Ylen uutisissa klo 16 kerrottiin, että turvallisuus on tiukempaa kuin Helsingissä vuosi sitten. Jokaisen maan delegaation mukana on aseistettu vartija. Vanhaan tapaan Yle ei kerro, miten homoturistien turvallisuus hoidetaan, vaikka toimittajalla siitä ehkä on jo kokemusta (??? Kai Yle lähettää tällaisia kisoja raportoimaan todellisia asiantuntijoita???). Se tieto pitää kuunnella Frankfurtista saakka.
Homona Belgradissa (juttukommentit)
Itä-Euroopassa Eurovision laulukilpailu on paitsi viihdettä myös politiikkaa. Entisen Jugoslavian maat seuraavat silmä tarkkana, kuka äänestää ketä. Serbiassa on isot asiat kyseessä. Suuri osa väestöä haluaa EU:hun. Ja nyt luodaan Serbian imagoa ja mielikuvaa avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Samalla kuitenkin iso osa väestöä on syvästi uskonnollista, nationalistista ja homofobista.
Homot ympäri Eurooppaa matkustavat Belgradiin "rallatusmaratoniin". Kuitenkin Belgrad on homovihamielinen, jopa niin paljon, että kansainväliset homojärjestöt ovat antaneet varoituksia. Ei pidä käyttäytyä liian näkyvästi. Homomaisia ilmeistä ja feminiinisiä vaatteita on vältettävä. Ja kadulla ei pidä missään nimessä osoittaa helliä tunteita. Näin sanoo sveitsiläisen homojärjestön Pink Crossin edustaja.
Myös eurooppalainen pride-tapahtumien kattojärjestö on ollut huolissaan homojen turvallisuudesta. Serbiasta on tullut vastaus: Ei huolta. Presidentti Boris Tadic takaa turvallisuuden ja paikallinen poliisi huolehtii homojen suojelusta. Kuitenkin muistetaan hyvin tapahtumat vuonna 2001, jolloin homofobiset ja nationalistiset joukkiot hakkasivat kymmeniä pride-marssijoita Belgradissa. Professori Ljubisa Rajicin mukaan Obraz-niminen järjestö säännöllisesti käy homoja hakkaamassa. Kyselyjen mukaan 70% kansasta pitää homoja sairaina. Siinä asiassa ei auta edes viime vuoden euroviisuvoittaja Marija Serifovic.
Homot ja transihmiset ovat kuuluneet euroviisujen vakiokalustoon jo 10 vuotta. Vuonna 1998 israelilainen transseksuaali Dana aiheutti kansainvälisen skandaalin, ja hänen jälkeensä joka vuosi lavalla on ollut joku trans tai homo. Mutta tänä vuonna heitä ei ole. Vain Azerbaidsanin Samir esiintyy enkelinsiivissä ja vähän transmaisena. Videokin on hieman homohtava. Siitä monet ovat yllättyneitä, kun maassa on pääasiassa muslimeja.
http://www.heute-online.ch/nachtleben/musik/zu-schwul-fuer-serbien-91082
Homot ympäri Eurooppaa matkustavat Belgradiin "rallatusmaratoniin". Kuitenkin Belgrad on homovihamielinen, jopa niin paljon, että kansainväliset homojärjestöt ovat antaneet varoituksia. Ei pidä käyttäytyä liian näkyvästi. Homomaisia ilmeistä ja feminiinisiä vaatteita on vältettävä. Ja kadulla ei pidä missään nimessä osoittaa helliä tunteita. Näin sanoo sveitsiläisen homojärjestön Pink Crossin edustaja.
Myös eurooppalainen pride-tapahtumien kattojärjestö on ollut huolissaan homojen turvallisuudesta. Serbiasta on tullut vastaus: Ei huolta. Presidentti Boris Tadic takaa turvallisuuden ja paikallinen poliisi huolehtii homojen suojelusta. Kuitenkin muistetaan hyvin tapahtumat vuonna 2001, jolloin homofobiset ja nationalistiset joukkiot hakkasivat kymmeniä pride-marssijoita Belgradissa. Professori Ljubisa Rajicin mukaan Obraz-niminen järjestö säännöllisesti käy homoja hakkaamassa. Kyselyjen mukaan 70% kansasta pitää homoja sairaina. Siinä asiassa ei auta edes viime vuoden euroviisuvoittaja Marija Serifovic.
Homot ja transihmiset ovat kuuluneet euroviisujen vakiokalustoon jo 10 vuotta. Vuonna 1998 israelilainen transseksuaali Dana aiheutti kansainvälisen skandaalin, ja hänen jälkeensä joka vuosi lavalla on ollut joku trans tai homo. Mutta tänä vuonna heitä ei ole. Vain Azerbaidsanin Samir esiintyy enkelinsiivissä ja vähän transmaisena. Videokin on hieman homohtava. Siitä monet ovat yllättyneitä, kun maassa on pääasiassa muslimeja.
http://www.heute-online.ch/nachtleben/musik/zu-schwul-fuer-serbien-91082
Belgradilaisille nuorille ihmisille Eurovisiokilpailu tarjoaa mahdollisuuden tutustua samanikäisiin muista maista. Yleensähän Serbiassa tunnetaan länsimaita vain kirjojen ja tv:n kautta. 20-vuotias Jasna sanoo, että "vihdoinkin sotien jälkeen Serbia on taas päässyt maailman julkisuuteen". Toinen nuori, Dario, sanoo, että "ihan ok että kaduilla on paljon tapahtumia, mutta minulle tämä on vähän liian homoa". Siellähän ei normaalisti kaduilla nähdä homoja ja lesboja kuten läntisissä suurkaupungeissa.
*****
Boban Stojanovic oli ennen toimittajana itäserbialaisessa provinssissa, mutta elämä homona kävi vaikeaksi, ja sen vuoksi hän muutti Belgradiin, missä voi olla tuntemattomana. Hän on 30-vuotias ja hän on toiminut vuodesta 2000 alkaen kymmenpäisessä gay-ryhmässä Queeriassa. Vuonna 2001 yhdistyksen tiloihin tunkeutui viisikymmentä oikeistolaista hulinoitsijaa. He olivat ärtyneet Queerian homoliitto-tempauksesta. Paikkoja hajotettin ja paikallaolijoita hakattiin. Rangaistukset olivat lieviä: 2-3 kuukautta.
Myös muut belgradilaiset homoryhmät Labris, Gayten, Gay Straight Alliance ja Transgay ovat varsin pieniä. Ihmiset eivät uskalla osallistua. Yleensä kokoonnutaan ihmisten kodeissa - ei Belgradin ainoassa homokapakassa.
Euroviisukisa tarjoaa mahdollisuuden luoda kontakteja muun maailman järjestöihin ja tehdä lobbausta. Boban Stojanovic valittelee, että viime vuoden julkkiksesta, Marija Serifovicista ei ole ollut homoille ja lesboille minkäänlaista tukea. Hän edustaa kahta vähemmistöä: hän on lesbo ja romani. Kun hän voitti, syntyi lännessä kuva siitä, miten suvaitseva Serbia on vähemmistöjään kohtaan. Mutta viime vuoden voittaja on pysynyt etäällä näistä vähemmistöistä koko vuoden. Hän on ostanut auton ja asunnon ja asettunut puolustamaan radikaaleja serbejä. Se on ollut suuri pettymys homoille ja romaneille.
Isänmaallinen liike Obraz (kunnia) on jo pitkään kiihottanut homoja vastaan. He haluavat nettisivullaan, että Belgrad on vapaa, kristitty kaupunki. Pahuuden levittämistä ei sallita. Ja sillä tarkoitetaan pride-paraateja. Euroviisukisojen aikana kaupungilla liikkuu heidän partioitaan. Kaupunkiin on kilpailujen ajaksi tullut paljon ulkomaalaisia, mutta myös ultrakonservatiiviaktiiveja ja poliiseja. Poliiseilla on uudet, tuliterät varusteet.
Myös serbialainen ihmisoikeuksia ajava asianajajayhdistys YUCOM on viikkolehdykässään kiinnittänyt huomiota homoihin kohdistuvaan vihaan. Mielipidetutkimuslaitos selvitteli helmi-maaliskuussa asenteita homoja kohtaan. Se oli tyrmäävää. Puolet vastanneista piti homoseksuaalisuutta vaarallisena yhteiskunnalle.
http://www.cafebabel.com/ger/article/24816/serbien-belgrad-eurovision-schwule-homophobie.html
*****
Boban Stojanovic oli ennen toimittajana itäserbialaisessa provinssissa, mutta elämä homona kävi vaikeaksi, ja sen vuoksi hän muutti Belgradiin, missä voi olla tuntemattomana. Hän on 30-vuotias ja hän on toiminut vuodesta 2000 alkaen kymmenpäisessä gay-ryhmässä Queeriassa. Vuonna 2001 yhdistyksen tiloihin tunkeutui viisikymmentä oikeistolaista hulinoitsijaa. He olivat ärtyneet Queerian homoliitto-tempauksesta. Paikkoja hajotettin ja paikallaolijoita hakattiin. Rangaistukset olivat lieviä: 2-3 kuukautta.
Myös muut belgradilaiset homoryhmät Labris, Gayten, Gay Straight Alliance ja Transgay ovat varsin pieniä. Ihmiset eivät uskalla osallistua. Yleensä kokoonnutaan ihmisten kodeissa - ei Belgradin ainoassa homokapakassa.
Euroviisukisa tarjoaa mahdollisuuden luoda kontakteja muun maailman järjestöihin ja tehdä lobbausta. Boban Stojanovic valittelee, että viime vuoden julkkiksesta, Marija Serifovicista ei ole ollut homoille ja lesboille minkäänlaista tukea. Hän edustaa kahta vähemmistöä: hän on lesbo ja romani. Kun hän voitti, syntyi lännessä kuva siitä, miten suvaitseva Serbia on vähemmistöjään kohtaan. Mutta viime vuoden voittaja on pysynyt etäällä näistä vähemmistöistä koko vuoden. Hän on ostanut auton ja asunnon ja asettunut puolustamaan radikaaleja serbejä. Se on ollut suuri pettymys homoille ja romaneille.
Isänmaallinen liike Obraz (kunnia) on jo pitkään kiihottanut homoja vastaan. He haluavat nettisivullaan, että Belgrad on vapaa, kristitty kaupunki. Pahuuden levittämistä ei sallita. Ja sillä tarkoitetaan pride-paraateja. Euroviisukisojen aikana kaupungilla liikkuu heidän partioitaan. Kaupunkiin on kilpailujen ajaksi tullut paljon ulkomaalaisia, mutta myös ultrakonservatiiviaktiiveja ja poliiseja. Poliiseilla on uudet, tuliterät varusteet.
Myös serbialainen ihmisoikeuksia ajava asianajajayhdistys YUCOM on viikkolehdykässään kiinnittänyt huomiota homoihin kohdistuvaan vihaan. Mielipidetutkimuslaitos selvitteli helmi-maaliskuussa asenteita homoja kohtaan. Se oli tyrmäävää. Puolet vastanneista piti homoseksuaalisuutta vaarallisena yhteiskunnalle.
http://www.cafebabel.com/ger/article/24816/serbien-belgrad-eurovision-schwule-homophobie.html
Tavallaan en ole niin huolestunut siitä, jos 70% kansalaisista pitää homoja sairaina, jos kansan johtajat ja lainsäätäjät eivät pidä tai ajavat toisenlaista linjaa. 30 vuotta sitten Suomessakin olisi varmaan saatu ihan samat tulokset ja jos tekisin vastaavaa kyselyä oikeissa sosiaaliluokissa, saatettaisiin päästä edelleenkin aika sykähdyttäviin lukemiin. Asiat muuttuu sitten pikkuhiljaa, jos suunta vaan pidetään vakaana.
(On niin kamalan elitististä sanoa, että jokin toinen kansa on 30 vuotta sivistyksessä jäljessä toista kansaa, mutta niinhän se nyt täältä meidän näkökulmastamme on.)
(On niin kamalan elitististä sanoa, että jokin toinen kansa on 30 vuotta sivistyksessä jäljessä toista kansaa, mutta niinhän se nyt täältä meidän näkökulmastamme on.)
Boris Milicevic ontuu. Hänen jalkansa on murtunut. Hänen kasvonsa tunnetaan Serbiassa, ja monet vihaavat häntä. Nyt hänen kimppuunsa ei ole käyty vaan jalka meni laskuvarjohypyn yhteydessä kaksi viikkoa sitten.
Milicevic on 34-vuotias. Hänen kimppuunsa on jo käyty monesti aikaisemmin. Hänet tiedetään Serbian HLBT-liikkeen hahmoksi. Hän on euroviisujen aikana aina valmis haastatteluihin. Hän kertoo, että homona ei ole helppoa. Ei saa minkäänlaista kunnioitusta. Hän itse oli journalisti ja tuli esiin tv-lähetyksessä.
Euroviisuihin on saapunut 15 000 vierasta 46 maasta. Suuri osa journalisteista ja faneista ei ole heteroita. Pressikeskuksen takana on suuri Euroclub, jossa vieraat kruisailevat. On ollut puheita siitä, että järjestettäisiin pride-tilaisuus lauantaina ennen finaalikonserttia, mutta sen Milicevic torjuu jyrkästi. "Kukaan ei pystyisi vastaamaan turvallisuudesta".
Serbinationalistit ovat tyytymättömiä vaalitulokseen, koska länsimieliset voittivat. Nyt heitä yhdistää homofobia, kuten kaikkia muitakin entisiä sosialistisia maita. Milicevic kertoo, että jo 1980-luvun puolivälissä, kun vielä oli rautaesirippu, Jugoslavialla oli helpompaa. Myös Jugoslavian homot aistivat sen. Sisällissodat ovat kuitenkin täysin tuhonneet orastavan vapaamielisyyden. Asepalveluikäisistä miehistä 90% pakeni sodan aikana maasta. Myöhemmin he tulivat takaisin. Jos he olivat homoja, he vaikenivat.
Homot ja lesbot joutuivat elämään traditionaalisten mallien mukaan. Ei ulos kaapista, ei mitään kokeiluja, miten eletään homona tai lesbona. Parasta oli yrittää hetero-näennäisavioliittoa. Vain sillä tavoin sai jäädä rauhaan. Slobodan Milosevicin propaganda puhkui vihaa. Jos haluttiin, että Serbia jää eloon, miesten on oltava tosi miehiä ja heidän on tuotettava serbilapsia. Miehen malli oli silloin tosi kapea. Piti olla kropaltaan kuin katepillari. Ei mitään pehmeää, ei tunteita. Vain voiton tunne oli sallittua.
Kun homot ilmaisivat pelkonsa Obrazin partioiden iskuista homovieraiden kimppuun, presidentti Boris Tadic vakuutteli, että turvallisuus taataan. Univormu- ja siviiliasuiset poliisit estävät iskut. Ensimmäistä kertaa hallitus on ottanut huolekseen homojen suojelun. Englannin konsulaatin avustuksella homojärjestöt painattivat nyt Euroviisujen aattona lehtisen, jossa on homoille ohjeita ja mm. tärkeät puhelinnumerot, jos tulee hätä.
Eurovisio-homoturistit todella ovat näkymättömiä. Ei mitään homomaisia kuteita tai ilmeitä. Eikä suositella kiertelyä köyhimmissä kaupunginosissa. Serbian tilanne on edelleen tulenarka. Sotarikollisia suojellaan. Supermachot nauttivat kunnianosoituksista. Liberaalia elämäntapaa vielä odotellaan.
Milicevic toivoo, että länsimaiset homot kävisivät paljon Serbiassa. Ja läntistä kulttuuria saataisiin nähtäväksi ja kuultavaksi. Milicevic sanoo, että Serbia pitää pelastaa nationalismilta ja machokulttuurilta. "Me emme luovuta", hän sanoo.
Milicevicin kuva
http://www.taz.de/1/leben/alltag/artikel/1/kein-outing-keine-experimente/
Milicevic on 34-vuotias. Hänen kimppuunsa on jo käyty monesti aikaisemmin. Hänet tiedetään Serbian HLBT-liikkeen hahmoksi. Hän on euroviisujen aikana aina valmis haastatteluihin. Hän kertoo, että homona ei ole helppoa. Ei saa minkäänlaista kunnioitusta. Hän itse oli journalisti ja tuli esiin tv-lähetyksessä.
Euroviisuihin on saapunut 15 000 vierasta 46 maasta. Suuri osa journalisteista ja faneista ei ole heteroita. Pressikeskuksen takana on suuri Euroclub, jossa vieraat kruisailevat. On ollut puheita siitä, että järjestettäisiin pride-tilaisuus lauantaina ennen finaalikonserttia, mutta sen Milicevic torjuu jyrkästi. "Kukaan ei pystyisi vastaamaan turvallisuudesta".
Serbinationalistit ovat tyytymättömiä vaalitulokseen, koska länsimieliset voittivat. Nyt heitä yhdistää homofobia, kuten kaikkia muitakin entisiä sosialistisia maita. Milicevic kertoo, että jo 1980-luvun puolivälissä, kun vielä oli rautaesirippu, Jugoslavialla oli helpompaa. Myös Jugoslavian homot aistivat sen. Sisällissodat ovat kuitenkin täysin tuhonneet orastavan vapaamielisyyden. Asepalveluikäisistä miehistä 90% pakeni sodan aikana maasta. Myöhemmin he tulivat takaisin. Jos he olivat homoja, he vaikenivat.
Homot ja lesbot joutuivat elämään traditionaalisten mallien mukaan. Ei ulos kaapista, ei mitään kokeiluja, miten eletään homona tai lesbona. Parasta oli yrittää hetero-näennäisavioliittoa. Vain sillä tavoin sai jäädä rauhaan. Slobodan Milosevicin propaganda puhkui vihaa. Jos haluttiin, että Serbia jää eloon, miesten on oltava tosi miehiä ja heidän on tuotettava serbilapsia. Miehen malli oli silloin tosi kapea. Piti olla kropaltaan kuin katepillari. Ei mitään pehmeää, ei tunteita. Vain voiton tunne oli sallittua.
Kun homot ilmaisivat pelkonsa Obrazin partioiden iskuista homovieraiden kimppuun, presidentti Boris Tadic vakuutteli, että turvallisuus taataan. Univormu- ja siviiliasuiset poliisit estävät iskut. Ensimmäistä kertaa hallitus on ottanut huolekseen homojen suojelun. Englannin konsulaatin avustuksella homojärjestöt painattivat nyt Euroviisujen aattona lehtisen, jossa on homoille ohjeita ja mm. tärkeät puhelinnumerot, jos tulee hätä.
Eurovisio-homoturistit todella ovat näkymättömiä. Ei mitään homomaisia kuteita tai ilmeitä. Eikä suositella kiertelyä köyhimmissä kaupunginosissa. Serbian tilanne on edelleen tulenarka. Sotarikollisia suojellaan. Supermachot nauttivat kunnianosoituksista. Liberaalia elämäntapaa vielä odotellaan.
Milicevic toivoo, että länsimaiset homot kävisivät paljon Serbiassa. Ja läntistä kulttuuria saataisiin nähtäväksi ja kuultavaksi. Milicevic sanoo, että Serbia pitää pelastaa nationalismilta ja machokulttuurilta. "Me emme luovuta", hän sanoo.
Milicevicin kuva
http://www.taz.de/1/leben/alltag/artikel/1/kein-outing-keine-experimente/
Pitäisikö Belgradissa näkyä vai olla näkymätön
Huomenna on loppukilpailu. Serbi-lesbo Marija Serifovic voitti viime vuonna. Vuoden 2001 jälkeen ei enää ole yritetty järjstää pride-kulkuetta. Haastateltavana on Queeria-homoryhmän yksi perustaja Predrag Azdejkovic.
Hän kertoo, että jo vuosien ajan Euroviisut on ollut tärkeä queer-tapahtuma. Tv-ruudusta sitä ei aisti, mutta kaupungilla liikkuu paljon homomiehiä. Deitti-sivuilla on viime päivinä ollut paljon ulkomaisten homomiesten yhteydenottoja. Homojen kiinnostus lisääntyi vuonna 1998 kun Dana voitti, mutta jo Abban ajoista alkaen homot ovat olleet kiinnostuneita euroviisuista. Monet taiteilijat ovat olleet homoja, kuten Gerard Joling Hollannista, slovenialainen transryhmä Sestre ja Ukrainan Verka Serduchka. Ja tietenkin viime vuoden voittaja, Serbian Marija Serifovic, jonka esitys oli hyvin gay.
Viime viikkoina on kerrottu, miten Belgradiin tulee ei-serbialaisten homojen invaasio ja on varoitettu väkivaltaisuuksista. Monet serbilehdet ovat liioitelleet homojen määrää. Puhuttiin jopa 40 000 homosta. Ja puhuttiin eräänlaisesta pride-tapahtumasta. Sen takia homofobiset ryhmät, etunenässä Obraz, ovat ilmoittaneet, että homoja ei kaupungissa siedetä ja tulossa on väkivaltaisuuksia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään. Mutta mitä tapahtuu euroviisujen jälkeen, se sitten nähdään.
Obraz on ortodoksinen uusnatsiryhmä, joka avoimesti ilmoittaa taistelevansa homoja vastaan. Vaikka järjestö on monissa instansseissa määritelty klerikaalis-fasistiseksi, sillä on kuitenkin samalla virallinen kansalaisjärjestön asema.
Serbiassa on syrjinnänvastainen laki, mutta sitä ei ole käytetty. Lehtijutut ovat viime aikoina tulleet homoille myönteisemmiksi ja jotkut julkkikset puhuvat homojen puolesta. Puolueista vain pieni liberaalidemokraattinen puolue tarjoaa hlbti-väelle poliittista tukea.
Pitäisikö olla näkymätön vai pitäisikö Belgradissa näkyä erityisen vahvasti? Homoryhmä on vaatinut, että "rakkautta kaduille - huligaanit vankilaan". Jos homot piiloutuvat, se vaikuttaa antautumiselta fasistien edessä. Mutta todellisuudessa kisavieraat tulevat ja menevät ja haluavat vain pitää hauskaa. Välttämättä ei mietitä, että pitäisi osoittaa solidaarisuutta Belgradin homoille. Olisi hienoa, jos yhteiskunta perustuisi siihen, että alistetuille osoitetaan solidaarisuutta. Mutta on liikaa vaadittu, että muualta tulevat vieraat alkaisivat taistella Serbian homojen puolesta.
Mutta Serbian homot toivovat, että eurooppalaiset poliitikot matkustavat maahan ja antavat tukensa homoille. Serbiassa tarvitaan apua ulkomailta. Serbian hallitukseen ja poliitikkoihin pitää kohdistaa painostusta. Muuten he eivät kunnioita hlbti-väen oikeuksia. Tänäkin vuonna pride on peruutettu. Ei voitu turvata osanottajien turvallisuutta. Poliisi kieltäytyy tarjoamasta suojaa mielenosoituksessa.
Marija Serifovic
Kun Marija Serifovic viime vuonna voitti, häntä juhlitiin Serbiassa kuin jalkapallonpelaajaa. Se ei kuitenkaan merkitnnyt, että hlbti-väkeen suhtauduttaisiin suopeammin , vaan kyse oli nationalismista. Valtaosalle ihmisiä Marija on vain surkea "miesnainen". Serifovic yritti hyötyä massainnostuksesta, ja alkoi väittää ettei hän edes ole lesbo, vaan että hänellä on miesystävä ja hän haaveilee aviomiehestä ja lapsista. Hän on surkimus ja pettää kaikkia. Sitä paitsi hänellä oli lesbo-coming-outin jälkeen coming-out nationalistina ja hän on tukenut radikaalipuoluetta SRS:ää. Homojärjestö Queeria on kritisoinut häntä avoimesti ja sen jälkeen Serifovic on väittänyt, ettei hän ole koskaan tukenut nationalisteja. Mutta se ei ollut totta. Hän tukee edelleen radikaalinationalisteja, tosin näkymättömämmin.
Serbian homoista suuri osa itsekin nationalisteja
Entä miten nationalistista on Serbian homoyhteisö? Queer-aktivisteille suurin ongelma on se, että koko yhteiskunta on hyvin nationalistista, ja mukana on paljon homoja ja lesboja. Valtaosa hlbti-väestä ei ole ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan eivätkä he arvosta queer-identiteettiään. He ovat ylpeitä kansallisuudestaan. Siitä he löytävät identiteettinsä. Tällä tavoin he yrittävät saada ympäristönsä hyväksyntää.
Belgradissa suurimmat keskustelun aiheet ovat Kosovo ja EU. Rasismista, kapitalismista ja nationalismista puhutaan joissakin kansalaisjärjestöissä, mutta ne keskustelut käydään vain, kun tapahtuu jokin rasistinen rikos. Homoryhmät Belgradissa ovat luonteeltaan vasemmistolaisia. Mutta homoista suurin osa on nationalisteja, kuten valtaosa Serbian väestöstä. Ei ole yhtään oikeistolaista homoryhmää. Todennäköisesti niissä piireissä pelätään ulostuloa. Homoryhmät eriytyivät rauhanaktivisteista ja feministeistä, jotka protestoivat jo Milosevicin aikaan sen ajan menoa. Queeria on selkeästi anti-fasistinen gay-ryhmä. Se on samalla feministien puolella ja rasismia vastaan.
Serbiassa on vahva EU-vastaisuus ja se liittyy nationalistisiin ja fasistisiin ryhmiin. Helpottuisiko homojen asema, jos maa pääsisi EU:hun? Varmasti. Homofobiaa ei saisi laskea ilmoille yhtä vapaasti kuin nykyään. Ei homofobia yhdessä yössä häviäisi. Onhan sitä EUssakin. Tässä on edessä pitkä prosessi.
http://www.hagalil.com/01/de/Europa.php?itemid=2303
Huomenna on loppukilpailu. Serbi-lesbo Marija Serifovic voitti viime vuonna. Vuoden 2001 jälkeen ei enää ole yritetty järjstää pride-kulkuetta. Haastateltavana on Queeria-homoryhmän yksi perustaja Predrag Azdejkovic.
Hän kertoo, että jo vuosien ajan Euroviisut on ollut tärkeä queer-tapahtuma. Tv-ruudusta sitä ei aisti, mutta kaupungilla liikkuu paljon homomiehiä. Deitti-sivuilla on viime päivinä ollut paljon ulkomaisten homomiesten yhteydenottoja. Homojen kiinnostus lisääntyi vuonna 1998 kun Dana voitti, mutta jo Abban ajoista alkaen homot ovat olleet kiinnostuneita euroviisuista. Monet taiteilijat ovat olleet homoja, kuten Gerard Joling Hollannista, slovenialainen transryhmä Sestre ja Ukrainan Verka Serduchka. Ja tietenkin viime vuoden voittaja, Serbian Marija Serifovic, jonka esitys oli hyvin gay.
Viime viikkoina on kerrottu, miten Belgradiin tulee ei-serbialaisten homojen invaasio ja on varoitettu väkivaltaisuuksista. Monet serbilehdet ovat liioitelleet homojen määrää. Puhuttiin jopa 40 000 homosta. Ja puhuttiin eräänlaisesta pride-tapahtumasta. Sen takia homofobiset ryhmät, etunenässä Obraz, ovat ilmoittaneet, että homoja ei kaupungissa siedetä ja tulossa on väkivaltaisuuksia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään. Mutta mitä tapahtuu euroviisujen jälkeen, se sitten nähdään.
Obraz on ortodoksinen uusnatsiryhmä, joka avoimesti ilmoittaa taistelevansa homoja vastaan. Vaikka järjestö on monissa instansseissa määritelty klerikaalis-fasistiseksi, sillä on kuitenkin samalla virallinen kansalaisjärjestön asema.
Serbiassa on syrjinnänvastainen laki, mutta sitä ei ole käytetty. Lehtijutut ovat viime aikoina tulleet homoille myönteisemmiksi ja jotkut julkkikset puhuvat homojen puolesta. Puolueista vain pieni liberaalidemokraattinen puolue tarjoaa hlbti-väelle poliittista tukea.
Pitäisikö olla näkymätön vai pitäisikö Belgradissa näkyä erityisen vahvasti? Homoryhmä on vaatinut, että "rakkautta kaduille - huligaanit vankilaan". Jos homot piiloutuvat, se vaikuttaa antautumiselta fasistien edessä. Mutta todellisuudessa kisavieraat tulevat ja menevät ja haluavat vain pitää hauskaa. Välttämättä ei mietitä, että pitäisi osoittaa solidaarisuutta Belgradin homoille. Olisi hienoa, jos yhteiskunta perustuisi siihen, että alistetuille osoitetaan solidaarisuutta. Mutta on liikaa vaadittu, että muualta tulevat vieraat alkaisivat taistella Serbian homojen puolesta.
Mutta Serbian homot toivovat, että eurooppalaiset poliitikot matkustavat maahan ja antavat tukensa homoille. Serbiassa tarvitaan apua ulkomailta. Serbian hallitukseen ja poliitikkoihin pitää kohdistaa painostusta. Muuten he eivät kunnioita hlbti-väen oikeuksia. Tänäkin vuonna pride on peruutettu. Ei voitu turvata osanottajien turvallisuutta. Poliisi kieltäytyy tarjoamasta suojaa mielenosoituksessa.
Marija Serifovic
Kun Marija Serifovic viime vuonna voitti, häntä juhlitiin Serbiassa kuin jalkapallonpelaajaa. Se ei kuitenkaan merkitnnyt, että hlbti-väkeen suhtauduttaisiin suopeammin , vaan kyse oli nationalismista. Valtaosalle ihmisiä Marija on vain surkea "miesnainen". Serifovic yritti hyötyä massainnostuksesta, ja alkoi väittää ettei hän edes ole lesbo, vaan että hänellä on miesystävä ja hän haaveilee aviomiehestä ja lapsista. Hän on surkimus ja pettää kaikkia. Sitä paitsi hänellä oli lesbo-coming-outin jälkeen coming-out nationalistina ja hän on tukenut radikaalipuoluetta SRS:ää. Homojärjestö Queeria on kritisoinut häntä avoimesti ja sen jälkeen Serifovic on väittänyt, ettei hän ole koskaan tukenut nationalisteja. Mutta se ei ollut totta. Hän tukee edelleen radikaalinationalisteja, tosin näkymättömämmin.
Serbian homoista suuri osa itsekin nationalisteja
Entä miten nationalistista on Serbian homoyhteisö? Queer-aktivisteille suurin ongelma on se, että koko yhteiskunta on hyvin nationalistista, ja mukana on paljon homoja ja lesboja. Valtaosa hlbti-väestä ei ole ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan eivätkä he arvosta queer-identiteettiään. He ovat ylpeitä kansallisuudestaan. Siitä he löytävät identiteettinsä. Tällä tavoin he yrittävät saada ympäristönsä hyväksyntää.
Belgradissa suurimmat keskustelun aiheet ovat Kosovo ja EU. Rasismista, kapitalismista ja nationalismista puhutaan joissakin kansalaisjärjestöissä, mutta ne keskustelut käydään vain, kun tapahtuu jokin rasistinen rikos. Homoryhmät Belgradissa ovat luonteeltaan vasemmistolaisia. Mutta homoista suurin osa on nationalisteja, kuten valtaosa Serbian väestöstä. Ei ole yhtään oikeistolaista homoryhmää. Todennäköisesti niissä piireissä pelätään ulostuloa. Homoryhmät eriytyivät rauhanaktivisteista ja feministeistä, jotka protestoivat jo Milosevicin aikaan sen ajan menoa. Queeria on selkeästi anti-fasistinen gay-ryhmä. Se on samalla feministien puolella ja rasismia vastaan.
Serbiassa on vahva EU-vastaisuus ja se liittyy nationalistisiin ja fasistisiin ryhmiin. Helpottuisiko homojen asema, jos maa pääsisi EU:hun? Varmasti. Homofobiaa ei saisi laskea ilmoille yhtä vapaasti kuin nykyään. Ei homofobia yhdessä yössä häviäisi. Onhan sitä EUssakin. Tässä on edessä pitkä prosessi.
http://www.hagalil.com/01/de/Europa.php?itemid=2303
Saksassa on suuria eurovisio-tapahtumia. Jo viikkojen ajan on esim. Hampurissa mainostettu elokuvateatteri Alabamassa järjestettäviä euroviisujuhlia, joissa on ohjemaa ja tarjoilua ja itse kilpailu katsotaan suurelta valkokankaalta.
Stern-lehti kysyy tänään: Ovatko homot ei-tervetulleita Belgradiin? Hampurin Priden puheenjohtaja tri Lars Peters kertoo, miksi homot ovat niin euroviisujen perään ja miten varovainen Belgradissa pitää olla. Haastattelun pääkohtia:
Kysymys: Herra Dr. Peters, olette matkustanut Belgradiin. Voiko siellä pitää poikaystävää kädestä kadulla kävellessä.
Ei. Maa on ystävällinen vieraille, mutta homofobinen. Eurovision kiertokirjeessä on varoitettu "homomaisesta" käyttäytymisestä. Ennen kisoja asiasta käytiin paljon keskustelua. Serbia on luvannut taata turvallisuuden, mutta erikseen ei ole luvattu mitään homoille.
Täällä on paljon poliiseja, sekä juhlapaikan ympärillä että keskustassa. Tuntuu turvalliselta. Mutta en haluaisi ärsyttää (esim. kulkemalla käsi kädessä), koska poliisi täällä ei ole erityisen homoystävällinen. Se, että homoja tulee näin paljon, vaiettiin aluksi kuoliaaksi Serbian lehdissä. Keskustelua asiasta haluttiin välttää, jotta kaupungista voitaisiin pitää yllä kuvaa vieraille ystävällisenä paikkana. Serbiallahan on Euroopassa hieman huono maine.
Kysymys: Miksi homot ovat niin kovia eurovisio-faneja?
Minulla on kaksi selitystä. Ei ole muuta suurta yhteistä juhlaa. Heteroilla on jalkapallot, homoilla eurovisiokisat. Siinä yhdistyy pukuloisto ja kulttuuri. Toiseksi: tapahtuma on saanut camp-luonnetta, ei itse tapahtuma vaan kaikki siinä ympärillä, ja se vetää homofaneja. Täällä Belgradissakin on ollut "homojuhlintaa" alkukarsintojen jälkeen iltaöisin. Belgradin homot ovat pysyneet loitolla. Heitä ei paljon hyödytä juhlia täällä ulkomaisten homojen "suojassa". Hehän jäävät tänne kun me lähdemme.
Kysymys: Entä jos Venäjä voittaa? Millaista on ensi vuonna Moskovassa?
Belgradia huonommaksi tuskin tämä voi enää mennä. Moskovassa sentään yritetään joka vuosi pride-paraatia, vaikka oikeistoradikaalit käyvätkin aina kimppuun. Belgradissa ei edes yritetä.
*****
Kommentti yksityiseen viestiin: Se jota kiinnostaa viisukappaleet ja taiteilijat, löytää runsaasti aineistoa iltapäivälehdistä ja radio- ja tv-ohjelmista. Mutta siellä ei juuri lainkaan käsitellä tätä homonäkökulmaa. Sitten, kun kisat loppuvat, Serbian homot voidaan taas unohtaa.
Stern-lehti kysyy tänään: Ovatko homot ei-tervetulleita Belgradiin? Hampurin Priden puheenjohtaja tri Lars Peters kertoo, miksi homot ovat niin euroviisujen perään ja miten varovainen Belgradissa pitää olla. Haastattelun pääkohtia:
Kysymys: Herra Dr. Peters, olette matkustanut Belgradiin. Voiko siellä pitää poikaystävää kädestä kadulla kävellessä.
Ei. Maa on ystävällinen vieraille, mutta homofobinen. Eurovision kiertokirjeessä on varoitettu "homomaisesta" käyttäytymisestä. Ennen kisoja asiasta käytiin paljon keskustelua. Serbia on luvannut taata turvallisuuden, mutta erikseen ei ole luvattu mitään homoille.
Täällä on paljon poliiseja, sekä juhlapaikan ympärillä että keskustassa. Tuntuu turvalliselta. Mutta en haluaisi ärsyttää (esim. kulkemalla käsi kädessä), koska poliisi täällä ei ole erityisen homoystävällinen. Se, että homoja tulee näin paljon, vaiettiin aluksi kuoliaaksi Serbian lehdissä. Keskustelua asiasta haluttiin välttää, jotta kaupungista voitaisiin pitää yllä kuvaa vieraille ystävällisenä paikkana. Serbiallahan on Euroopassa hieman huono maine.
Kysymys: Miksi homot ovat niin kovia eurovisio-faneja?
Minulla on kaksi selitystä. Ei ole muuta suurta yhteistä juhlaa. Heteroilla on jalkapallot, homoilla eurovisiokisat. Siinä yhdistyy pukuloisto ja kulttuuri. Toiseksi: tapahtuma on saanut camp-luonnetta, ei itse tapahtuma vaan kaikki siinä ympärillä, ja se vetää homofaneja. Täällä Belgradissakin on ollut "homojuhlintaa" alkukarsintojen jälkeen iltaöisin. Belgradin homot ovat pysyneet loitolla. Heitä ei paljon hyödytä juhlia täällä ulkomaisten homojen "suojassa". Hehän jäävät tänne kun me lähdemme.
Kysymys: Entä jos Venäjä voittaa? Millaista on ensi vuonna Moskovassa?
Belgradia huonommaksi tuskin tämä voi enää mennä. Moskovassa sentään yritetään joka vuosi pride-paraatia, vaikka oikeistoradikaalit käyvätkin aina kimppuun. Belgradissa ei edes yritetä.
*****
Kommentti yksityiseen viestiin: Se jota kiinnostaa viisukappaleet ja taiteilijat, löytää runsaasti aineistoa iltapäivälehdistä ja radio- ja tv-ohjelmista. Mutta siellä ei juuri lainkaan käsitellä tätä homonäkökulmaa. Sitten, kun kisat loppuvat, Serbian homot voidaan taas unohtaa.