Life is good

Muuttaminen tuo yleensä tullessaan toivotun uuden kodin, uuden alun, paljon positiivisia asioita. Mutta muuttaminen itsessään paljastaa myös paljon asukista; kaikki vuosien varrella kertynyt tavara kertoo myös paljon eletystä arjesta ja tuo mieleen muistoja. Varsinkin, jos ei osaa heittää mitään pois.

Vaatehuone on ihana, varsinkin kun omistaa kauheasti vaatteita. Mutta sen ylähyllyt aivan katon rajassa ovat petollisia, sinne saa haudattua pois silmistä kaikkea turhaa. Pari laatikkoa on ollut avaamattomana edellisestä muutosta lähtien, ja kaikkien muutto-oppien mukaan minun olisi pitänyt heittää ne avaamatta pois. Siellä tuskin on mitään sellaista, mitä tarvitsisi. Mutta tietenkään minussa ei ollut munaa tehdä niin! Siispä nekin laatikot muuttavat uuteen kotiin - avaamattomina :)

Koulua on enää jäljellä muutama hassu päivä, samalla täyttyvät muuttolaatikot kertovat siitä, että kohta Turku jää lopullisesti. Tai ei nyt lopullisesti, tuleehan täällä varmasti usein vierailtua ystävien luona; iso osa kaveripiiristä jää tänne.

Hassua, että nyt lähdön kynnyksellä tunnen itseni enemmän turkulaiseksi ja kaipaan jo valmiiksi näitä juttuja kuin kertaakaan kuuden täällä asutun vuoden aikana.

Viikonloppuna oli tarkoitus valmistautua tulevaan tenttiin, mutta perjantaina kalenteria selaillessa tajusinkin, että tämä taitaa olla viimeinen viikonloppu Turussa. Keväälle on muuten tullut buukattua kaikenlaista, töitä ja muuttoa jne.

Tämän oivalluksen myötä päätinkin sitten fiilistellä kotia ja Turkua ajatuksella "one last time" ja niinpä viikonlopusta tulikin kaikinpuolin tosi ihana. Perjantaina kahviteltiin hyvän ystävän kanssa Artessa, lounastamista velipojan kera ja joka ilta saunomista, hyvää ruokaa ja paljon ulkoilua jokirannassa.. Sellaisia itselle tärkeitä Turku-juttuja. Launtaina saatiin nauttia hienosta kevätsäästä ja taisin kevättä jo fiilistellä täälläkin.

Harvemmin juoksen tarjouksien perässä, mutta nyt äiti vinkkasi niin hyvästä pihvilihatarjouksesta että meikkäkin intoutui isoon markettiin :) Naudan ulkopaistista tulikin huippuhyviä pihvejä, ja kun sen kanssa tarjoaa hyvää salaattia ja vinkkua niin ateria ei oikein paremmaksi voi enää käydä. Tämmöisiä viikonloppujuttuja tykkään fiilistellä näin maanantaiaamunakin, tuntuu kivalta suunnistaa kirjastoon ja aloittaa nyt tenttiinlukuja täynnä virtaa!

Leppoisaa alkavaa viikkoa :)

Kevät tulee kohisten, ja se tulee kaikilla aisteilla. Sen aistii jotenkin hyvin kokonaisvaltaisesti ollessaan lenkillä, aurinko lämmittää selkää, muuttohanhet lentävät aurassa, maa tuoksuu ja vihreää puskee esiin ruskean seasta.

Kevät on viimeisen 19 vuoden ajan merkinnyt aina samaa asiaa - koulun päättymistä. On seurannut kesä, joka lapsena on mennyt leikkiessä ja uidessa. Vähän vanhempana töissä. Aina kevät on kuitenkin ollut siirtymistä toiselle, uudelle asteelle. Tänä keväänä koulu päättyy osaltani viimeistä kertaa. Tuntuu omituiselta. Vuodet alkavat rytmittyä eri tavalla.

Nyt kuitenkin kevääseen liittyy vielä se sama pienen koululaisen riemu: jokainen merkki luonnon heräämisestä on samalla lupaus kesän lähestymisestä.

Tässä kevään ensimmäisiä kukkia aamulenkiltä Turun jokirannasta, aina tunnen lapsenomaista, vilpitöntä riemua kun ensimmäiset kukat ja hiirenkorvat puskevat esiin. Joka kevät.