Once upon a time ja silleen

On se niin ihanaa kun taas joka puolelta tulee homovastaista torinaa. Mikä siinä on että tätäkin asiaa on pakko puida ja puida, kauanko oikeasti menee, että loppuu tälläinen epätasa-arvoistus? Onneksi kuitenkin tuntuu että valtaosalla ihan jees mielipide homoista ja ympärillä ystäviä joita ei haittaa.

Tulee kuitenkin vähän rattosat ylä aste ajat mieleen, jossa pissikset ja fruittarit yhden normin kannattajat kaato schaissea niskaan niille jotka eivät olleet samasta kopiokoneesta tulleita vahanukkeja.

Ah, työssäoppimispaikka varmistu, Helsinki täältä tullaan!

Fukushimassa on ilmeisesti sulanut ydinreaktorin sydän. Sen oli yhden uutisen mukaan pitänyt olla mahdotonta, mutta ilmeisesti räjähdys voimalassa on muuttanut tilanteen.

Japanilaiset joutuvat kestämään aika paljon nyt, ja vielä pitkän aikaa. On jotenkin avuton olo, haluaisin olla auttamassa. Mun palokuntataustani ei ole maailman suurin, mutta varmasti parempaan käyttöön se pääsisi siellä nyt. Onneksi moni maa on jo ilmoittanut auttavansa mikäli Japani sitä pyytää.

Mulla ei ollut alueella tietääkseni tuttuja, mutta meidän koulussa muutamat sanoivat että eivät saa yhteyttä tuttuihinsa että mitäköhän niille on käynyt. Muistin myös että lukiossa yksi hyvä ystäväni oli Tokyossa vaihdossa ja toivon että hänelle tärkeät ihmiset ovat kunnossa.

Ja niin ovat 10 päivän kuvaukset takana ja voitettu vaikka mulle monesti uhotttiin että te ette pysty siihen. Hiukset lähti 8. kuvauspäivänä, Yllätävän mukavasti keritsimet leikkaa, täytyy myöntää etten ois uskonu.

Nyt ainakin tämän päivän varaan pitkästä aikaa vain itselle, vaikka Nakkilasta tippuis taivas. Huomenna on sitten aika vielä ennen materiaalin viemistä leikkaajalle miettiä työssäoppimisoaikkoja, rahahuolia ja viimesiä koulujuttuja ennen valmistumista.

Kuus päivää kymmenestä kuvattu. Pitäis olla seitsemän, mutta sitten pieni lavastus ongelma esti yhden kuvauspäivän. Jos paras puoli pitää etsiä tästä hulluudesta, niin oon nyt lopputyöni aikana laihtunu varmaan 4 kiloo jo.

Ens maanantaina tulee arvostelu Avainsana pokien musiikkivideosta. Toivottavasti meitä ihan lytätä hautaan.

Viime päivinä on tuntunu kummalista helpotusta erosta, mutta samaan aikaan kamalan yksinäiseltä. Välillä ärsyttää kun pojat spekuloi tyhjästä kaikkea. Ei kai ne sitä pahalla tarkota?

Eilen musiikkivivideon kuvauksissa. Olin koululla vähän ennen 9 aamulla ja kottiin pääsin 1 yöllä. Ihan vähän ehdin syyä joskus puol 4 aikaa. Ainut lohdutus on se, että jos valotiiimillä oli rankkaa, niin ei gripkään helpolla päässyt. Tänään ei ole ollut semmoinen olo että jaksais mennä kouluun.
Ei kun päällä on ero, liian monta prokkista ja viikonpäästä oma lopputyö, jonka järjesteöyt on liian pahasti kesken. Ja meidän lavastaja haluaa yhtäkkiä lopettaa.

Ei ole kyllä elokuvien tekeminen tai ylipäätään mikään kuvaaminen glamouria jos joku niin on luullut.

http://tsherno-films.blogspot.com/2011_01_01_archive.html se helpompi päivä meidän tämän kertaisista kuvauksista

On tultu oltua pidempään pois. Enemmän ja vähemmän syytän sitä että kaikkien kuvausjärjestelyiden kanssa ollut kiirettä. Tämäkin viikko menee kokonaan niissä ja samaan aikaan pitäisi jo seuraavia kahta valmistella.

Minun animaattori aviomieheni hämmentävästi mököttää kuin nainen. Ei sillä joskus sitä toivoisi että se olisi nainen. Paitsi nyt. Lupauduin näyttelemään lepakkokohtauksen ja ei, siitä hän ei ole suuttunut vaan on jo monta päivää kiukutellut siitä että pitäisi olla siinä ilman paitaa.

Mutta oi onneksi kesäkesäkesäkesä tulee.

Etkä sinä taaskaan ymmärtänyt ettei sillä ollut väliä kerroitko sen nyt vai huomenna ja kenet näit ja mitä teit, vaan sillä että valehtelit. Taas.
Etkä koskaan edes kadu sitä, etkä pyydä anteeksi, vaikka se on äärimmäisen loukkaavaa, ja ensi kerralla valehtelet vain uudelleen.

Joskus minä vihaan sinua enemmän kuin rakastan.

Asunto paperit tuli. Toisaalta on oikein muikeaa että pääsin minne halusin, vaikkakin vähän on surulista jättää Tampere taakseen. Siis, järkyttävän iloinen oon että pääsen täältä poies, mä en ois kestäny kotona asua enää pitempää oon oottanu tätä niin monta vuotta.

Nyt kun vaan sais kaiken järkättyä mahdollisiman nopeesti. Viiän sinne kai kamaa jo aiemmin jos se käy, vaikka virallisesti mun asumis-aika alkaa vasta sillon 7.8.

en oikein tie miten päin olisin joten taidan tehdä teetä (kun sitä kerta on sillai satamiljoonaa määrin)

valitettavasti olen takaisin Iso-britaniasta. Hengissä ja hyvissä ruumiin voimissa ja sielun puolesta on vaikee sanoo mitään. Toisaalta oli vaikee reissu, huomasin miten paljon edelleen pidän Väystä, toisaalta huomasin miten paljon se taas pitää Jessestä ja tuntu vähän kun sydän (jos sallitte tämän kliseisen ilmaisun) ois murtunu uudelleen. Toisaalta tuntui myös että jollain tasolla meidän välit parani ja korjaantu vähäsen.

Ihastuin Skotlantiin ja mulla on jo ikävä sinne takaisin. Pidin Lontoosta myöskin ja ainoa pettymys oli Manchester. Ehkä siellä ois tarvinnu enemmän aikaa tutustua paikkaan. En osaa sanoa. Oli seikkailua, hukattiin Loch Ness, taistelin sen hirviön kanssa, juoksentelin Robin Hoodin kanssa, hallitsin Cardiffin linnaa, nukuin kuningataren naapurissa, olin roomalainen Hadrianuksen valilla ja monesti eksyksissä.

Olis niin paljon sanottavaa.