"Jos he joutuvat tavanomaiseen vanhainkotiin tai käyvät päivätoimintakeskuksissa, he joutuvat kuuntelemaan päivät pitkät heteroiden perhe-, avioliitto-, lapsi- ja sukulaisjuttuja."
Täällä on muistaakseni aiemminkin keskusteltu homo- ja lesbovanhainkodeista. Minusta kysymys ei ole siitä, että joutuisi kuuntelemaan heteroitten jaarituksia lapsistaan ja lapsenlapsistaan, vaan oikeudesta vanheta arvokkaasti itse valitsemassaan arvo- ja kulttuuriympäristössä. Minä ainakin haluan olla ja elää homona myös vanhainkodissa (yhtä lailla kun haluan pidättää itselläni oikeuden juoda viiniä silloin kun itse haluan enkä silloin kun vanhainkodin säännöt poikkeuksellisesti sallivat sormustimellisen :).
Niinpä ehdotankin taas kerran, että kiinnostuneet, jollaiseksi itsekin ilmoittaudun, alkaisivat puhaltaa yhteen hiileen hintellektuellisäilömön perustamiseksi!
Tämä keskustelu muistuttaa suomalaista kokouskäytäntöä. Tehdään hyviä ehdotuksia, mutta toteuttaja jää valitsematta. Tullaan seuraavaan kokoukseen ja huomataan, että hyvässä yhteisymmärryksessä tehty päätös on jäänyt toteuttamatta, kun kukaan ei ruvennut asiaa hoitamaan.
Jos oikeasti on tarkoitus idea toteuttaa, nimettyjä, motivoituneita ja osaavia toimijoita on syytä löytyä. Siihen asti voimme vain unelmoida täällä yhdessä Iltaruskon hintellektuellisäilömöstä. Olettaisin homman voivan nykyistä suuremmalla todennäköisyydellä toteutua, jos mukaan saataisiin edes ripaus diversiteettiä. Homogettoja en edelleenkään kannata. Ne luovat mm. väärää turvallisuuden tunnetta.
Münchenin kaupunki ehätti ensimmäisenä julkaisemaan esitteen vanheneville homoille ja lesboille. Esitteessä on tietoa monenlaisista palveluista, ja esitteen lukija voi olla varma, että esitteen nimeämissä paikoissa HLBT-väkeen suhtaudutaan asiallisesti. Kaupungin puolelta sanotaan, että monet vanhenevat homot ja lesbot kärsivät vielä menneisden vuosikymmenien syrjinnän synnyttämistä haavoista. Esitteessä on 44 sivua.
