiota on niukasti ja vaikeasti saatavilla ja mikäli hän on kulttuurista/maasta, jossa hlbt-asioista kerrotaan vain niukasti ja jyrkän tuomitsevasti, on heillä tietoisuus koko asiasta aivan eri tasolla, kuin avoimissa ja hyväksyvissä yhteiskunnissa. Eli he ovat tilanteessa tai pahemmassa, jossa Suomessa elettiin ennen vuotta 1971, eli kun homorakastelu oli vielä laittomaksi tuomittua. Heille täällä käyteetty terminologia ei ole tuttua ja asiasta puhuminen voi olla vaikeaa, koska pakomaassaan he eivät ole voineet puhua koko asiasta asiallisesti. Heillä elämä on myös ollut salassa elämistä, mikä on voinut painottua salaseksisuhteisiin, ekä heillä identiteetti naista rakastavana naisena tai miestä rakastavana miehenä ole voinut ehkä muodostua niin kuin avoimissa ja hyväksyvissä yhteiskunnissa.

Hlbt-pakolaisilla voi olla suuri pelko ja osin käytännön vaarakin, että asia tulisi tietoon suvulleen, pakoseudullaan muille tai jopa pakomaansa viranomaisille, sekä heillä saattaa olla samat pelot myös vastaavista suomalaistenkin ihmisten ja viranomaisten suhteen. Heillä voi siis olla ymmärrys että kertominen täälläkin viranomaisille tai ihmisille yleensä voisi johtaa samoihin seurauksiin, kuin pakomaassaan.

Em. johtuen monilla hlbt-pakolaisilla asia jää kokonaan kertomatta turvapaikanhakumenettelyn alkuhaastattelussa, vaikka sitä jopa heiltä kysyttäisiin (mutta kun he eivät tiedä, eivätkä ymmärrä, että voivat täällä kertoa asian). Sitten he täällä eläessään saavat tavalla tai toisella tietää myöhemmin suhtautumiseron täällä ja kun kielteisten turvapaikkapäätösten jälkeen, kun paniikki heillä pakomaahansa pakkopalauttamisesta kasvaa, alkaa heille muodostua kykyä kertoa. Sekin on heillä monesti hapuilevaa, eli kyetä kertomaan, vaikka heitä tavoitetaan suomalaisten, ystäviksi ja tuttaviksi tulevien toimesta ja vaikka heidän kanssaan päästään puhumaan elämänhistoriastaan ja hlbt-identiteetistään avoimesti. Mutta tuohon pitkittymiseen, tarpeettomiin päätösvalituksiin ja mentaalisesti stressaavaan odotteluunsa hukkaantuu resursseja ja aikaa elämästään kohtuuttoman paljon. Lisäksi tuossa myös hukkaantuu heidän kotouttamiseltaan aikaa, mikä käy kalliiksi.

Hlbt-pakolaiset tulevat monessa tapauksessa esiin turvapaikanhakuprosessin myöhäisessä vaiheessa (ja toki toivottavasti viimeistään silloin), mutta heitä on ohjautunut asian varsin kirjavasti ymmärtävien ja osaavien juristien hoidettavaksi ja hlbt-pakolaisuusasian käsittely on ollut krijavaa. Konkreettisena esimerkkinä hlbt-pakolainen, joka ***kaupungista, oltuaan 2 vuotta turvapaikanhakijana, pääsi 2017 alkukesästä vasta Migrin haastatteluun. Mutta hän ei sielläkään vielä kyennyt kertomaan olevansa hlbt-ihminen, vaikka hänet oli tavoitettu ja tuettu suomalaisten toimesta hieman ennen tuota haastattelua. Kertomattomuus selvisi sitten vasta loppukesästä, jolloin häntä avitettiin kirjallisella todistuksella puolestaan, jota hän tarjosi sitten lakimiehelleen, mutta lakimies sanoi hänelle ettei toimita sitä vielä Migrille, vaan odotetaan myöhempään. Lakimieheltä ei ole saatu tietoa, miksi tietoa ei toimitettu Migriin, jossa pakolaisen asian käsittely on kesken.

Migri voineen koostaa tiedon, missä määrin, missä vaiheessa turvapaikanhakuprosessia, hlbt-pakolaisuudet tulevat käsittelyyn – eli miten paljon nuo tulevat käsittelyyn vasta päätösvalitusvaiheissa, mikä sinällään on tarpeettoman myöhään, tuhlaa resursseja ja aiheuttaa kustannuksia, sekä on ennen kaikkea hlbt-turvapaikanhakijoille ja heidän kotouttamiselleen kaikin puolin epätoivottavan haitallista.

Hlbt-pakolaisia on myös kohdannut henkisen ja fyysisen väkivallan uhka ja teotkin vastaanottokeskuksissa, heidän ollessaan muiden pakolaisten keskuudessa. Hlbt-pakolaisiahan on vastaanottokeskuksissa tietääkseni ainakin 2 tehnyt itsemurhan ja heitä on raiskattu ja ovat kohdanneet kiusaamista ja väkivaltaa. Siksi heitä on monia hakutunut vok-vaiheessa yksityismajoitus-kimppa-asuntoihin, pois vok:sta – mutta se on heille taloudellisesti useimmiten vaikea tilanne ja on johtanut mm. tuon ratkaisun rahoittamiseen prostituutioon ajautumisella. Heitä on myös useita paljastettu pakomaahansa suvulleen tai muille (muiden päätellessä heistä ja ilmeisesti myös muiden löydettyä heidän kuvallisia kumppaninhakuprofiiilejaan hlbt-sosiaalisissa medioissa) ja he ovat saaneet siten pakomaastaan perheeltään tai suvultaan vihaviestejä, sekä kirjallisia perheestä karkotuksen dokumentteja, joissa on myös esitetty uhkaus heidän surmaamisestaan jos palaavat takaisin. Monella heistä asia tuli tietoon ja konkretisoitu uhaksi jo pakomaassaan eläessään, joten heillä tilanne jo aiempi. Etenkin nuoremmille hlbt-pakolaisille se on mentaalisesti kova tilanne, koska pakomaassaan perhekulttuuri ja perheen, suvun kunnia on niin korostettu ja tärkeä asia ja heille on opetettu että sen kunnian ”häpäiseminen” on äärimmäisen paha asia, eli he voivat kokea siitä valtavaa mentaalista syyllisyyttä täälläkin, etenkin kun ovat nuorina kovin yksin ja ilman tukea ja apua täällä,

RATKAISUEHDOTUKSENI

Pakolaisille tulisi infota varman selkeästi ja ymmärrettävästi ennen haastattelua kirjallisella esitteellä, sekä suullisesti varmistaen että sen ovat ymmärtäneet seuraavat asiat:

- Suomessa laeissa ja yhteiskunnassa naiset ja miehet ovat yhdenveroisia ja nainen esim. poliisina, tuomarina, lääkärinä on täysin samanveroinen miehen kanssa, myös pakolaisen sukupuolesta riippumatta, asioista kerrottaessa ja niitä käsiteltäessä

- Suomessa on täysin laillista ja hyväksyttyä seurustelu, rakastelu ja seksi ennen avioliittoa ja jopa avioliiton ulkopuolella; sekä halukkuudesta seksiin päättää kukin täysi-ikäisenä itsenäisesti

- Suomessa on täysin laillista myös naisen rakastaa naista tai miehen rakastaa miestä ja sitä tukevat myös viranomaiset, yhtä lailla kuin naisen ja miehen keskistä rakkauttakin

- Suomessa viranomaisiin voi luottaa ja asioista kertominen sosiaaliohjaajan, lääkärin, poliisin, juristin, tuomarin, maahanmuuttoviraston jne. kanssa on luottamuksellista, eikä keskusteltuja asioita kerrota ulkopuolisille, eikä missään nimessä pakolaisen lähtömaan viranomaisille, eikä hänen perheelleen tai suvulleen

- Suomen laissa on uskonnonvapaus, eli suomessa voi vapaasti kuulua tai olla kuulumatta uskontoihin, eivätkä Suomen lait käsittele, eivätkä erottele ihmisiä uskonnon mukaan (uskontokunnat voivat Suomen lain ulkopuolisissa asioissa toimia omien ohjeistojensa mukaan)

Pakolaisilta ei saisi kysyä länsimaisin termein hlbt-identiteetistä, vaan kysymys tulisi olla esim. muodossa ”vainotaanko sinua sen takia, ketä tai mitä sukupuolta olevaa ihmistä rakastat””

Eli infoaminen tarkoituksella että saataisin, rohkaistaisiin hlbt-pakolaiset puhumaan, eli saataisiin heidät ulos pakomaansa tilanteen aiheuttamasta vaikenemisen kaapista. Infoamisen sisältö sitä tarkoitusta tukevaa, eli että he rohkaistuisivat kertomaan itse avoimesti, eikä mitenkään siis tietenkään heille kertomisvinkkejä antavaa. Noilla infoamisilla ja pakolais-asiakas(kulttuuri)lähtöisesti sopivilla kysymyksillä olisi hyvä tavoitella nykyistä varhaisempaa hlbt-pakolaisten esille tuloa, jotta heidän kanssaan ei turhaan kuluisi resursseja, eikä heidän mentaalinen ja fyysinen tilanteensa kärjistyisi pakolaisprosessin turhaan pitkittyessä. Myös toki haastatteluissa käsittelytavan tulisi olla asiakas(kulttuuri)lähtöistä (homo, lesbo, bi, trans -sanojen tilalle konkreettisemmat ilmaisut, eli naista rakastava nainen, miestä rakastava mies, itsensä toiseksi sukupuoleksi kokeva jne), sekä varmistaa tulkkien luotettavuus (voisiko haastatteluun sisällyttää esim. kysymyslomakkeen, jossa turvapakanhakija voisi suoraan haastattelijalle, ilman tulkkia, viestittää kyllä(/ei) tiettyjä arkaluonteisia asioita (Haetko turvapaikkaa politiikan / uskonnon / sodan / rakastamasi ihmisen sukupuolen perusteella?), jolloin hänen haastelussaan voitaisiin paremmin varmistaa tulkkauksenkin luotettavuus).

Koska hlbt-pakolaiset ovat samantapaisesti haavoittuvammassa asemassa pakolaisinakin, kuin alaikäiset, eli koska heillä on konkreettinen uhka myös kanssapakolaistensa taholta ja koska heidät todennäköisempinä turvapaikan saajina olisi kustannustehokastakin saada kotoutuksen piiriin jo pakolaiskäsittelyn alkuvaiheessakin (kielen opetuksen tehostaminen, keskustelutukipalvelut, asian ymmärtävä vastaanottokeskus- ja tulkkihenkilöstö, ehkäiseminen joutumasta salaelämän riskeihin, seksuaaliterveydenkin osalta eli epämääräiset irtoseksipainotteiset tapaamisympäristöt riskeinä, kuten pakomaissaankin), on erittäin toivottavaa ja tarpeellista saada hlbt-turvapaikanhakijoille omat vastaanottokeskukset ainakin Pääkaupuniseudulle (jossa on tarjolla kansalaisjärjestöjenkin tukipalveluita ja hlbt-pakolaisten mielenterveyttä tukevia hlbt-ihmisten asiallisia kohtaamistapahtumia, kuten esim. kuukausittainen HLBT café -tapahtuma. Mahdollinen toinen paikka saattaisi olla Tampere, mutta muilla paikkakunnilla ei ole tarjolla asiantuntevia tukiorganisaatioiden palveluita, eikä niiden järjestämiseen laajemmalti ole resursseja. Hlbt-pakolaisille, jotka tulevat keskeien perhe- ja sukukulttuurin maista ja jotka ovat etenkin nuorempia, on hlbt-tukiyhteisöllä kokemusten mukaan täällä Suomessa ollut hyvä ja tärkeä rooli korvata perheyhteisöllisyyden tarvetta ja hyötyjä.

Lisäksi toki hlbt-kansalaisjärjestöjen ja hlbt-pakolaisasioita tuntevien tahojen ja juristienkin kanssa olisi suotavaa tuottaa riittävän hyvää ja asioitten käsittelyä tehostavaa infomateriaalia turvapaikanhakuprosessiin osallistuville tahoille.

Ystävällisin terveisin

Voi vain yrittää kuvitella, mitä nuoresta, suku/klaaniyhteiskunnasta tulleesta turvapaikanhakijasta tuntuu, kun hän saa tiedokseen dokumentin, jossa lukee näin:

"Karkoitus klaanista

Tiedoksi kaikille klaaneille keski- ja etelä-alueilla

Me xxxx klaanista ilmoitamme karkoituksesta niin sanotun aaa bbb ccc:n harjoitettua homoseksuaalisuutta toisen henkilön kanssa yyyy klaanista ja että emme enään ole hänestä vastuussa ja hänen verensä vuodatetaan kaikkien silmiemme edessä ja kaikkien klaanien ja tämän alla listatut todistavat

allekirjoitukset ja sinetit

todistaja sheikki mmm
todistaja sheikki nnnn
todistaja sheikki oooo
ylin tuomioneuvosto, pppp:n valitusiistuimen presidentti
sheikki qqqq
tuomari sssss"

Tuollaisessa tilanteessa etenkin nuori turvapaikanhakija varmasti tarvitsee osaavaa ja vahvaa tukea, pitkäänkin.

Toki uskonnollisista yhteisöistä ja uskonnollisista perheistä karkotuksia on ollut ja on yhä meilläkin kantaväestönkin parissa.

Kommenttia muokattu: 05.10.2017 klo 01:51