Pitäisikö Belgradissa näkyä vai olla näkymätön
Huomenna on loppukilpailu. Serbi-lesbo Marija Serifovic voitti viime vuonna. Vuoden 2001 jälkeen ei enää ole yritetty järjstää pride-kulkuetta. Haastateltavana on Queeria-homoryhmän yksi perustaja Predrag Azdejkovic.
Hän kertoo, että jo vuosien ajan Euroviisut on ollut tärkeä queer-tapahtuma. Tv-ruudusta sitä ei aisti, mutta kaupungilla liikkuu paljon homomiehiä. Deitti-sivuilla on viime päivinä ollut paljon ulkomaisten homomiesten yhteydenottoja. Homojen kiinnostus lisääntyi vuonna 1998 kun Dana voitti, mutta jo Abban ajoista alkaen homot ovat olleet kiinnostuneita euroviisuista. Monet taiteilijat ovat olleet homoja, kuten Gerard Joling Hollannista, slovenialainen transryhmä Sestre ja Ukrainan Verka Serduchka. Ja tietenkin viime vuoden voittaja, Serbian Marija Serifovic, jonka esitys oli hyvin gay.
Viime viikkoina on kerrottu, miten Belgradiin tulee ei-serbialaisten homojen invaasio ja on varoitettu väkivaltaisuuksista. Monet serbilehdet ovat liioitelleet homojen määrää. Puhuttiin jopa 40 000 homosta. Ja puhuttiin eräänlaisesta pride-tapahtumasta. Sen takia homofobiset ryhmät, etunenässä Obraz, ovat ilmoittaneet, että homoja ei kaupungissa siedetä ja tulossa on väkivaltaisuuksia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään. Mutta mitä tapahtuu euroviisujen jälkeen, se sitten nähdään.
Obraz on ortodoksinen uusnatsiryhmä, joka avoimesti ilmoittaa taistelevansa homoja vastaan. Vaikka järjestö on monissa instansseissa määritelty klerikaalis-fasistiseksi, sillä on kuitenkin samalla virallinen kansalaisjärjestön asema.
Serbiassa on syrjinnänvastainen laki, mutta sitä ei ole käytetty. Lehtijutut ovat viime aikoina tulleet homoille myönteisemmiksi ja jotkut julkkikset puhuvat homojen puolesta. Puolueista vain pieni liberaalidemokraattinen puolue tarjoaa hlbti-väelle poliittista tukea.
Pitäisikö olla näkymätön vai pitäisikö Belgradissa näkyä erityisen vahvasti? Homoryhmä on vaatinut, että "rakkautta kaduille - huligaanit vankilaan". Jos homot piiloutuvat, se vaikuttaa antautumiselta fasistien edessä. Mutta todellisuudessa kisavieraat tulevat ja menevät ja haluavat vain pitää hauskaa. Välttämättä ei mietitä, että pitäisi osoittaa solidaarisuutta Belgradin homoille. Olisi hienoa, jos yhteiskunta perustuisi siihen, että alistetuille osoitetaan solidaarisuutta. Mutta on liikaa vaadittu, että muualta tulevat vieraat alkaisivat taistella Serbian homojen puolesta.
Mutta Serbian homot toivovat, että eurooppalaiset poliitikot matkustavat maahan ja antavat tukensa homoille. Serbiassa tarvitaan apua ulkomailta. Serbian hallitukseen ja poliitikkoihin pitää kohdistaa painostusta. Muuten he eivät kunnioita hlbti-väen oikeuksia. Tänäkin vuonna pride on peruutettu. Ei voitu turvata osanottajien turvallisuutta. Poliisi kieltäytyy tarjoamasta suojaa mielenosoituksessa.
Marija Serifovic
Kun Marija Serifovic viime vuonna voitti, häntä juhlitiin Serbiassa kuin jalkapallonpelaajaa. Se ei kuitenkaan merkitnnyt, että hlbti-väkeen suhtauduttaisiin suopeammin , vaan kyse oli nationalismista. Valtaosalle ihmisiä Marija on vain surkea "miesnainen". Serifovic yritti hyötyä massainnostuksesta, ja alkoi väittää ettei hän edes ole lesbo, vaan että hänellä on miesystävä ja hän haaveilee aviomiehestä ja lapsista. Hän on surkimus ja pettää kaikkia. Sitä paitsi hänellä oli lesbo-coming-outin jälkeen coming-out nationalistina ja hän on tukenut radikaalipuoluetta SRS:ää. Homojärjestö Queeria on kritisoinut häntä avoimesti ja sen jälkeen Serifovic on väittänyt, ettei hän ole koskaan tukenut nationalisteja. Mutta se ei ollut totta. Hän tukee edelleen radikaalinationalisteja, tosin näkymättömämmin.
Serbian homoista suuri osa itsekin nationalisteja
Entä miten nationalistista on Serbian homoyhteisö? Queer-aktivisteille suurin ongelma on se, että koko yhteiskunta on hyvin nationalistista, ja mukana on paljon homoja ja lesboja. Valtaosa hlbti-väestä ei ole ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan eivätkä he arvosta queer-identiteettiään. He ovat ylpeitä kansallisuudestaan. Siitä he löytävät identiteettinsä. Tällä tavoin he yrittävät saada ympäristönsä hyväksyntää.
Belgradissa suurimmat keskustelun aiheet ovat Kosovo ja EU. Rasismista, kapitalismista ja nationalismista puhutaan joissakin kansalaisjärjestöissä, mutta ne keskustelut käydään vain, kun tapahtuu jokin rasistinen rikos. Homoryhmät Belgradissa ovat luonteeltaan vasemmistolaisia. Mutta homoista suurin osa on nationalisteja, kuten valtaosa Serbian väestöstä. Ei ole yhtään oikeistolaista homoryhmää. Todennäköisesti niissä piireissä pelätään ulostuloa. Homoryhmät eriytyivät rauhanaktivisteista ja feministeistä, jotka protestoivat jo Milosevicin aikaan sen ajan menoa. Queeria on selkeästi anti-fasistinen gay-ryhmä. Se on samalla feministien puolella ja rasismia vastaan.
Serbiassa on vahva EU-vastaisuus ja se liittyy nationalistisiin ja fasistisiin ryhmiin. Helpottuisiko homojen asema, jos maa pääsisi EU:hun? Varmasti. Homofobiaa ei saisi laskea ilmoille yhtä vapaasti kuin nykyään. Ei homofobia yhdessä yössä häviäisi. Onhan sitä EUssakin. Tässä on edessä pitkä prosessi.
http://www.hagalil.com/01/de/Europa.php?itemid=2303