Moi.
Selvisin joulusta, kiitos äidin ja Jennin.
Nyt oon nokiakotona eli porukoiden luona. Alkuvuodesta taas takaisin Turkuun.
Hassuja ajatuksia. Tuntuu ninq. Että seurustelisin. Mutta toisaalta ei kiinnosta kertoa siitä muille, vastailla sataan kertaan niihin samoihin kysymyksiin. Millainen se tyttö on, mitä se tekee, minkä ikäinen, missä tapasitte jne. Enkö saisi pitää sitä vain omanani ilman että täytyy jokainen yksityiskohta repiä auki?
Olen Nuuskamuikkunen. Jos joudun kertomaan seikkailuistani (tai muista asioista) kerron ne hajalle ja lopulta kuulen vain oman kertomukseni kun yritän muistaa millaista jokin oikeasti oli.
Tarvitsen tilaa ja vapautta. Mahdollisuuden olla olematta mitään jos siltä ei tunnu. Kallis yksinäisyys, inhoan yksinäisyyttä mutta silti haluan että siihen on mahdollisuus.
Tai no yksinolo ja yksinäisyys on eri asioita.
Huomenna lääkäri. 09:30. x.x Pakkoko oli aamuaika varata kiitos vaan äiti.
Saan uuden reseptin ja juttelen sedälle vähän. Pitänee varmaan kertoa tuosta jouluromahduksesta ja. Niin.
Jåå. Puspus.
1 kommentti
Tui
27.12.2005 10:40
muru muistaa sitten neidille antamansa ohjeen kertoa kaiken. ihmiset utelee koska ne välittää. kuten varmaan tiedät. minäkin välitän. ja utelen siksi. voimia.