Aika kuvaavaa on myös se, että halutaan salaa syrjiä vaikka todellisuudessa uskotaan ettei sukupuoliselle suuntaukselle voida mitään. Kyse on pahantahtoisuudesta. Hyvä, että sitä edes ymmärretään hävetä.
Ehkä tuo ero julkisen mielipiteen ja todellisen mielipiteeen välillä nk. eheytysasiassa on sitä amerikkalaista kaksinaismoraalia, joka näkyy ja kuuluu kaikessa vähänkin seksuaalisuuteen vivahtavassa siellä. Esimerkkinä vaikkapa alastomuuden voimakas paheksuminen, mutta jostakin kumman syystä pornoteollisuus on vahvaa juuri Amerikassa. Eli salassa sitten voidaan nakuilla ja tirkistellä täydestä sydämestä.
En tiedä, onko tästä terminologiakysymyksestä(kin) syytä kehittää varsinaista periaatteellista kiistakapulaa. Termien täsmällisyys on kuitenkin tärkeä seikka esimerkiksi lainsäädännössä ja muissa virallisissa yhteyksissä. Ihmisten välisessä vapaassa keskustelussa esiintyy ja voi esiintyä vaihtelua silloin, kun keskustelijoille on asiayhteydestä selvää, mitä itse asiassa tarkoitetaan.
Aiheesta seksuaalinen/sukupuolinen suuntautuminen on esimerkiksi SETA pari vuotta sitten lausununut mielestäni varsin pätevästi ja järkeenkäyvästi seuraavaa:
"...Termi sukupuolinen suuntautuneisuus esiintyy tällä hetkellä Suomen lainsäädännössä mm. yhdenvertaisuuslaissa, mutta yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamistoimikunta on joulukuussa 2009 jättämässään mietinnössä todennut, että lain terminologia on tältä osin vanhentunut, ja ehdottaa ansiokkaasti termin sukupuolinen suuntautuneisuus/suuntautuminen korvaamista ajanmukaisella termillä seksuaalinen suuntautuminen. Olisi monin tavoin epätarkoituksenmukaista tuoda rikoslakiin vanhentunutta terminologiaa, josta ollaan muussa lainsäädännössä todennäköisesti luopumassa." http://www.seta.fi/index.php?k=17345
Ajatuksena on se, että Suomen kielessä pidettäisiin erillään toisistaan käsitteet "seksi/seksuaalisuus" ja toisaalta "sukupuoli/sukupuolisuus".
Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat maalaisjärjelläkin ajateltuna aivan eri asia kuin seksuaalisuus ja siihen liittyvät tuntemukset ja halut.
Esimerkiksi Mielenterveyden keskusliitto toteaa seksuaalisesta suuntautumisesta näin ("määritelmästä" näyttää unohtuneen ainakin se vaihtoehto, että seksuaalinen mielenkiinto ei kohdistuisi kumpaankaan sukupuoleen):
"Seksuaalinen suuntautuminen merkitsee emotionaalisen, romanttisen tai seksuaalisen mielenkiinnon ja halun kohdistumista joko vastakkaiseen sukupuoleen, samaan sukupuoleen tai molempiin. Se on osa ihmisen seksuaali-identiteettiä eli minäkuvaa, ja voi myös muuttua elämän aikana." http://www.mtkl.fi/vaikeat-asiat-puheeksi/seksuaalinen-suuntautuminen/
Hmm. Ehkäpä tässä jälleen törmäävät sukupuolen ja sukupuolisuuden luonnontieteellisempi malli ja muu-kuin-luonnontieteellinen malli? Kiistoista en tiedä, mutta lienee hyvä olla tietoinen erilaisista malleista. Tiedonvaihtoa esim. tällaisista asioista kutsutaan keskusteluksi. Tuossa Public eyen kommentissa puhutaan maalaisjärjestä. Maalaisjärki, niin pätevää ja tarpeellista kuin se usein onkin, ei joskus ole ollenkaan hyödyllistä, vaan voi tuottaa jopa haitallisia tulkintoja asioista.
Olen tämän sivuston myötä toki tullut tietoiseksi terminologian, tuota, haasteellisuudesta tässäkin asiassa.
Lienee totta, että suomen kielen (kuten alunperin muidenkin kielten) käytäntöihin on tallettunut yksinkertaistava ja näennäiseen pohjaava kieli-ja mielikuva. Eli että tietty (näennäinen) sukupuoli johtaisi automaattisesti tietynlaisen sukupuolisuuden ilmentämiseen (=seksuaalisuus). Ja tällaista ajatusta ja sanaparia (sukupuoli-sukupuolisuus) nyt tarkastellaan kriittisin silmin myös tilanteissa, joissa ei välttämättä tarvitsisi?
Mutta tarvitseeko asiasta ajatella näin (psykologisesti)?
Suomeksi 'sukupuoli' -sana ei ota kantaa siihen, tarkoitetaanko biologista vai muuta sukupuolta, eikä se lopulta liene edes relevanttia (asiaa voi tähdentää kontekstissa). 'Sukupuolisuus' sana puolestaan on vakiintunut tarkoittamaan sukukypsyyden esittelyä/paritteluun liittyvää sisältöä eikä tämäkään ota kantaa noiden toimintojen toivottuihin kohteisiin nähden (olipa se sitten sama tai eri sukupuoli tai esine tai immateriaalinen asia tms).
Suomen kielessä asiat näyttäisivät lopulta olevan edelleen ookoo ja lopulta melko yksinkertaisesti:
'Sukupuoli' käsittää miehen, naisen, välimuodot ja siirtymätilat. 'Sukupuolinen' = 'seksuaalinen' (nämä ovat synonyymejä, jälkimmäinen on angloamerikkalainen lainasana) ja tarkoittaa ikäänkuin sukukypsyyden tai paritteluhalun esiintuomiseen liittyvää.
'SukupuoLELLINEN' puolestaan tarkoittaa sukupuoleen liittyvän sisällön esiintuomista (eikä tämäkään sana ota kantaa siihen, tarkoitetaanko tuolla biologista vai mitä sukupuolta).
(Toki oma kantani on se, että sukupuoli, sukupuolisuus ja sukupuolellisuus ovat lähdökohdiltaan periaatteessa AINA biologisia, ja lopulta osia samasta kokonaisuudesta, olipa haarojen välissä mitkä värkit tahansa, mutta tämä on jo oma keskustelunsa.)
