Tehty mikä tehty

Tänään kirjoitin väitöskirjani viimeisen virkkeen. Ei tämä hauskuus tähän lopu, nyt alkaa armoton viilaus, koska aika suuri osa analyysista varmaan menee uusiksi, kunhan kolme lukijaani pääsee iskemään siihen hampaansa. Ja onhan sitä viilattavaa, osa siitä tekstistä on niin huonoa, että itku meinaa päästä, kun sitä itse lukee korjauksien jälkeenkin.

Luulen, että tänään ymmärsin, miltä kirjailijoista tuntuu, jos heidän hengentuotteensa teilataan julkisesti. Jos joku leikkelisi oman tuotokseni palasiksi osoittaen kaikki sen puutteet armottomasti, ottaisi se varmaan aika ilkeästi sydänalasta. Tiedemaailmassa toimiminen on kuin koulun musiikintuntien laulukokeet - jokainen virhe ja epäpuhtaus on välittömästi kaikkien kuultavana.

Väitöstilaisuus on kolmen viikon päästä; jos jollakulla on pakottava tarve kuulla germaanisten kielten vertailevasta kieliopista, tervetuloa joukkoon iloiseen.

Ehkäpä tämä antaa kuitenkin aihetta palkita itsensä puolikkaalla vapaapäivällä, ihan jo pääsiäisen kunniaksi.