simul justus et peccator

laineet lyö rantaan, aurinko paisaa pilvettömältä taivaalta, lokit mekkaloi ja ... on kaunista. istun leirikeskuksen saunan terassilla ja ihmettelen, . miten onkaan niin kaunista? oon leirillä, kehitysvammasten aikuisten kesäleirillä ja mieli on jotenkin levottoman rauhallinen ja rauhallisen levoton. joskus sillon tällön ajatus karkaa eilisiin, mutta sitte vaan pakotan itteni takas tähän hetkeen; se on mennyttä, ei se tuu takasin.

asiat on alkanu selviimään, ilman tosin että mulle on itelleni selvitetty mitään. voin vaan sanoa että nykytekniikka on ihan perkeleellistä ja kaikesta saa tietää jotain kautta, halus tai ei. sen verran vaan voin sanoa että jos valehtelet, piä huoli että se toinen on mukana jutussa: jos sinä väität sitä tai tätä mutta toinen tulee ja kuvien avulla osottaa sen vääräksi, ... mieti. kuva kertoo kuitenkin enemmän kun tuhat sanaa, halusit tai et. tai mieti myös sitä, että sun teoilla on myös seuraukset. jos todella haluat irti, päästä irti ja anna myös toisen olla. älä huutele aina sillon tällön että katos, oot poistanu minut listalta! tottakai olen, mitä muuta mun pitäs tehä? kirjottaa joka ilta samalla tavalla rakkaudesta kun ennen? kattoa niitä kaikkia kuvia ja komnmentteja jotka nyt on osotuksena sun uudesta rakkaudesta? ei, en miä halua itteäni turhaan repiä enää. olkoon ja ihan sama, en miä jaksa, nyt miä haluun eteenpäin.

huoh, nyt on tosiaan sellanen hetki kun haluu tarttua kiinni taas elämästä ja antaa kaiken typerän ja valheen olla. tiiän, oon naiivi ja tiiän että välitän joskus liikaa, mut en enää halua että ihmiset käyttää sitä hyväkseen, että ne käyttää minua hyväkseen. kliseistä ehkä, mut oon kyllästyny siihen että ihmiset talloo mun yli kun olisin kynnysmatto ja aion tehä asialle jotain. helpompi sanoa ku tehä, mutta tässä suhteessa miä aion muuttua. piste ja aamen.

joutsenet on taas rannassa. miten ne jaksaakaan kattoa toisiaan vuodesta toiseen? niillä on tänä kesänä kaks poikasta, ainakin. pieniä rumia ankanpoikasia .. niinhän me kaikki, ite ainkin. en tiiä millon mutta joskus kyllä, miäkin aion päästä lentoon ja olla kauniimpi ku kukaan koskaan olis uskonu, enemmän kun itekään uskon. sen teen !

sitä odotellessa, ... nautin kesästä.

sekavuus valtaa alaa. mutta en osaa tällä hetkellä sanoa muuta kun että ..

pitäköön tunkkinsa ja kiehukoon omassa liemessään jos tahtoo. miä en jaksa enää, miä haluan hengittää.

valheen toisensa jälkeen kuuntelin ja nyt viimeinki uskallan myöntää; miä todella ansaitsen parempaa.

ihan järkyttävä olo. !
tuskanen ja kaipaava ja itkunen ja riemukas ja äs. oon päättäny matkustaa, mutta se on tyhmää. oon päättäny selvittää tän asian, vaikka se on naurettavaa. oon päättäny, että saan vastauksia, vaikka niitä ei mulle haluta antaa.

.. oon päättäny että haluan tietää miks.

tiiän että se on sellanen ikuisuuskysymys ja ongelma, ei me koskaan saada tietää kuitenkaan. mut silti. en syö, en juo, en nuku .. mietin vaan.

"olis tyhmää jättää näkemättä, koska nää sanat ei kuitenkaan ehkä kerro kaikkea". mulla sanottiin . ja sit samantien perään että ei, unoha nyt jo. jos toinen on hukassa, ... sattuu.!

tän takia miä en seurustele ja sit kerrankin kun oikeesti on ollu hyvä olla nii kaikki on vaan hajonnukadonnu ja se tuntuu niin väärältä ja epäreilulta ja kun mistään ei kuitenkaan puhuta. sattuu.

sekava merkintä, taas. kiitos ja anteeksi.

heipähei.

aattelin aloittaa tänne blogin, sillä jonnekkin on pakko saada ajatuksia puretuksi ja aattelin että täällä olis ehkä hyvä ja turvallinen kanava kertoa vapaasti mieltä painavista jutuista, kun lukijakunta on samanhenkistä ja tyylistä kuin ite on ...

miä oon hukassa.

tällä hetkellä voin sanoa, että elämä ei hymyile. takana on liian epäselvä ja aivan liian rikkonainen ero tyttöystävästä. epäselvä sen takia, että ei olla kunnolla puhuttu asioita läpi, vaan kaikki on hoidettu tekniikan keinoin. se rikkoo ja repii ja tuntuu sairaan pahalta ja .. no, välitän vieläkin, niin paljon. yhen biisin sanat sopii tähän niinkun nyrkki silmään, "vieläkin toivon vaikka täällä, toivoa ei näy ollenkaan .. " en tiiä missä mennään, en tiiä mitä tulee. mutta sen tiiän että miä en haluis vielä luovuttaa.

muutenki tää kesä on aika kekkulia. on töitä, tosin oman alan .. ja no, pääasia että on töitä. mutta se että ne iskee samaan aikaan kaikki päälle. sen lisäks pitää tehdä koulujuttuja ja koittaa jaksaa elostella taas kotonakotona, jossa tila vähenee ja murrosikänen pikkuveli repii hiukset päästä, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. tuntuu että missään ei oo aikaa levätä ja pysähtyä, vaan kokoajan pitää suorittaa. äs. ompa kamalan ilosta tekstiä mutta ei voi mitään. ..

mitähän vielä, sen verran voisin kai sanoa että tänään katoin kun aurinko paistoi. se on ehkä jotain kuitenkin, .. että kaiken tän keskellä näin kuitenkin sen.

huh, ens kerralla koitan olla selkeempi, .. heipa.