Once upon a time ja silleen

On se niin ihanaa kun taas joka puolelta tulee homovastaista torinaa. Mikä siinä on että tätäkin asiaa on pakko puida ja puida, kauanko oikeasti menee, että loppuu tälläinen epätasa-arvoistus? Onneksi kuitenkin tuntuu että valtaosalla ihan jees mielipide homoista ja ympärillä ystäviä joita ei haittaa.

Tulee kuitenkin vähän rattosat ylä aste ajat mieleen, jossa pissikset ja fruittarit yhden normin kannattajat kaato schaissea niskaan niille jotka eivät olleet samasta kopiokoneesta tulleita vahanukkeja.

Ah, työssäoppimispaikka varmistu, Helsinki täältä tullaan!

Fukushimassa on ilmeisesti sulanut ydinreaktorin sydän. Sen oli yhden uutisen mukaan pitänyt olla mahdotonta, mutta ilmeisesti räjähdys voimalassa on muuttanut tilanteen.

Japanilaiset joutuvat kestämään aika paljon nyt, ja vielä pitkän aikaa. On jotenkin avuton olo, haluaisin olla auttamassa. Mun palokuntataustani ei ole maailman suurin, mutta varmasti parempaan käyttöön se pääsisi siellä nyt. Onneksi moni maa on jo ilmoittanut auttavansa mikäli Japani sitä pyytää.

Mulla ei ollut alueella tietääkseni tuttuja, mutta meidän koulussa muutamat sanoivat että eivät saa yhteyttä tuttuihinsa että mitäköhän niille on käynyt. Muistin myös että lukiossa yksi hyvä ystäväni oli Tokyossa vaihdossa ja toivon että hänelle tärkeät ihmiset ovat kunnossa.

Ja niin ovat 10 päivän kuvaukset takana ja voitettu vaikka mulle monesti uhotttiin että te ette pysty siihen. Hiukset lähti 8. kuvauspäivänä, Yllätävän mukavasti keritsimet leikkaa, täytyy myöntää etten ois uskonu.

Nyt ainakin tämän päivän varaan pitkästä aikaa vain itselle, vaikka Nakkilasta tippuis taivas. Huomenna on sitten aika vielä ennen materiaalin viemistä leikkaajalle miettiä työssäoppimisoaikkoja, rahahuolia ja viimesiä koulujuttuja ennen valmistumista.