Leikki on lasten työtä

Otsikko on lainaus lapsipsykologian luennoilta, joita opiskeluaikanani ylenkatsoin ja laiminlöin jo siitäkin syystä, että luennot alkoivat aamulla klo 8. Mutta niinhän se on, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ensimmäisessä virassani jouduin vastaamaan 6 –vuotiaiden esiopetuksesta ja alle kouluikäisten kasvatusohjelmasta!

Siitä savotasta jäi paljonkin mieleen, mutta otsikon ajatus ”Leikki on lasten työtä” nousi minulle uudemman kerran vahvasti mieleen puolitoista vuotta sitten. Työpäiväni päätteeksi notkuin hotellin baaritiskillä happy hour ginejä imuroimassa. Juttuseuraa ei juurikaan ollut, sillä happy hour ajoittui luonnollisesti baarin hiljaisempaan aikaan, jolloin potentiaaliset asiakkaat vasta palasivat hotelliin valmistautuakseen illalliselle. Niinpä monena iltana viihdytin itseäni yksin tarjoushintaisella ginillä ja pohdiskelin asioita.

Iltana jos toisenakin happy hourille saapui myös ruotsalainen perhe, jonka nuorimmat tyttäret olivat 9 – 11 –vuotiaita. Huomioni kiinnittyi usein juuri näihin tyttäriin. Seurasin näitä anorektikon laihoja Kate Moss kopioita, jotka viimeisen riivitty-räävitty-napa paljaana muodin sanelemien ehtojen mukaisesti pukeutuneena ja ehostettuna istuivat lobby barin sohvalla täysin elämäänsä kyllästyneenä.

Baaritiskiltä seuratessani tyttöjä mietin, että minun mittapuuni mukaan he olivat vielä selkeästi lapsia. Tyttöjä, joilla ei vielä laisinkaan tarvitsisi olla yllään ja sisällään aikuisten maailmaa, vaan hauskaa tyttöinä. Tiedän, että tyttöjen puberteetin alkamisajankohta on laskenut roimasti parin kuluneen vuosikymmenen aikana, ja että maailmalla jo 13 –vuotiaat tytöt naitetaan hyvästä rahasta vaimoiksi vanhemmille miehille. Silti kapinoin, sillä nämä tytöt olivat ruotsalaisia, eikä heidän kulttuuriinsa kuulu tyttöjen naittaminen.

Katselin tyttöjen kajaalilla rajattuja ja väsyneitä silmiä. Ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja mieleeni piirtyi kuva savanneilta, joilla useamman kerran olin saanut viettää ikimuistoisia hetkiä luontoäidin helmassa päiväntasaajan tuntumassa. Siellä opin, että luontoäiti on järjestänyt kaiken toimimaan järjestyksessä. Mitään ei tapahdu ilman syytä tai tarkoitusta, vaan kaikella on tarkoituksensa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin blogissani, mutta nyt jatkan vain tällä ”Leikki on lasten työtä” teemalla.

Muistin kuinka kerran katselin kallion kupeessa naarasleijonien yhdyskuntaa, jossa isoäidit, tadit, äidit ja serkukset huolehtivat yhteisvastuullisesti jälkikasvusta ja kasvatuksesta. Pennut saivat temmeltää ja nauttia olostaan, sillä vanhemmat olivat saalistaneet ruoan, valvoivat kuria ja turvallisuutta. Pikku leot temmelsivät ja leikkivät keskenään. Valitettavasti kuvat tästä puuhahetkestä ovat vanhoilla negatiiveilläni enkä voi niitä tässä siirtää teidän katsottavaksenne, mutta tiedätte miten kissankin pennut leikkivät. Pennut leikkivät ja oppivat leikin keinoin kaikki saalistuksen ja selviytymisen taktiikat ja strategiat!

Miksi me riistämme lapsiltamme lapsuuden, siirrämme omat huolemme heille ja teemme heistä jopa vastuunkantajia, sillä se ei kuulu heille. Miksi me luomme heille fantasioita ja annamme malleja, jotka eivät kuulu heidän maailmaansa? Miksi emme anna heidä olla lapsia, jotka saavat oppia leikkien turvallisesti kuten pikku leot?

Tarkoitukseni on kirjoittaa tätä blogiani kronologisessa järjestyksessä ja palaankin siihen tuota pikaa. Tämä leikki teema oli yksi blogini aihe, jonka piti tulla esille vasta hamaassa tulevaisuudessa. Se kuitenkin nousi tänään niin vahvasti mieleeni kuunnellessani aamun uutisia, että minun oli saatava kirjoittaa sitä juuri nyt. Aamun uutiset kertoivat, että klamydiatartuntojen määrä on huolestuttavasti kasvanut 10 – 14 –vuotiaiden tyttöjen keskuudessa. Tiedämme kaikki, että klamydia on pääsääntöisesti vain sukupuoliteitse tarttuva tauti. Uutisten jälkeen radion aamulähetyksen toimittaja, joka itse on äiti, kauhisteli uutista Unkarin lintuinfluenssasta. Minulle päinvastoin tipuyskä jäi aivan toissijaiseksi uutiseksi kuultuani tämän tyttöjä koskevan uutisen. Olisin oitis halunnut purkaa ajatuksiani, mutta pystyn tekemään sen vasta nyt tässä päätteelläni.

Kenen kanssa nämä tartunnan saaneet lapset ovat harrastaneet seksiä? Miksi he ylipäätään ovat olleet yhdynnässä? Kuuluuko 10 –vuotiaan lapsen (vai pitääkö sanoa jo varhaisnuoren) elämään sukupuolinen kanssakäyminen? Vai onko tämä nykypäivänä sitä leikkiä, joka on heidän työtään?