Once upon a time ja silleen

Mut on petetty. Taas.

Mutta Iso-britannia edessäpäin, YLIHUOMENNA! London calls. Vaikka saa nyt nähdä, ehdinko stressata itteni hengiltä ennen sitä jo. Tai siellä.

Rinkan pakkaaminen on taitolaji selvästi, enkä tiiä onko mulla liikaa vai liian vähän. Koitan tosin lohduttautua sillä että ennemin liikaa kun liian vähän. Ja mun pitäis sittenki vaihtaa noi kengät toisinpäin, noissa lenkkareissa voi olla hiukka tuskaa kävellä jos siellä on joku 31 lämmintä. Että mielummin kevyemmät kengät juujuu.

Joku ihan outo täti ilmesty meille kyseleen mun porukoita ja sitten se ettikin meidän seuraavassa talossa asuvaa naapuria. Ja tietysti meikä hillu täälä kuumuuden takia puoli alasti. Kiitos tästä.

Mutta takaisin pakkausmaailmoihin.

okei, pääsen siis ainakin puoleksi toista yöksi poies. Redi ei koskaan vastannu vaikka se sano ilmottavansa myöhemmin vielä. Kiitos vaan

Pitäis sit vie mennä muutamien tyyppien kaa johki. Ongelma on se, että tämän ryhmän pari on se kenen kaa viimeseks haluisin olla, varsinkaa pienessä porukassa. Jostain syystä se on vaan niinkuk mahdotonta tajuta.
Miten se ei ymmärrä miltä musta tuntuu? Välillä tuntuu että se on vaan oikeesti tyhmä tai jotain. Tai ehkei se välitä. Tai halua välittää. Niin että se niistä kaikista lupauksista. Ihmisten ei pitäis sanoo mitään mistä ne ei voi olla ihan sata varmoja että se pitää kanssa.

Eikä mistään voi koskaan ikinä olla sata varma.
Että kiitti hitosti tästäkin

Opiskelupaikka napsahti sieltä minne ekana olin hakenutkin. Olin aamun kun tulisilla hiilillä. Se oli ihan hirveetä. Sit lopulta pääsin käymää ruokkiksella kotona, tyyliin juoksin koko matkan luolasta kotiin, melkein oksensin postilaatikolla kun jännitti. Revin sen kirjekuoren auki kun joku saalistaja raadon ja kun uutiset oli hyvät niin katsoin soveliaaksi häiritä naapureita kirkumishyppimiskohtauksella. Muuta en sitten kerennykkää lukee paperista kun että "onneksi olkoon sinut on hyväksytty" kun jo tekstasin Väylle ja muille ja lähdin juoksemaan kauppaan hakemaan ruokaa ja töihin luvattua kääretorttua. Sitten piti tietysti käydä kaikki paikat läpi ja pääsinki vasta 12 jälkeen moottoria maalaileen takasin.

Jos tää kolmen kuukauden kaikkimeneeainapieleen- kausi ois nytten tässä ja alkais joku uus nousukausi. Tai edes joku tasanen ihan okoo kausi.

jå mikähän perkele ihmisiä tåås våivåå kun kukåån ei voi ådoptoidå muå mukå juhånnukses minää päivänä. hitto meikä nukkuu putesså (åuto) jossåin jäähållin pårkkiksellå sitten våikkå, muttå tänne en jää

*tånå

Oli tåås. Kåks peliä, yllättävän myöhään, molemmåt yllättävän kontåktisiå. Ei sillä, se on påljon kivempåå kun sellånen hempeilevä tyttöjålis josså ei uskålletå koskee toiseen.
Kun voitettiin vielä molemmåt pelit, niin ei jåkså edes ollå niin måsentunu omistå töppäyksistään, våikkå kyllä sitä tåås välillä jo oli sellånen "voi vitun vitun vittu, mä lopetån tähän enkä ikänä vedä nåppiksiå jålkåån"

Jotenkin tåås ihån järkyttävän yksinäinen olo. Koko åikå. Ehkä musså on jotåin vikåå. Voisin kåivåå Kålevi-lehmän jå mennä nukkumåån sen kånsså jå kuvitellå, että Kålevisså on muutåkin kun kångåstå jå pumpuliå

Perjåntåinå hiukset lähtee.

Iloistå mennä kåtsomåån toisten järkyttyneitä ilmeitä enste jåliskokoukseen, jå sitten måånåntåinå piknikille:D
Huomennå vois oikeesti tehä jotåin englånnin måtkån eteen eikä våån nukkuå. Vois våikkå kåttoo mitä niiden pride ohjelmåsså on, se såttuu oleen såmåån åikåån kun ollåån Lontoosså:)

Nyt sitä ollåån niin ylioppinut että ihån heikottåå. Illållå päädyin sit juoksenteleen pållon kåå jå pispålån råppusiå, mun jålåt ei ehkä ikinä toivu.

Nyt håluisin tåkåsin lukioon. Pitää muiståå pitää ihmisiin kontåkti, koskå ne on sellåsiå ettei ne muå muistå jos en muistutå olevåni.:) låhopäät. Lupåsin mennä tåås joku kertå redille yöks jå että sit muutån minne våå niin se såå tullå koskå våån mun luo.

Muttä mitä tässä pitäis åjåtellå eräästä epämääräisestä tytöstä. Ehkä sen että se oli våån niin humålåsså jå poikien kiusååmå ettei se enään oikein tienny mitä teki?

5. korvis oikeesså korvåsså, tykkään