Olipa tässä kerran tavallinen perjantai. Kävin ostamassa vauhdikkaan työviikon päätteeksi pullon olutta ja jotakin kokattavaa. Luvassa pitkästä aikaa ei mitään ihmeempää. Ilta kotona. Sopii minulle.
Istun sohvalla ja yritän etsiä televisiosta jotakin katsottavaa, kun puhelin muistuttaa saapuneesta viestistä. Illanistujaiset tiedossa. Tule, tule! Ja minähän tulen!
Kaverin luona on myös muutama muu itselle aiemmin tuntematon kaveri ja ilta sujuu puheensorinan ja naurun melskeessä. Osa kaataa kurkusta oluen tapaisia juttuja ja taitaa pari viskiäkin hujahtaa jossakin välissä. Itse tökötän vesilasi kädessä, kun päätin olla liikenteessä autolla, ja se ei menoa haittaa yhtään. Paikalla on myös yksi komea nuori mies, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Fiksu ja filmaattinen, ja sellainen jalat maassa -tyyppi, tiedättehän. Jos kävelisi kaupungilla vastaan, niin ei siitä päälle päin uskoisi, että on vähemmistön edustaja, niin kuin ei monesta meistä muustakaan. Minä kyllä huomaisin ja menisin varmaan makaamaan kadulla sen eteen ihan vain esteeksi. Hei, kaikkea pitää yrittää!
Ja mitä tapahtuu. Olen ihan fiksua ja hauskaa seuraa (kaverit on kertoneet, ja äiti), mutta koko illan saan suusta aivan jotakin ihme juttuja. Pahinta tässä on se, että sama hoopoilu jatkuu vielä seuraavana päivänä, kun lähdettiin porukalla hoitamaan osan krapulaa. Mitä enemmän yritin, sitä pahemmaksi koko homma meni. Tsiisus. Mitä tämä tällainen on?!!
Se siitä valloittavasta ja hauskasta persoonasta, ja näin miten "hurmaus" yritykseni valui kaivoon, kuin viini omaan suuhuni. Ehkä se seura siinä ympärilläkin sotki kuviota ja varmasti juttutuokio kahden kesken olisi antanut itsestäkin hieman toisenlaisen kuvan.
Mutta miten pienestä se voi olla kiinni.
Pahinta tästä tekee vielä sen, että tämä kaveri asuu toisella puolella Suomea ja koko kuvio olisi siis tuhoon tuomittu. En nimittäin ainakaan itse usko pidemmällä tähtäimellä kaukosuhteen onnistumiseen.
Ehkäpä vielä tapaamme, kun tähdet ovat suotuisassa asennossa ja kun viiniä saa ruokakaupasta Suomessakin.
Onhan se ihastuminen aivan mahtava tunne. Sydämen läpätystä ja jatkuvaa hymyä suupielillä.
Vaikka aionkin pysyä sinkkuna toistaiseksi, oli tällainen yllättävä sydämen läpätys ja sukkien pyöriminen jaloissa aivan tervetullut juttu. Siellä se sydän todistettavasti edelleenkin sykkii!