Eli nyt soi Juice Leskinen Grand Slam - Yölento.
Nyt pitäisi kai olla sitten jotain sanottavaa. Kun kerran piti tulla ihan sanomaankin.
Hassua miten äkkiä kaikki voikin tyhjetä. Noin vain, kuin vetäisi tulpan pois ja kaikki virtaa pienessä pyörteessä kadoksiin.
Olen kipeä. Sairas~ Mutta sama kai se on. Millä tavalla tiensä kulkee, meneekö sitten hyppimällä vai ryömiikö.
Moi olen angstiblogi. x.x Nyt vähän ryhtiä tähän touhuun taas.
Vuosi käy vähiin. Selvisin siitä! Ainakin näin pitkälle, ehkä selviän loputkin ja. Ehkä ensi vuonna on parempi olla, ehkä asiat järjestyvät. Pakko niiden on.
Millä järjestyvät kun itse sotken pahemmin. x.x
Haluisin olla niin kuin pitää. Enpä ole. Haluisin päästä irti toivottomasta rakastumisesta, haluisin jaksaa keskittyä johonkin toiseenkin ihmiseen kuin itseeni, haluisin jaksaa vakuutella ja todistaa.
Se ei vaan mene niin että haluamansa saa noin vain.
En tiiä mitä sitten pitäisi tehdä.
En kestä odotuksia. Enkä halua pettää niitä. Voi sydän.
En halua suhdetta nyt juuri tuon takia. Odotuksien ja sellaisen, suhde ei toimi niin että joku vain ottaa ja toinen vain antaa. En saisi tehtyä osuuttani joten en halua että saan kenenkään toisen osuutta.
Paitsi yhden, niin. Mutta sitä en koskaan saa. Siitä pitää päästä vain yli, siirtyä rakastumisesta rakastamiseen ja kaikki olisi hyvin. Ainakin siltä osin.
Raivostuttaa olla näin huono. Voimatonta raivoa, pienet nyrkit hakkaavat taivaankantta ja aivan turhaan, se vain venyy ja kestää ja sietää hiljaa.
Olen huono. Huonosti. Miten vain. En haluaisi olla mutta en tiedä miten muuttaisin tilannetta.
Pitää kai vain tehdä niin kuin Nina sanoi. Keskittyä vain tasan itseensä ja itkeä ja huutaa ja olla kamala ja sitten kun muutaman kuukauden päästä se on ohi, ne jotka on vielä siinä on rakkaita.
Mutta kun mä vaan haluisin rakastaa kaikkia. Niin rakastankin. Eri asia miten saan osoitettua sitä rakkautta.
En halua että kukaan ihastuu minuun. Mutta en siksi että haluaisin olla yksin, ei, sitä kammoan ja pelkään eniten maailmassa. Vaan siksi että siinä oikeasti saa vain näpeilleen, kun en pysty olemaan kunnolla. Haluaisin mutta en oikeasti pysty.
Eli se ei ole itsekäs halu, tällä kertaa. Vaan muiden hyvinvointia ajatellen, tiedän kokemuksesta millaista on räytyä ilman vastakaikua ja se ei ole kivaa.
En mie kenellekään mitään pahaa halua.
