Haluaisin kirjoittaa:
sunnuntaiaamuista kun venyy sängyssä, vieressä lämmin paikka
sähköisistä kissanpennuista jotka saavat sähköiskuja kun painivat
haparoivista kosketuksista
eksyneistä silmistä
haparoivista silmistä ja eksyneistä kosketuksista
ihmisvihasta
yksinäisyydestä
sodasta koko maailmaa vastaan, miten siinä häviää
laivoista jotka eivät löydä kotiin
kapteeneista joilla ei ole kotia, jotka sotivat
näytelmän! joka saa ihmiset katsomaan itseään
matkasta joka ei pääty kuin yhden ihmisen osalta, jota muut jatkavat eteenpäin
matkasta joka päättyy sille joka sitä jatkaa
sypresseistä
kädestä joka tarttuu toiseen, miten sormet kietoutuvat toistensa lomaan ja kaikki muuttuu
kirkontorneista jotka repivät taivaaseen reikiä
merestä
tikanheitosta
aalloista jotka murtuvat
kirjeistä joihin kukaan ei vastaa
kirjoista joita kukaan ei lue
hylätyistä vaimoista ja miehistä
jne.
Eikä löydy sanoja. T______T
Tahtoisin jatkaa Intohimorikoksen sarjaa mutta sen tarina on mulle liian selkeä, tulisi toistoa ja itsestäänselvyyksiä ja kaikkea epäolennaista.
Major ynf.
