Kevät tulee kohisten, ja se tulee kaikilla aisteilla. Sen aistii jotenkin hyvin kokonaisvaltaisesti ollessaan lenkillä, aurinko lämmittää selkää, muuttohanhet lentävät aurassa, maa tuoksuu ja vihreää puskee esiin ruskean seasta.
Kevät on viimeisen 19 vuoden ajan merkinnyt aina samaa asiaa - koulun päättymistä. On seurannut kesä, joka lapsena on mennyt leikkiessä ja uidessa. Vähän vanhempana töissä. Aina kevät on kuitenkin ollut siirtymistä toiselle, uudelle asteelle. Tänä keväänä koulu päättyy osaltani viimeistä kertaa. Tuntuu omituiselta. Vuodet alkavat rytmittyä eri tavalla.
Nyt kuitenkin kevääseen liittyy vielä se sama pienen koululaisen riemu: jokainen merkki luonnon heräämisestä on samalla lupaus kesän lähestymisestä.
Tässä kevään ensimmäisiä kukkia aamulenkiltä Turun jokirannasta, aina tunnen lapsenomaista, vilpitöntä riemua kun ensimmäiset kukat ja hiirenkorvat puskevat esiin. Joka kevät.
