Oma kupla

Plop ja niin meni aikaa tovi, kun viimeksi tänne kirjoitin. Olen ollut kiireinen, mutta oi armaat, olette olleet mielessäni usein. Aamuin ja illoin. Paljon on tapahtunut ja monta leipää on syöty, ja sanaa sanottu.

Mikä minua on askarruttanut, on ihmisten palo olla parempia kuin muut ja asettua muiden yläpuolelle.

Ja heti alkuun sanon, etten ole minkään puolueen jäsen, enkä kumarra mihinkään suuntaan. Olen vain pannut merkille.

Kun käydään keskustelua maahanmuutosta, tupsahtaa usein esiin sana perussuomalaiset, joka on ymmärrettävää. Joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä ja ajatusta, kuten kaikista muistakin puolueista. Tosin ne kärkkäimmät saavat usein eniten ääntä esiin, niin tässäkin tapauksessa.

En vain tiedä onko sekään oikein, että jotkut ihmiset arvostelevat kovin sanoin perussuomalaisten asennetta maahanmuuttajiin ja yleistävät, ja asettavat itsensä niiden yläpuolelle.

Minun mielestä tässä kummatkin puolet kompastuvat heti alkuunsa. Ei arvosteta muita, vaan ollaan olevinaan parempia.

Sama koskee vaikkapa homoja. Me tiedetään syrjimisestä eniten. Ei romanit. Ei saamelaiset. Naiset ehkä.

Töissä toinen myyntitiimi on olevinaan parempi kuin muut, vaikka tosiasiassa heillä ei olisi mitään myytävää ilman muita.

Onkohan tässä kyse jostakin muusta? Jostakin primitiivisestä? Asiasta mikä vie meitä eteenpäin ja kehittää meitä. Kilpailu voi olla parempi. Vai ei sittenkään.

Miksi ei voisi syyttämisen sijaan kuunnella, ja huutamisen sijaan puhua. Yritä ymmärtää myös toista. Katso laajalti. Astu ulos omasta kuplasta tai laatikosta. Maailma on iso ja sinä pienen pieni. Meitä on monta ja meidän on asuttava täällä kaikkien yhdessä. Eikö tehtäisi tästä ajasta hieman mukavempaa?

Olet tärkeä.