los lebsis

voi rähmä. Hieno homma. Ei voi muuta sanoa...tässä sitä mennään sit seuraavat päivät lähinnä sisätiloissa. exän kans tuli juteltua netissä tossa aamupäivällä kun pääsin ppis röntkenistä. Sen toinen eksä oli sanonu, et se näyttää ihan David Hasselhofille lyhythiuksisena...hmmm hehehe...no ei mun mielestä tod...muuta yhteistä ei ole kuin luonnonkiharat hiukset, mut tuo kommentti sai minussa aikaan melkoiset hepulit.

Pakko lähteä käymään töissä mutka ja siellä nyt ei mene kuin tunteroinen, mutta ei voi skippaa, on sen verta tärkeetä puuhasteltavaa. Ja työntekijärintamalla on pulaa, kun yks meidän vakkareista lensi 4 kuukaudeks lämpimiin maihin ja yks tuntityöntekijä sano ittensä irti tänään... voi kiva...siis olemme ihan nesteessä seuraavat kolme viikkoa, ennen kuin sijainen aloittaa työt. Hoplaa...ei siis stressiä...kele..

No en mä nyt justiinsa sille mitään voi, joten juon kupposen kaffia ja lopetan stressaamisen...

kyllä jämpti on näin

örf...eka duunipäivä --> lekuriin ja loppuviikko saikkua. Just mun tuurii teloo itteensä...varsinkin kun kotona makaaminen alko jo tökkiä...pffff....ja eksä textas, et on vieläkin rakastunut muhun..ei oo reilua...kyllä mullakin tunteita jäljellä on, ei sitä käy kieltämän, mut meille ei nuo onnentähtöset ole oikein ikinä paistaneet. Olis kyllä ihanaa saada edes kunnon mahdollisuus yrittää, mut sitä ei näytä tulevan, niin paskaaks sitten?

ja koneen ääres istuminen se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..

hmmm...täällä sitä ollaan, kämpillä murjotan ja katselen l-koodin toisen tuotantokauden jaksoja. Itse valitsin viettää uuden vuoden itsekseni ja suutari siis pysyköön lestissään. Huomenna kutsuu taas työmaailma ja hommia on varmasti paljon...no eipähän tarvitse miettiä, mitä tekisi.

Auto meni sönder viime viikolla ja en vielä tiedä onko varaa korjata kotteroo tän kuun aikana, se selviää huomenna, kun saa kaikki laskut maksettua..

Aamulla juttelin exän kanssa. On se ihmeellistä, miten mä aina onnistun vaikuttamaan ihan täydelliselle idiootille hänen kanssaan jutellessa. Tänään hän pyysi, että tulisin ausseihin maaliskuussa..mut ihan kaveripohjalta...ei onnistu. A) ei ole varaa ja B) turhan kallis trippi kahdeksi viikoksi, pelkän ystävyyden takia c) joutuis ottamaan töistä palkatonta, eikä sekään oikein onnaa

Uuden vuoden lupauksia. Ei niitä ole. Tai jos on niin käydä enemmän kävelyllä ja lopettaa se epämääräinen haahuilu ihmissuhteissa ja ottaa askel eteenpäin, vahvempaa, täydempää elämää kohti. Elää omaa elämäänsä itseänsä varten ja lakata miellyttämästä muita vain koska he sitä vaativat...olematta kuitenkaan tyly ja ylimielinen...siinäpä sitä onkin sitten haastetta...

ja niin sitä vain mennä porskutetaan, päivästä toiseen

nonii...uuden vuoden aatossa siis taaperretaan.Lomat on kohta pidetty ja arki alkaa taas maanantaina. Viime päivät ovat menneet tiukasti koneen ääressä istuskellen ja musiikkia ja tv-sarjoja ladaten..on tääkin elämää

Joskus tuntuu siltä, ettei mikään mene minnekään ja minä vaan katselen sivusta omaa elämääni sen sijaan, että eläisin sitä täysillä. Tämä pitkään jatkunut kaapista ulospuskeminen välillä rasittaa ja vieläkin valikoin ihmisiä, kenelle elämästäni avaudun.

Muistan niin elävästi sen hetken kun kerroin äidilleni seurustelevani toisen naisen kanssa. Se shokki oli hänelle liikaa. Tänä päivänäkään hän ei ole päässyt siitä tiedosta yli ja kuvittelee sen yhä olebvan joku vaihe elämässäni tai hetkellinen päähänpistos. Mulla meni todella kauan ennenkuin uskalsin itselleni myöntää oman seksuaalisuuteni.

Silti niin kauan kuin muistan olen ihastunut järkiään tyttöihin ja naisiin, ihan jo ala-asteelta asti. Kuulin jostain, että on ihan normaalia ihailla oman sukupuolen edustajia, kuuluu kuulemma kehitysvaiheeseen...ja sitten 22-vuotiaana tapahtui jotain, mitä en olisi osannut kuvitellakaan. Rakastuin palavasti ensimmäistä kertaa elämässäni ja naiseen. Rakkaus hänen osaltaan kuitenkin hiipui ja matto jalkojeni alta vedettiin rajusti alta. Yhtäkkiä ei ollutkaan sitä tukea ja turvaa ympärillä, jonka toisen ihmisen rakkaus sai aikaan..

Ja tänään taas kerran mietin sitä, miten mahtaakaan tulevaisuus kääntyä. Löydänkö koskaan sitä naista, joka haluaisi sitoutua minuun ja jaksaisi tehdä töitä suhteen eteen yhdessä minun kanssani...en tiedä..kuitenkin ajattelen niin, että asioilla on tapana järjestyä ja jokaisella suhteella ja erolla on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa.

näitä miettii tämä nainen uuden vuoden kynnyksellä

Krooh. Uusi vuosi koittaa ja mitä tekee tämä lepander? Katsoo kämpillä leffoja leffan perään ja haaveilee uudesta tyttöystävästä.

Kuluneet kolme vuotta ovat menneet enemmän tai vähemmän toivottomien kaukosuhteiden välillä poukkoillessa. Se mikä ihmetyttää eniten on se, et mihin ovat kaikki suomalaiset ns. täysjärkiset lesbot kadonneet? Kaikki deitit tähän asti ovat olleet enemmän tai vähemmän friikkilästä kotoisin..hoijaa...

Eksän sain suututettua männä viikolla ikihyviksi, vaikka en tienenkään halunnut häntä satuttaa...en vain taas ajatellut loppuun asti. Kuningas alkomaholilla taisi olla jotain tekoja asian suhteen. Mutta nyt käännellään uutta lehdykkä esiin ja keskitytään töihin ja kyllä se seuraelämäkin siitä asettuu ajallaan...yleensä silloin kuin vähiten odottaa.