ilta pimenee .

heipähei.

aattelin aloittaa tänne blogin, sillä jonnekkin on pakko saada ajatuksia puretuksi ja aattelin että täällä olis ehkä hyvä ja turvallinen kanava kertoa vapaasti mieltä painavista jutuista, kun lukijakunta on samanhenkistä ja tyylistä kuin ite on ...

miä oon hukassa.

tällä hetkellä voin sanoa, että elämä ei hymyile. takana on liian epäselvä ja aivan liian rikkonainen ero tyttöystävästä. epäselvä sen takia, että ei olla kunnolla puhuttu asioita läpi, vaan kaikki on hoidettu tekniikan keinoin. se rikkoo ja repii ja tuntuu sairaan pahalta ja .. no, välitän vieläkin, niin paljon. yhen biisin sanat sopii tähän niinkun nyrkki silmään, "vieläkin toivon vaikka täällä, toivoa ei näy ollenkaan .. " en tiiä missä mennään, en tiiä mitä tulee. mutta sen tiiän että miä en haluis vielä luovuttaa.

muutenki tää kesä on aika kekkulia. on töitä, tosin oman alan .. ja no, pääasia että on töitä. mutta se että ne iskee samaan aikaan kaikki päälle. sen lisäks pitää tehdä koulujuttuja ja koittaa jaksaa elostella taas kotonakotona, jossa tila vähenee ja murrosikänen pikkuveli repii hiukset päästä, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. tuntuu että missään ei oo aikaa levätä ja pysähtyä, vaan kokoajan pitää suorittaa. äs. ompa kamalan ilosta tekstiä mutta ei voi mitään. ..

mitähän vielä, sen verran voisin kai sanoa että tänään katoin kun aurinko paistoi. se on ehkä jotain kuitenkin, .. että kaiken tän keskellä näin kuitenkin sen.

huh, ens kerralla koitan olla selkeempi, .. heipa.