HS: Yli puolet suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia (juttukommentit)

kansa kannattaa tasa arvoa, mitä tekee eduskunta?

Jos tältä samaltaiselta kansalta kysyttäisiin, että kannattavatko he tasa-arvoa, prosenttiluku olisi korkeampi.

Suomessa on vieläkin 5,5-6 miljoonaa ihmistä.

Jotta voitaisiin millään tavalla väittää, että suomalaiset kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia, niin se edellyttää että 5,5-6 miljoonaa ihmistä vastaa haastatteluun tai kysytään joka ikiseltä suomalaiselta mielipide asiaan.

Jos kyselyyn vastaa 1000-300 000 ihmistä ja näiden lukujen peruseella suomalaiset "kannattavat" tasa-arvoista avioliittolakia on pöljä väite, koska 57% 1000 tai 300 000 ei ole koko Suomen kansan kanta, vaan se on 57% 1000 tai 300 000 vastanneiden mielipide.

On suurta valhetta väittää 57% suomalaisten kannattavan tasa-arvoista avioliittolakia jos ei ole kysytty 5,5-6 miljoonan ihmisen kantaa asiaan. 1000 tai 300 000 ihmisen kanta ei ole koko Suomen kansan kanta.

Muistakaa ihmiset tämä asia, kun puhutaan gallupeista tai prosenteista ihmisten kantoihin suhteessa vastaajien määrään ja mikä Suomen kansan lukumäärä on.

Yksinkertaisissa kyllä-ei -kysymyksissä noin tuhat vastaajaa riittää antamaan riittävän luotettavasti koko kansaan yleistettävän arvion, jos ei ihan desimaalin tarkkuuksiin mennä. Muutama peräkkäinen toisistaan riippumaton erillinen tutkimus on antanut liki samanlaisen tuloksen, joten ei ole syytä asettaa saatua tulosta kyseenalaiseksi.

mr.x ei ole ainoa tällä palstalla jotka eivät ymmärrä tilastotiedettä mitä olen huomannut.

tottakai yksi tutkimuksen tekijä voi vähän parannella tuloksia suuntaan tai toiseen mutta jos niitä on useita ja kaikki kertoo että enemmistö kannattaa niin sitten se on niin. joten pulinat pois.

We have a winner! Vielä en ole kuullut, että tasa-arvokantaa pitäisi tiedustella vastasyntyneiltä, taaperoilta, mielisairailta, muistisairailta ja koomapotilailta. Miksi "Mr. X:n" kaltaiset pätemisentarpeiset amatöörit potevat niin suurta pakkomiellettä päteä tilastotieteestä, josta eivät ymmärrä alkuunkaan mitään. Tuhannesta marmattaminen on sentään helppo virhe, mutta tuollainen järjettömyys vaatii jo tietoista yritystä. Onko vaikea hyväksyä tutkimustuloksia?

Hyvä noin, suomalaiset ymmärtävät luonnon ja rakkauden päälle : )

Puolueitten kannatusta mitanneet gallupit joissa otanta vaihtelee tuhannen ja kolmentuhannen henkilön välillä ovat antaneet yleensä hyvin luotettavantuntuisen kuvan kansalaismielipiteestä ja näin saadut tulokset ovat toteutuneekin erilaisissa vaaleissa melko lailla hyvin. Miksi suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin tekisi poikkeuksen? En usko että kyse on mistään “muoti-ilmiöstä” jossa tätä kysymystä haluttaisiin kannattaa vain huvin vuoksi!
Tuntuu että kysymyksessä on jokin “henkinen taistelu” ja määrätyillä, yleensä kielteisestä uskonnollisuudesta voimansa ammentavilla tahoilla tunnetaan suurta pelkoa sitä kohtaan että tähänkin maahan saataisiin tasa-arvoinen avioliitolaki niin kuin on jo Oikeissa Pohjoismaissa! Jopa Latinalaisen Amerikan Uruguay astui tässä kysymyksessä askeleen pidemmälle kuin tämä hengeltään vahvasti “Itäeurooppalainen” pohjolan perukka.

Huoh!

Tässä on teille lainauksii Wikipedian sivustolta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielipidetiedustelu

"Mielipidekyselyissä on useita kohtia, mitkä voivat vääristää tuloksia. Tulosten vääristyminen voi olla epätoivottu mittausvirhe tai tarkoitushakuisesti tehtyä tulosten manipulointia. Ollakseen luotettavia, tulee kyselyn yhteydessä ilmoittaa käytetyt mittauskeinot, jotta lukija voi tulkita tuloksia oikein."

"Kysymysten muotoilu ja järjestys, sekä vastausten numerointi ja järjestys voi vaikuttaa lopputulokseen. Joissain tapauksissa erilaisella kysymyksen asettelulla päästään hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin. Tiedusteluissa joissa pyritään ohjaamaan tuloksia, voidaan käyttää kahta erilaista kysymystä, jotka on suunnattu eri kohderyhmille. Kuitenkin yleisin keino vaikuttaa tulokseen on asettaa kysymys negatiiviseen tai positiiviseen sävyyn. Kyselyn alussa esitetyt kysymykset voivat olla myös vain johdantokysymyksiä, jotka muokkaavat kyselyyn osallistujan mielentilan halutunlaiseksi, ennen varsinaisen kysymyksen esittämistä."

"Pienissä otoksissa tai pienelle kohderyhmälle suunnatut otokset voivat vääristää tuloksia. Esimerkkinä koko Suomea koskevat tiedustelut tulisi suorittaa tasaisesti useammalla paikkakunnalla. Luotettavissa mielipidetiedusteluissa otetaan huomioon myös otoksen koosta johtuva virhemarginaali ja ilmoitetaan se tulosten yhteydessä."

Jokainen voi varmaan miettii, miten tasasesti reilu 1000 henkee edustaa koko Suomee. Suomessa on 320 kuntaa. Käytännössä 1000 henkee tarkottas sitä, et sä menisit jokaiselle Suomen paikkakunnalle kysyyn keskimäärin reilulta KOLMELTA vastaantuliljalta, mitä mieltä ne on homoliitoista.

Esim. sillon ku mä tein puhelinhaastattelui työkseni, meillä oli käytössä PÄÄKAUPUNKISEUDUN puhelinluettelot, joista meidän piti valita soitettavat henkilöt ja kysellä niiden mielipiteitä erinäisiin kysymyksiin.

Puhelinhaastattelut pitäs kohdistaa tasasesti eri puolille Suomnee, mut luuletteks te ihan tosissanne, et tutkimuslaitoksii kiinnostaa se, et tulokset tieteellisesti luotettavii. Niitä kiinnostaa vaan se, et tutkimus tulee mahdollisimman nopeesti tehtyy ja saadaan kasaan tarvittavat haastateltavat. Niitä kiinnostaa vaan se, miten isot rahat ne voi käärii noiden tutkimusten tilaajilta.

Kommenttia muokattu: 08.04.2013 klo 02:24

Riquman1990: Tiedän tosissani, että tutkimuslaitoksia kiinnostaa se, että tuottamansa tieto on relevanttia. Jos niin ei olisi, katoaisivat asiakkaat - ja loppuisivat rahat.

En tiedä, missä olet tehnyt työksesi puhelinhaastatteluja. Tiedän kuitenkin, että noissa isommissa (arvosteituissa) tutkimusfirmoissa haastattelijat eivät tee itsenäisesti mitään päätöksiä siitä, keille soittelevat ja keille eivät. Sen sijaan väestödatan pohjalta on synnytetty monipuolisuudessaan riittävän edustava otos ja kullekin haastattelijalle on annettu oma lista soitettavista ja haastateltavista.

***

Kahden peräkkäisen tutkimuksen antamat liki yhdenpitävät tulokset samaa sukupuolta olevien avioliittoja koskevassa kysymyksessä antaa viitteitä siitä, että ihan metsässä ei olla.

Sanoisin, että jo kolmen peräkkäisen tutkimuksen: myös se vuodenvaihteen EU-tutkimus antoi lähes identtisen tuloksen.

"--PÄÄKAUPUNKISEUDUN puhelinluettelot, joista meidän piti valita soitettavat henkilöt ja kysellä niiden mielipiteitä erinäisiin kysymyksiin."

Kun minä tein opiskeluaikana puhelinhaastateluja ja jos haluttiin eri ikäryhmien edustajia vastaamaan, haastattelun kohderyhmät olivat jaoteltu ikäryhmiin noin kymmenen vuoden välein. Kaikki data oli tietokonella kysymyksiä myöden. Tärkeää oli, että kysymys luettiiin juuri niin kuin se oli kirjoitettu.

Emme todellaankaan valinneet itse numeroita, vaan tietokone arpoi numeroita ympäri suomea ja vastanneilta piti pyytää puhelimeen tietyn ikäryhmän tai sukupuolen edustajaa. Käytössä oli numerot, jotka löytyivät luettelosta tai jotka eivät olleet kieltäneet suora- tai telemarkkinointia. Kiellon tai eston voi tehdä näppärästi muistaakseni väestöliiton sivuilta, säästää omien hermojen lisäksi haastatelijan hermoja.

Mitään galluppien asiantuntijaa minusta ei tullut, kiinnostava kurkistus tuo oli kuitenkin yhteiskuntaan ja sitä oppi myös kuunteleman eri tavalla. Itseäni hämmästytti se avoimuus ja vaiva, mitä haastateltavat usein kävivät läpi. Jotkut haastattelut saattoivat kestää jopa puoli tuntia.

kristinuskomuksen kannatushan Suomessa on vamastikin jotain reilusti alle 1 % luokkaa - eli kun katsotaan, kuinka monta sen on itse valinnut.
Eihän vauva-pakkopullaa voi katsoa millään perustein itse valinnaksi - jokainen ihminen sentään syntyy luonnostaan ateistiksi, ajattelemaan, kysymään ja kyseenalaistamaan.

Umpi-kristinuskovaiset uskovat lähinnä vain luonnottomuuksiinsa ja valehteluun, eivätkä kovinkaan paljoa muuhun. Heillä on niin vain pelkästään tieteellinen näkökulma, vain humpuuki-tieteellinen näkökulma maailmamme luonnollista todellisuutta kohtaan. Onneksi tunteella ja järjellä asioihin suhtautuva ateismi on kuitenkin olemassa, pitämässä todellisuuden puolta.

Kommenttia muokattu: 08.04.2013 klo 11:53

Meillä taas puolestamme oli tiedot soitettavista asiakkaist... tai siis uhreista koneella. Meidän käytössä oli uhreista samat tiedot, jotka löytyy julkisesta puhelinluettelosta. Tietoo uhrien iästä tai edes ikäryhmästä ei ollu, vaan se piti erikseen kysyy. Jos uhri oli alle 15- tai yli 74-vuotias, vastausta ei saanu tallentaa. Kysymys luettiin suoraan paperista.

Jostain syystä vaan uhrit oli sattumalta pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa asuvii.

Uhrien yleisin reaktio soittoon oli se, et "voi voi, ku mulla nyt ei ois mitenkään aikaa vastata tämmösiin kyselyihin. Voitteks te palata myöhemmin asiaan?". Soitettiin sitten myöhemmin takas.

Ja kuten sanottu, tutkimuslaitosten suurimpii asiakkaita on tiedotusvälineet ja vaalien alusaika on tutkimuslaitosten kulta-aikaa. Toimittajii kiinnostaa lähinnä vaan jotkut viihdekyselyt ennen vaalei ja vaalien välillä. Lisäks niitä kiinnostaa jotkut "suuret" yhteiskunnalliset kysymykset, kuten kysymykset homoliitoista. 1000 hengen otannalla saadaan hauska viihdekysely, mut isommista ja luotettavammista kyselyistä pitäs jo maksaakin enemmän. Siihen ne ei oo halukkaita.

Markkinatutkimusta taitaa kyllä teettää enempi yritykset tuotekehityksen kanssa markkinointiprosessin eri vaiheissa. Yritys, jossa olin töissä noin puoli vuotta, teetti kai yhden politiikkaan tai puolueisiin liittyvän mielipidemittauksen. Euroopan parlamentin vaalit olivat juuri käyty kesällä, joten vaalit olivat takana.

Tietenkin näissä tutkimuksia teetävissä yrityksissä löytyy laadullisia eroja, mutta käsittääkseni tutkimukset ovat nykään tarkoin määritelyjä. Kuka / tai mikä taho tutkimukset teetti, oli liikesalaisuus, jota ei kerrottu haastattelijoille (joita ei todellakaan kutsuttu uhreiksi).

Kokemukseni oli siis 1990-luvun lopulta (ja jo silloin muuten käytettiin jo tietokoneita, mikä lienee ihan standardi nykyään).

http://mtl.fi/markkinatutkimus

"Kuka / tai mikä taho tutkimukset teetti, oli liikesalaisuus, jota ei kerrottu haastattelijoille (joita ei todellakaan kutsuttu uhreiksi)."

Ei sitä meillekään kerrottu, vaan mä tiedän ihan yleisellä tasolla, et tutkimuslaitosten suurimpii asiakkaita on tiedotusvälineet. Eikä haastattelijoita sanottu uhreiks, vaan HAASTATELTAVII - ja niitäkin lähinnä kahvitauoilla työkavereiden kesken.

Sori, _haastateltavia_ ei kutsuttu uhreiksi edes kahvitauoilla. Ehkä siksi ei tarvinnut soitella uudelleen kun lähtökohtana häirikointiinkin oli kunnioitus.

(-- ja todennäköisesti eri firmoilla on eri asiakkaat, joten yhdestä duunipaikasta tuskin voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, ketkä haastatteluja teettävät ja mistä syistä.)

Kommenttia muokattu: 08.04.2013 klo 14:15

Oma haastattelijan urani ajoittuu 1990-luvun alkuun. Niistä ajoista asiat ovat kehittyneet.

Silloin oli haastattelijalla paperilomakkeet, josta kysymykset luettiin ja johon vastaukset ja taustatiedot kirjattiin. Jossain joku ne sitten syötti ATK-järjestelmään. En enää muista, pitikö vastaukset jotenkin merkata siten, että ne olivat koneellisesti valokennolla luettavia. Ehkä.

Puhelinnumerot (siihen aikaan lähinnä lankanumeroita) olivat toisessa listassa, johon sitten merkittiin se, saiko kysyttyä, oliko haluton vastaamaan tai jäikö kokonaan vastaamattomaksi. Soitetun numeron suuntanumero (90-luvun alussa verkkoryhmänumerot olivat 9-alkuisia ja niitä oli nykyistä enemmän) kirjattiin myös kysymys/vastauslomakkeeseen, joka toimi osana paikkadataa.

Muistan kyllä soitelleeni pitkin maata. Ja ilahtuneeni toisinaan kuullessani vahvaa murretta. Etenkin pohjoissavolaisten ja varttuneempien varsinaissuomalaisten puheesta oli joskus tuskaa saada selvää.

Juu juu, totta kai asiak... siis uhrii kunnioitettiin puhelun aikana. Meillä vaan oli kaikilla niin vahvat sympatiat puhelinhaastattelun uhrei kohtaa, et oli pakko käyttää niistä tollasta nimitystä. Tiedettiin kyllä, miten ärsyttävää se asiak... siis uhrien mielestä oli, jos joku soitti kesken päivän ihan vaan jonkun typerän haastattelun takii.

Mä en oo kyllä koskaan törmänny murteeseen, josta ois ollut vaikee saada selvää, vaikka mä paljon eri puolilla Suomee oonkin liikkunu.

Mä tein haastattelui vuosina 08-10.

Kommenttia muokattu: 08.04.2013 klo 16:59

Mahtaa muuten homoaktivisteja vituttaa, kun "kaikkien aikojen suurin suomalainen kansalaisaloite/-adressi" jää näinkin pian toiseksi.

Tällä hetkellä:

Adressi Pelastakaa opettaja Antti Korhonen: 149 167 allekirjoitusta
Kansalaisaloite "tasa-arvoisesta" avioliittolaista: 147 791 allekirjoitusta

:D

Tuota... ei vituta ollenkaan. Hyvä, että ihmiset heräävät ottamaan asioihin/epäkohtiin kantaa.

Toisaalla, vähän toisessa asiassa totesin aiemmin, että turhaa on aloitteiden ja adressien lukuja vertailla toisiinsa.

Tosiasia on, että Suomesta löytyy hyvinkin toista miljoonaa sellaista ihmistä, joiden mielestä avioliittolainsäädäntöä ei pidä uudistaa. Toisaalta huomattavasti enemmän näyttäisi olevan avioliittolain yhdenvertaistamisen kannattajia, kaiketi kolmisen miljoonaa.

Lisäksi adressi on eri asia kuin kansalaisaloite.

Nettiadressinhan voi allekirjoittaa vaikka kuinka monta kertaa ja vaikka Aku Ankkana, ihan niinkuin sen flopanneen homofobiadressin. Laihat lohdut ja pitkä aika tuolla homofobitrollilla...

Kommenttia muokattu: 10.04.2013 klo 09:07

Voi kuinka lapsellista trollausta, parahin Ei_avioliittoja_homoille. :)

Hyviä hankkeita molemmat, tasa-arvoinen avioliittolaki ja opettajan pelastaminen. Huomioitavaa toki on, ettei adressit.com-sivustolla tarkisteta allekirjoittajien henkilöllisyyttä millään tavalla (ei vaadi minkäänlaista kirjautumista tai tunnistautumista), joten niiden autenttisuutta on hyvin vaikea todentaa.

"170 913 henkilöä on allekirjoittanut tämän adressin Allekirjoitukset ovat lähtöisin 133 004 eri ip-osoitteesta."

http://www.adressit.com/?page=statistics&petition=pelastakaa_opettaja_antti_korhonen

Aika vähiin tuntuvat jäävän nimimerkin E_a_h argumentit, ja silloin ilmeisesti pitää tarttua jokaiseen oljenkorteen tai siltä näyttävään...

Tässä tapauksessa taisi taas tulla huti, kun nämä kaksi asiaa eivät ole millään kriteerillä tarkasteltuna yhteismitallisia, saati toisensa poissulkevia.