Once upon a time ja silleen

Asunto paperit tuli. Toisaalta on oikein muikeaa että pääsin minne halusin, vaikkakin vähän on surulista jättää Tampere taakseen. Siis, järkyttävän iloinen oon että pääsen täältä poies, mä en ois kestäny kotona asua enää pitempää oon oottanu tätä niin monta vuotta.

Nyt kun vaan sais kaiken järkättyä mahdollisiman nopeesti. Viiän sinne kai kamaa jo aiemmin jos se käy, vaikka virallisesti mun asumis-aika alkaa vasta sillon 7.8.

en oikein tie miten päin olisin joten taidan tehdä teetä (kun sitä kerta on sillai satamiljoonaa määrin)

valitettavasti olen takaisin Iso-britaniasta. Hengissä ja hyvissä ruumiin voimissa ja sielun puolesta on vaikee sanoo mitään. Toisaalta oli vaikee reissu, huomasin miten paljon edelleen pidän Väystä, toisaalta huomasin miten paljon se taas pitää Jessestä ja tuntu vähän kun sydän (jos sallitte tämän kliseisen ilmaisun) ois murtunu uudelleen. Toisaalta tuntui myös että jollain tasolla meidän välit parani ja korjaantu vähäsen.

Ihastuin Skotlantiin ja mulla on jo ikävä sinne takaisin. Pidin Lontoosta myöskin ja ainoa pettymys oli Manchester. Ehkä siellä ois tarvinnu enemmän aikaa tutustua paikkaan. En osaa sanoa. Oli seikkailua, hukattiin Loch Ness, taistelin sen hirviön kanssa, juoksentelin Robin Hoodin kanssa, hallitsin Cardiffin linnaa, nukuin kuningataren naapurissa, olin roomalainen Hadrianuksen valilla ja monesti eksyksissä.

Olis niin paljon sanottavaa.