Lisää konkretiaa yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön tarpeen perusteluihin (juttukommentit)

Keille kansanedustajille kannattaisi sähköpostia vielä lähettää? Ei varmastikkana ehdottomasti vastustaville tai kannattaville. Voisiko ranneliike.net tehdä listan, kehen kannattaisi viesteillään panostaa?

En ymmärrä, miksi ihmisoikeuksista ei saisi puhua, koska kyseessä on ihmisoikeusasia.

Ei minustakaan ihmisoikeusnäkökulmaa pidä kokonaan hylätä, sillä siitähän avioliittolain tasa-arvoistamisesta pohjimmiltaan on kysymys.

Eri asia sitten on, että keskustelukumppanille kannattaa puhua kieltä, jonka hän ymmärtää. Jos joku on kategorisesti päättänyt, että hänestä homojen ja lesbojen ihmisoikeudet ovat jo täysimääräisesti toteutuneet, tällaisen ihmisen kanssa on syytä keskustella konkreettisemmista asioista.

Ikävä kyllä on myös niin, että käsitteitä "ihmisoikeudet" ja "tasa-arvo" pidetään tietyissä piireissä kommareiden ja viherpiipertäjien vouhotuksena, jota on jo ihan periaatteesta aina ja kaikkialla vastustettava. Onhan täälläkin nähty toisinaan valitusta siitä, että ns. vihervasemmisto (mitä se ikinä tarkoittaakaan) olisi ominut itselleen tasa-arvoisen avioliittolain ajamisen. Itse asiassa kysymys taitaa kuitenkin olla vain siitä, että politiikan toisella laidalla osataan ja halutaan ajaa tätä asiaa uskottavammin ja johdonmukaisemmin kuin toisella...
(Onkohan yhdenvertaisuus muuten oikealla laidalla jotenkin helpompi hyväksyä kuin tasa-arvoisuus?)

Näkisin että kyse on tästä:

Esimerkiksi tavanomaisessa televisioväittelyssä tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja sanoo että ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti ja että ihmisoikeuksia on noudatettava.

Vastustaja vastaa lähes aina, että avioliitto on lisääntymistä varten ja on siksi naisen ja miehen välinen ja että lapsella on oikeus isään ja äitiin.

Ainakin oman kokemukseni mukaan tähän kannattaja vastaa usein jankuttamalla samaa, eli tasa-arvo ja yhdenvertaiset oikeudet, kun pitäisi mennä juuri nimenomaan konkreettisemmalle tasolle:

Miten niin avioliitto on lisääntymistä varten? Eihän heteropareiltakaan edellytetä lisääntymistä ehtona avioliiton solmimiselle. Miksei solmittuja avioliittoja sitten pureta, jos niissä ei lisäännytä?

Miksi lapsi tarvitsisi juuri kaksi keskenään eri sukupuolta olevaa vanhempaa? Miksei isän ja äidin ylivertaisuus näy tutkimustuloksissa? Entä miksi yksinhuoltajuus kelpaa, muttei kaksi keskenään samaa sukupuolta olevaa vanhempaa?

Homopallero ja muutkin, kaikkein kiihkeimmät vastustajat löytyvät oikealta: kokoomus ja kristilliset. Nyt on vielä perussuomalaiset joiden on noudatettava Timo Soinin omantunnon ääntä. Siellä oikeistolaisissa vastustajat ovat olleet siitä lähtien kun minä olen tätä asiaa elänyt, 1990-luvulta asti.

Kokoomus petti ja tulee jatkossakin tuottamaan pettymyksen tässä asiassa, valitettavasti. Se on ottanut kantaa tähän asiaan vasta viime vuosina.

Kysymykset joita tuolla edellä on esitetty, ne kaikki on esitetty jo sataan kertaan. Avioliittokysymys on tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymys. Yhtään ei pidä miedontaa tai ryhtyä "ymmärtämään" vastustajien argumentteja. Ne ovat homofobiaa, eivät yhtään mitään muuta.

Ne kysymykset on varmasti esitetty satoja tai tuhansia kertoja. Valitettavasti aivan liian usein ne kysymykset myös hautautuvat hähmyisten - sinänsä ihan aiheellisten - tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvien huomioiden alle. Meille, joita asia omakohtaisesti koskee, ovat nämä sata ja tuhat kertaa esitetyt asiat itsestään selviä. Mutta eivät ne ole heille, joilta kosketus aihepiiriin puuttuu.

Kyse ei varsinaisesti ole ymmärtämisestä, vaan "pelisilmästä". Hakataanko jatkossakin päätä seinään parkumalla homofobiaa sovitellen marttyyrin viittaa harteille? Vai halutaanko tuloksia ja laajempaa tukea?

Oikeistolaisissa paljon porukkaa joita ällöttää mm homojen, työttömien, sairaiden ihmisoikeudet ja kyseisiä ryhmiä on pakko potkia. Vasemmisto ei ole ominut ihmisoikeuskysymyksiä agendalleen vaan oikeistossa harva kannattaa niitä yksinkertaisesti, ei kukaan kommunisti kiellä että meidän juttu jos joku oikeistopuolue kannattaa perusturvan parantamista reilusti tai tasa arvoista avioliittolakia. Itse en ainakaan, ikävä kyllä aika harvassa on oikeistolaisissa joita kiinnostaa ajaa ihmisoikeuksia... sirpa pietikäinen taitaa olla ainoa kokoomuslainen?? Sitten on tietty hlbt ihmisoikeuksien ajajia esim stubb ja männistö mutta ei he paljoa välitä pienituloisten ihmisoikeuksista toimeentuloon ja riittävään terveydenhoitoon vaan hyvin kapeasti hlbt asiat kiinnostavat ihmisoikeuksista..

Ei homofobian nimeäminen siksi mitä se on, ole parkumista vaan selkeää puhetta. Asioiden kutsumista niiden oikealla nimellä. Niin kauan kun homofobia kätketään kaikenmaailman hämärien viestien sisään, ei syrjintä vähene eikä ennakkoluulot.

Ihmioikeuasia avioliittolaki on siksi, että se on nykymuodossaan sellainen, että se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan lain edessä. Siksi aloitteen nimii on tasa-arvoinen avioliittolakiehdotus.

Kovin huonoa pelisilmää se kuitenkin on. Ei sillä mitään viedä eteenpäin.

Homofobia käsitteenä on myös vähän ongelmallinen, koska kyse ei yleensä ole pelosta, vaan tietämättömyyteen liittyvistä ennakkoluuloista.

Pitäisi keskittyä tietoisuuden lisäämiseen hlbti-aihepiiristä ja vaikkapa avioliittoasian merkityksestä.

Lakivaliokunnan jäsenille jaettiin keväällä kirja "Kaikella rakkaudella-Klar text". Jos sen luki, tuli aivan varmasti hlbti-aihe ja nimenomaan konkretian, arjen kautta selväksi. No, täytyy myöntää että parikymmentä vuotta tätäkin asiaa kun on elänyt, se on opettanut. Osaan myös nauraa näille vastustajille. Ja ihan iloisesti kutsun homofobikoksi, silloin kun asia on aika ilmiselvä. Homofobia on syrjiviä tekoja.

Kirjan jakaminen ei ole sama asia kuin haastaminen niillä sata kertaa esitetyillä kysymyksillä. Sinänsä kirjan jakaminen on tietysti hyvä yritys jakaa asiallista tietoa.

Miksi kirkkoon kuulumaton (ja niistä säännöistä täysin riippumaton) Suomen kansalainen vihitään maistraatissa avioliittoon eri sukupuolta olevan henkilön kanssa, muttei samaa sukupuolta edustavan? Tässä kohtaa on se suurimman volyymin epätasa-arvokohta koko asiassa. Ihmettelen miten osa kansanedustajista ei näe minkäänlaista ongelmaa siinä, että osa veroa maksavista maamme kansalaisista ei olekaan samalla viivalla muiden kanssa eikä saa vastineeksi samoja yhteiskunnan palveluita?

On varmasti suuri joukko kansanedustajia, joiden kalloon ei saa tätä asiaa taottua vaikka mitä tekisi. Kun ihminen on päättänyt että avioliitto on pyhä miehen ja naisen välinen instituutio niin ei siinä enää minkäänlainen järkpuhe auta.

Ruuti kannattaa säästää pikemminkin niiden vakuuttamiseen, jotka periaatteessa kannattavat tasavertaisia oikeuksia, mutta kun on se adoptio... kun Timo sanoo... kun on kirkko...
Nämä jos mitkä ovat asioita, joissa valistuksella on paikkansa ja harhaluuloja on mahdollista hälventää käyttämällä runsaasti rautalankaa tosiasioiden selvittämiseen, mahdollisuuksien mukaan henkilökohtaisesti.

Kirjallista materiaalia kansanedustajat saavat kyllä muutenkin liian kanssa, ja veikkaan että kun hekin vain ihmisiä ovat, suurin osa jää joko avustajan haaviin tai tuurilla edustajan käteen jouduttuaan se päätyy viiden minuutin väsyneen selailun jälkeen mappiin Ö.

smo: "Sinänsä kirjan jakaminen on tietysti hyvä yritys jakaa asiallista tietoa."

Sinun kannattaisi,smo, lukea se materiaali joka löytyy eduskunnan sivuilta, sieltä löytyy aivan kaikki se sama mistä jauhetaan yhä. Kaikella valistuksella, lähtien niistä ajoista kun homoseksuaalisuus saatiin poistettua rikoslaista ja sen jälkeen sairausluokituksista on tätä samaa asiaa. Hlbti-ihmiset ovat olleet pitkämielisiä ja hyvin ymmärtäväisiä jopa täysin älyttömiä argumentteja kohtaan.

Paljon on muuttunut asenteissa ja ilmapiirissä, valistuksen ja oikean tiedon ansiosta. Nyt junnataan aviolittokäsityksissä ja perhenäkemyksissä, vaikka ihmiset Suomessa elävät hyvin erilaisissa perheissä kuin ainoastaan heteromies+heteronainen+lapsi perheissä. Asenteet yksinhuoltajaperheitäkin kohtaan on muuttunut ratkaisevalla tavalla ajansaatossa.

Kyse on perhekäsityksistä ja siitä otetaanko kaikki parisuhteet ja perheet huomioon tasavertaisesti. Se on tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymys.

Kun käytän ilmaisua homofobia, tarkoitan sillä syrjintää tuottavia asenteita sekä arvoja, joilla perustellaan johonkin ihmisryhmään kuuluvien ihmisten kohtelu aivan arkisissa ja hyvin konkreettisissa tilanteissa mm viranomaisten kanssa. Kelan virkailija ei välttämättä ole homofobinen, mutta hän ei voi tehdä yhtään mitään sille, että lait ja asetukset ovat mitä ovat.

Aviolittolakia vastustavien yleisin argumentti taitaa nykyisin olla: "Aviolitto on vain naisen ja miehen välinen asia."

Sehän ei pidä paikkaansa. Avioliitto tai avoliitto (joka sekin rinnastuu jo nykyisin virallisesti avioliittoon) on yhtä lailla samaa sukupuolta olevien parien asia, se on elämän tärkeimpiä ja merkitysellisimpiä asioita.

Väite, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia, on poissulkeva, mitätöivä, syrjivä. Homofobiaa vahvistava.

Onhan noita hyviä avauksia konkreettisista asioista toki nähty ja kuultu. Hyvä niin. Ne ovat olleet erittäin tärkeitä. Esimerkiksi Tahdon2013-kampanjassa sorruttiin suhteellisen harvoin perustelemaan avioliittolain muutostarvetta ihmisoikeus- ja tasa-arvoargumenteilla. Pääasiassa viestinnässä keskityttiin juuri konkreettisiin kysymyksiin.

Siitä huolimatta monissa julkisissa yhteyksissä avioliittolakikeskustelu kiertyi ihmisoikeus- ja tasa-arvokeskustelun puolelle, usein uudistuksen vastustajien avustuksella ja toisinaan toimittajatkin johdattelivat asiaa sinne suunnalle. Silloin olisi tarpeen toppuutella ja todeta, että puheena on tavallisiin ihmisiin vaikuttavat käytännön kysymykset.

Luonnollisestikaan ruutia ei ensisijaisesti kannata tuhlata niihin, jotka ovat ruuvanneet mielipiteensä kahdella pultilla kiinni - tietysti suuntaan tai toiseen. Vai pitäisikö sittenkin? Ehkäpä, mitä julkisemmin pystyy tiukkaamaan uudistuksen vastustajalta vastauksia vaikkapa aiemmin mainittuihin kysymyksiin, sen paremmin käy selväksi yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön vastustuksen perusteettomuus.

Miisa: Luuletko, etten ole lukenut? Luuletko, etten ole seurannut tarkalla korvalla sitä, mistä puhutaan? Olen kuunnellut kuulokkeet korvilla mm. viimeiset eduskunnassa käydyt asiaan liittyvät keskustelut.

Minä tiedän ja sinä tiedät erittäin hyvin, että kyse on tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeudesta.

Mutta.

Kaikki eivät näe samalla tavalla asiaan liittyvää epätasa-arvoisuutta. Siksi asiaa ei kannata käsitellä ensisijaisesti tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen tai ihmsioikeuksiin liittyvien argumenttien kautta.

Siksi tätä aihepiiriä kannattaa pitää esillä ensisijaisesti konkreettisten asioiden kautta. Niihin liittyvän eriarvoisuuden jokainen näkee samalla lailla. Silloin epätasa-arvo näyttäytyy siinä mittakaavassa, että se voi aidosti herättää ihmisiä miettimään asiaa.

EDIT: Jos jokin asia on joskus sanottu sata kertaa, on se sanottu silloin joskus sata kertaa. Keskustelu pitäisi kuitenkin saada pidettyä jatkuvasti konkreettisten asioiden piirissä, eikä antaa sen lipsua sinne hetteikköön, jossa huudellaan toisten ohi.

Kommenttia muokattu: 20.08.2014 klo 08:15

Joo, olen pahoillani, koska en voi tietää kaikkea, smo. Olen samaa mieltä, että arjen ja konkretian tasolla tapahtuu tuo että "herättää toisen ihmisen ajattelemaan asiaa".

Osin omia pettymyksen tunteita ja kiukkua puran tässä samalla, kun tuntu että aina vain joutuu palaamaan altavastaajan rooliin kun näkee tai kuulee näitä vasta-argumentteja tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan tai ylipäätään sateenkaari-ihmisiä kohtaan.

Konkretia on todella tärkeätä. Olen ihan arkisissa ympäristöissä sanonut keskustelukumppanille, ihan rauhallisissa merkeissä, että hänen käsityksensä on homofobinen. Hän on hyväksynyt sen ja keskustelu on jatkunut. Homofobian nimeäminen voi siis myös avata toista ihmistä, auttaa tulemaan niin sanotusti kaapista kysymystensä kanssa. Usein se juuri onkin niin ettei ole koskaan saanut tai voinut avata suutaan, koska julkipuhe on niin tiheänä puhetta millä ei oikein ole enää mitään yhteyttä konkreettiseen elämään ja todelliseen, aitoon ihmisten kohtaamisiin.

Arjessa, ihan tavallisessa arjessa, tapahtuvat ne parhaimmat kohtaamiset ja keskustelut.

Miksein noissa kysymyksissä sitten mennä ihan oikein "ihollekin" vastustajien kannalta?

Eduskunnassahan on se konkreettinen tasa-arvo -ja yhdenvertaisuus-asia, että "Haluaisitko sinä yhä että naisilla ei olisi äänestysoikeutta, eikä oikeutta asettua kansanedustaja-ahdokkaaksi? - kuten olis satakunta vuotta sitten. Ja on avioliitto-oikeudessakin.

Kunpa joku toimittaja joskus älyäisi kysyä tuon kd:n ja persujen naiskansanedustajalta - ja Räsäsen osalta kysyä sen, olisiko pitänyt 1800-luvun lopussa jatkaa kieltoa naisten opiskella yliopistossa lääkäreiksi, koska kristilliset sitä silloin vastustivat raamatullisin perustein.

Ehkä ne konkreettiset, ajattelemaan saavat asiat ovat myös siellä "Entä jos sinun lapsesi onkin lesbo tai homo ja hän rakastuu luontonsa mukaan ... haluatko todella kieltää häneltä avioitumisen rakkaansa kanssa?"

Kyllä sopivassa tilanteessa ja sopivan henkilön kohdalla varmaan "iholle" ja henkilökohtaisuuksiinkin asti meneminen on ihan paikallaan. Toki on hyvä käyttää sellaista keskustelutekniikkaa asiallisesti ja edelleen vastapuolta kunnioittavasti.

Tässä yksi tapa vaikuttaa. Helsinkiläisnuorten vaikuttajaryhmä Ruuti teki asiaa koskevan vetoomuksen maaliskuussa. Vetoomusteksti on täyttä konkretiaa:

http://www.ruuti.net/2014/03/ydinryhma-vetoaa-tahdon-2013-lakialoitteen-puolesta/

Ruudin vetoomuksessa on hyviä sanoja ja ihan asiaa. Mutta. Tuonkin vetoomuksen retoriikka tukeutuu liiaksi tasa-arvo-jargoniin.

Lisäksi tekstissä maalataan kuvaa siitä, että joka kahdennellatoista nuorella ei ole seksuaalivähemmistöön kuulumisensa vuoksi uskoa ja oikeutta "turvallisuuteen, terveeseen elämään, taloudelliseen turvaan ja perhe-elämään". Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajille on aivan liian helppo maali todeta tuohon, että kyllä nuo asiat heidän mielestään toteutuvat nykyisessä parisuhdelaissa.

Edelleen: tärkeää on kartoittaa, tuoda esiin ja ohjata käsittelemään nykytilanteen aiheuttamia konkreettisia ongelmia. Höllästi todellisuudessa kiinni olevat tai liioitellut väitteet voivat aiheuttaa uskottavuuden heikkenemistä myös kivikovien ja yksiselitteisten tosiasioiden kohdalla.

Sellaisia konkreettisia yksityiskohtia pitäisi ottaa esiin, joiden kohdalla avioliittolain uudistamisen vastustaja ei voi välinpitämättömästi kohauttaa olkapäitään ja todeta, että "eihän tuossa ole ongelmaa".

Itse olen sitä mieltä ettei kaikkiin voi vaikuttaa vaikka mitä faktaa tai tunteisiin vetoamista tekisi. Ehkä jonkun vastustavan mieli voisi muuttua jos oma lapsi tulisi kaapista ulos.

Osa ihmisistä eivät vain välitä joidenkin ihmis oikeuksista ikävä kyllä.