Kymmenen vuotta suuria pride-kulkueita (juttukommentit)

Tuntuu, että juuri nyt vuonna 2016 suomalainen media on ottanut taas aimo harppauksen. Jos viime vuosina pride ja hlbti-kysymykset ovat olleet hyvässä käsittelyssä, niin tänä vuonna vaihde on selvästi isommalla; aihepiiriin on tosissaan syvennytty, hankalampiakin aiheita kansantajuistetaan menestyksekkäästi, hlbti-vähemmistöihin kuuluvien omat kokemukset ovat näkyvästi esillä. On opeteltu ymmärtämään ja autetaan yleisöäkin ymmärtämään. Näyttää myös siltä, että yritysmaailma on vihdoin halukas kulkemaan sateenkaarta pitkin.

Se on hienoa.

Helsinki Priden muuttuminen vuosittaiseksi lienee kuitenkin merkittävin syy priden nivoutumiseen osaksi pääkaupungin kesää. Ilman sitä niin tuskin olisi tapahtunut.

Voisin vähän katsoa peiliinkin itsetyytyväisenä kaukonäköisyydestä myhäillen kun kirjoitin kesän 2004 Helsinki Priden alla siitä, että pride-tapahtuma kannattaisi järjestää Helsingissä joka vuosi, eikä joka toinen vuosi muualla ( http://ranneliike.net/teema/pride-helsingissa-vuosittain?aid=309 ), koska vain vuotuisena tapahtumana siitä voisi syntyä perinne ja sille jatkuvuus. Puhuin asiasta jotain jo muutamaa vuotta tuota aiemmin, kun olin HeSetan hallituksessa vuoden päivät. En tiedä/muista missä mitassa ja keillä kaikilla oli ollut vastaavia ajatuksia vuosittaisesta Helsinki Pridesta, mutta moni ei tuolloin muutokselle lämmennyt.

Edellä linkkaamani tekstin erityisesti luetutin muutamalla HeSetan hallituksen jäsenellä.

Toki ymmärsin muiden kaupunkien murhetta siitä, että valuuko kaikki elämä Helsinkiin muiden näivettyessä. Tuolloinen pieni huoleni maakuntakaupungeista oli kuitenkin turha. Muiden suomalaiskaupunkien pride-tilanne on nyt parempi kuin koskaan ennen. Nykyisin suurimmilla kaupungeilla ja pienemmilläkin paikkakunnilla on omat ja omannäköiset pride-tapahtumat - kulkueineen, juhlineen ja kaikkine muine tilaisuuksineen. Iso Helsinki Pride ei ole millään tavoin näivettänyt muiden kaupunkien tapahtumia, vaan ehkä kasvattanut koko pride-ilmiötä.

Hyvä niin.

Kesällä 2004 olin parisuhdelain hyväksymisen jälkimainingeissa vielä sitä mieltä, että kyseistä lainsäädäntöä olisi parannettava - ja lopulta olisi yhdistetty kaksi identtistä parisuhdeinstituutiota, kunhan aika olisi ensin kypsä. Katsoin kieltämättä hlbti-asiaa tuolloin ehkä liiaksi vain seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Toki ranneliike.net tuolloin olikin erityisesti vain homoille tarkoitettu.

Ja näyttää luontoäitikin olevan tyytyväinen näkemäänsä. Päätellen huomisesta sääennusteesta.

Pridejen lukumäärä ja osanotto on kasvanut runsaasti myös Yhdysvalloissa ja osassa muutakin maailmaa. Täällä on listausta, jossa on kuukausittain aluksi Usa:n Pridet ja sen jälkeen muun maailman Pridet

http://www.gaypridecalendar.com/

1990-luvulta lähtien televisiossa ja mediassakin alkoi olla paljon enemmän sisältöä, jossa oli hlbt-ihmisiä. Monet tv-sarjat ja joitakin elokuviakin rantautui meillekin ja hlbt-ihmisiä alkoi tulla "ihan normaaleina" ihmisinä aiempaakin enemmän. Toki pohjatyötä oli tehty jo 1980-luvullakin, vaikkakin siellä sitten aids-vaihe nakersi edistymistä.

Mielenkiintoista nähdä tänä vuonna, mikä Helsinki Priden kulkueen osanottajamäärä on, sillä vaikka EuroGames-kisaajat sitä vahvistavat, saataa osa aiempina vuosina tukirintamaan mukaan tulleista hetero-ystävistä jättäytyä jo taisteluareenalta sivuunkin ja antaa hlbt-kanssan pärjätä ominkin voimin enempi. Mutta katsotaan, mikä meno ja meininki lauantai-iltapäivällä on.

Kommenttia muokattu: 02.07.2016 klo 00:22

Varmaankin kehitys on näiden kaikkien esitettyjen ja muidenkin asioiden summa.

Priden järjestäminen joka vuosi Helsingissä on ollut tärkeä asia Priden kasvulle. Kunnioitettava saavutus: kyseessä on varmasti aikamoinen ponnistus ja vaiva järjestäjjille.

Iso osa kasvulle on varmasti myös uusien ikäluokkien tulo mukaan. Helsingin Pridessä silmiinpistävää on myös naisten suuri aktiivisuus.

Erityiskiitokseni haluan antaa Päivi Räsäselle, jonka vuosia jatkunut väsymätön ja erittäin aktiivinen tasa-arvovastainen kampanjointi on innoittanut erittäin monia liittymään Pride-kansan joukkoon.

Poliisin ensiarvio Pride paraatin osallistujamääristä oli 25 000 - 30 000 henkilöä. Joukkoon tosiaan selvästi tullut aiempaa enemmän nuoria.

Vakiokamaa Priden aikaan on ainakin yksi ryhmä käännyttäjiä. Nyt he olivat Mannerheimintien varrella. Marssijoiden buuaukset peittivät sen mitä he kovaäänisen välityksellä koettivat toitottaa.

Homojen YLE-veroilla maksetuissa perussuomalaisten ja ääriuskovaisten YLE TV-uutisissa melkein harmiteltiin sitä, että Pride suijui ilman suurempia välikohtauksia. Helsinki Pride ja Eurogames 2016 eivät näkyneet livenä YLE TV-kanavilla.

Se että päätettiin järjestää Pride joka vuosi samassa paikassa oli merkittävää, tuttuun tapahtumaan oli helppo palata vuosi toisensa jälkeen.
Myös some ja kaupunkikulttuurin kehitys yhteisöllisempään suuntaan on osaltaan vaikuttanut Priden suosioon. Siitä on tullut myös laajempi mielenilmaisu liberaalimpien arvojen puolesta.

Ja kivat bileet kans.


'''''
Kiitos muuten Jeesukselle, joka ilmestyi kulkueeseen. You're the best!

Aivan Juhanin sanoin kommentoin seuralaisilleni joukossa marssivan aina vain enemmän ja enemmän nuoria. Seuralaisteni kommentti: "johtuisiko se siitä, että meistä itsestämme on tullut vanhempia".

Tuttujen ihmisten prosentuaalinen osuus kulkueessa ja puistojuhlassa pienenenee vuosi vuodelta. On aivan käsittämättömän upeata, miten suuri ja monipuolinen joukko ihmisiä on mukanamme marssimassa sen puolesta , että meillä on tasavertainen oikeus olla olemassa.

Viikon mieliinpainuvimmaksi sattumaksi törmäsin puistojuhlassa 30 vuotta itseäni nuorempaan komistukseen, joka oli valinnut täsmälleen samanlaisen vaatetuksen kuin itselläni ja maksanut siitä 30 € vähemmän kuin itse - ikääntyminen tulee kalliiksi.

Kaiken kaikkiaan tuhansia upeita ja hienoja ihmisiä, mieletön fiilis. kiitos kaikille mukana olleille.

Erityissuuret kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille. Pientä ammatillista kateutta äänessäni hämmästelen, mistä on löytynyt noin mielettömän hienoja ihmisiä töihin; vapaaehtoiset, ravintolahenkilökunta, vahtimestarit...

Deja vu!
Tämän hetkinen tunnelma on kuin 13 vuotta sitten koneisto 2003 jälkeen: "se fiilis syntyy sellaisista mukavista ja mahtavista ihmisistä, tuhansista loistavista positiivisista ihmisistä, joita viikonloppu oli tulvillaan. Siis Kiitos teille, että saitte tunnelman tarttumaan työntekijöihinkin ja ihmiset jaksamaan äärirajoilleen ja niiden ylikin !!"

Yksi ajatus on yrittänyt päästä sanoiksi asti tämänvuotisen Helsinki Pride -tapahtuman suhteen. Nimittäin...

Ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa suomalais-pridejen historiassa tällaisen tapahtuman suojelija kuului itse (avoimesti) "omiin" - siis hlbti-vähemmistöön. Yleensä suojelijaksi on kutsuttu henkilö, joka ei itse kuulu tapahtuman viiteryhmän ytimeen.

Mahtoiko tuo olla tiedostettu asia, kun suojelijaa mietittiin vai ei?

Oli miten oli, valinnan voi nähdä merkkinä kehityksestä ja jopa uudesta aikakaudesta: avoimesti hlbti-vähemmistöön kuuluvien joukossa on omasta takaa henkilöitä, jotka voivat asettua pride-tapahtuman suojelijan virkaan. Ainakin osa hlbti-vähemmistöstä näyttää siis saavan äänensä kuuluviin siten kuin suojelijalta odotetaan.

Oli kyse harkitusta asiasta tai ei, niin matka näyttää käyvän vääjäämättä kohti hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaista asemaa - vaikka matkaa onkin vielä taitettavana.

Kukas tämä fairy godmother olikaan?

Silvia Modig (vas) oli Helsinki Pride 2016 -tapahtuman suojelija. Jäi mainitsematta.

Tutkija Kati Mustola arvioi, ettei kehotuskiellon poistolla olisi ollut juuri vaikutusta, sen oltua "kuollut lakipykälä". Itse olen vähän toista mieltä. En täysin sivuuttaisi kehoituskiellon vaikutusta, vaikka sen konkreettinen uhka oli varmasti vähäinen. Minä arvelen, että kehotuskiellolla oli vaikutuksia päättymiseensä asti, sekä median toimintaan että suoraan yksilöihin. Tämä aihe tuli esiin toisaalla.

Tiedotusvälineet julkaistessaan neutraalia ja varsinkin myönteistä sisältöä hlbti-vähemmistöistä, joutuivat aina sen asian eteen, että tällainen pykälä on olemassa. Pykälän olemassaolo kyllä tiedettiin, ja siitä keskusteltiin säännöllisesti 1990-luvulla, etenkin kun sen poistamista käsiteltiin. Sen voi olettaa lisänneen itsesensuuria vähintään ilmaisukeinojen suhteen. Ei pelätty suoranaisesti tuomioita, mutta asian mahdollinen selvittelyprosessi koettiin joissain paikoissa välteltävänä uhkana.

Kehotuskielto ja samaan aikaan korkeammat suojaikärajat ovat jossain määrin voineet vaikuttaa yksilöihinkin; laissa oli yhä kohtia, joissa homous pantiin outoon valoon.