Mikaela sai alkunsa noin vuosi sitten. Minulta tilattiin draama kirkon työntekijöiden päiville, reunaehtona oli teema "rohkeus". Melko nopeasti näppäimistökynä alkoi kirjoittaa tarinaa kahdesta serkuksesta, jotka elämänmuutosten myöllerryksissä ajautuivat etäälle toisistaan, kunnes vuosien jälkeen kohtasivat uudestaan. Molemmat teologeja, papin työssä sivuraiteelle joutuneita. Toinen heistä, Mika, oli tullut kaapistaan ulos, myöntäen julkisesti olevansa transvestiitti. Serkku Tiina oli sokeutunut.
Mikaelin ja Tiinan kohtaaminen on 40-minuuttinen dialogi, jossa tulevat esiin sekä pohjaton yksinäisyys että rohkeus olla se mikä on. Voiko kumpikaan enää palata kutsumuksensa pariin. Löytyykö kirkosta heille vielä työtilaa?
"Serkkuni Mikael" on matkansa alussa. Julkisuudelta piilossa näytelmä esitettiin kirkon työntekijöille 19.9.2013. Palaute oli rohkaiseva. Esitän näytelmässä Mikaelia ja roolivaatteissa vielä ollessani eräs miespastori (jonka en olisi ikinä uskonut toimivan noin) tuli halaamaan niin lujaa, että kaulakoruni katkesi!
Esitimme Mikaelin kumppanini kanssa (hän on myös rakas vaimoni) 19.4 tänä keväänä Hailuodossa ja jälleen palaute oli mykistävän rohkaiseva. Näyttämötaide on meille molemmille rakas harrastus, mutta tärkeintä on sanoittaa Mikan ja Tiinan tarina. Sillä molemmilla on inspiraation lähteensä ja esikuvia tosielämässä.
Entä seuraavaksi? Menemme 5. heinäkuuta Konnevedelle Vox 2014-tapahtumaan. Siellä, Konneveden kirkossa on mahdollista kuulla ja kokea "Serkkuni Mikael".
