Tästä se alkaa. Pitkäaikainen aikomus tai tuleva painajainen. Oma blogi. Vähän homompi blogi. Heh. Kuvittele tähän väliin loistava sateenkaari tai pari Tom of Finland jäbää. Kuolaa.
En lue blogeja. Olen siis melko out. Pidän kirjoittamisesta ja lukemisesta. Olen ehkä fonttiholisti. Tykkään lukea kolumneja ja hyviä haastatteluja. Mielenkiintoisia juttuja, joista saa vastakaikua omille aatoksille ja uusille. Ehkä minä voin auttaa sinuakin siinä, tai tarjota vertaistukea. Tai sitten en. Snif.
Luvassa on elämän ihmeitä homomiehen silmin. Elämän kipukohtia ja kasvua. Mitä on olla homo nykypäivänä ja Suomessa. Varmaan aika koluttu aihe. Kaikkihan sen tietää, vai tietääkö? Nyt uskallan kirjoittaa, mutta nimeäni en paljasta, enkä naamaa. Ainakaan nyt.
Kuka minä olen?
Et löydä minua Tinderistä, Grinderistä tai edes Kinderistä, joten älä turhaan etsi. Eksyn toisinaan baareihin, mutta joka kerta itken sisäisesti. Ainakin seuraavana päivänä.
Asun pohjoisempana kuin Tampere, mutta etelämpänä kuin Sodankylä.
Olen eronnut, karannut ja taas eronnut. Olen pettänyt. Minua on petetty. On jätetty. On naurettu. Otettu tilkka viiniä iloon ja suruunkin, ja keskiviikolle. On itketty. On eletty. On homosteltu. On eletty ihan homona. Ja mitä kaikkea onkaan universumilla minulle tarjottavanaan. Älä huoli. Kerron kyllä mitä tapahtuu ja tapahtui.
Olen melko nuori, ainakin omasta mielestäni. En alle 25, mutta en yli 45. Ajatukset juoksee ja se on tärkeintä.
Paljon minussa on muutakin. Suuri sydän. Sydän jota pelottaa. Sydän joka haluaa elää ja vielä kokea. Sydän, joka haluaa kivuta pohjalta. Sydän, joka haluaa nauraa ja hymyillä.
Tästä se lähtee. Pidä piposta kiinni, sillä nyt sitä alkaa tulla. Blogia ja lunta!