Tällä sivustolla ei olla taidettu käsitellä kertaakaan tämän vuoden kaikkein isointa, meihin kaikkiin vaikuttavaa asiaa, nimittäin Covid-19 ja sen torjumiseen.
Asetuin mieheni kanssa omaehtoiseen koronakaranteeniin heti maaliskuussa. Ajatuksemme oli, että meidän on parasta asennoitua tilanteen jatkumiseen vähintään vuoden. Niin näyttää nyt käyvän, ehkä hieman ylikin.
Hygienia- ja muitakin määräyksiä olemme noudattaneet todella tarkasti. Kysymyksessähän on lopulta oma henki. Kaikkia lähikontakteja on vältelty ja sisätiloihin menoa monien samanaikaisten ihmisten kanssa on väistelty.
Tiukka paikka tuli, kun suku halusi viettää joulua yhdessä tavalliseen tapaan isolla porukalla. Ilmoitimme ettemme tule silläkin uhalla, että joku ottaisi herneitä nenään. Kukaan ei ottanut, kun selitimme. Eivät muuten muutkaan kokoontuneet yhteiseen joulunviettoon.
Tämä karanteeni ei ole ollut niin raskas kuin olisi voinut etukäteen odottaa. Alkuun ruokaa tilattiin kaupasta kotiinkuljetuksena ovelle. Se oli ihan näppärää ja antoi töitä muutamille ihmisille. Myöhemmin eräs kauppa päätti avata klo 6 aamulla riskiryhmille, jollaiseen mekin kuulumme. Sieltä käydään ostamassa silloin tällöin. Lähistön ruokaravintoloita olemme suosineet silloin kun heillä on kotiinkuljetus taikka take away -annoksia. Toivomme ravintoloiden selviävän yli tämän tilanteen.
Ilman internettiä karanteeni olisi saattanut tuntua tylsältä. Nyt esimerkiksi päivän uutisiin tuhrautuu helposti pari tuntia.
Liikuntaa toteutetaan kotijumppavälineillä ja pitkillä lenkkeilyillä.
Kahdestaan on ollut hyvä olla. On aikaa olla lähekkäin ja pohtia omaa elämäämme, maailman menoa ja tehdä suunnitelmia koronan jälkeiselle ajalle.
Kuinka sinun koronavuotesi on sujunut?
2 kommenttia
smo
27.12.2020 21:00
Omalta osaltani (leipä)työt on tehty etänä. Näistä kesällä pari kuukautta loman molemmin puolin oltiin suurilta osin maalla Etelä-Savossa, kiitos korvessakin nykyään kohtuullisesti toimivien tietoliikenneyhteyksien.
Meillä on kokkailtu kotona, joskin toisinaan ollaan syöty ulkonakin. Kaupassa on käyty nyt syksyllä naama peitettynä. Minä en suostu pitämään perinteistä maskia naamalla, mutta onneksi on noita vähän katu-uskottavampia putkihuiveja.
Pitkät lenkit korvaavat työmatkojen hyötyliikunnan, jotka olen ajoittanut ikäänkuin työmatkoiksi. Julkisia liikennevälineitä en ole muutenkaan käyttänyt useampaan vuoteen, sillä Helsingin kantakaupungissa liikun kaikkialle jalan ja etäämmälle sitten mennään autolla.
Keväällä muutos tuntui hetken isona, mutta jotenkin asiat ovat asettuneet uusiin uomiinsa. Iso kuva on, että tämä kuuluu asioihin, joihin voi tottua. En sitten tiedä, tuleeko jokin hämmennys siinä vaiheessa, kun voidaan palata "normaaliin" jälleen.
JuhaniV
29.12.2020 15:07
Hesari kertoo tänään, kuinka mm. vessapaperin menekkiin ilmaantui valtava piikki koronarajoitusten alettua. Paperit loppuivat myymälöistä. Päivittäistavaroita myös hankittiin tavallista enemmän. Ilmiö oli maailmanlaajuinen. Valokuvia tyhjistä hyllyistä tuli eri puolilta maailmaa.
Ainoa tuote, jota hiukan hamstrasimme, olivat hernekeittopurkit. Niitäkään ei kovin paljon. Meillä on aina varastoituna muutaman viikon tarve peruselämiseen tarpeellisia asioita, oli sitten koronaa taikka ei. Esimerkiksi juomavettä voimme varastoida yli viikon tarpeeksi. Säiliöt vesivarastoiksi ovat aina valmiina täyttöä odottamassa.
Sodan jälkeinen pula-aika ja monenlaiset silloiset hankaluudet ovat selkeästi muistissa. Olemme erittäin tietoisia siitä, että sähköt voivat katketa, tietoliikenne keskeytyä, veden tulo loppua, pankkitoiminta keskeytyä ja kortit lakata toimimasta, kaupat mennä kiinni jne. Kaupunki on paha paikka elää silloin kun nuo toiminnat keskeytyvät.