Ylen areenassa vielä kuultavana ylen kirjakerhon homoklassikoita,
tässä jaksossa keskustelun pohjana Jean Genet'n Querelle ja James Baldwinin Huone Pariisissa:
Ja mistä ei voi puhua, siitä on puhuttava silti
Näytetään bloggaukset huhtikuulta 2013.
Väitöskirjan tarkastus Turussa 13.4.
Väitöskirjani ”Stinking deed, deepest love: Same-sex sexuality in later medieval English culture”
(Haiseva teko, syvin rakkaus: Samasukupuolinen seksuaalisuus myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa)
tarkastetaan julkisesti lauantaina 13.4. Turun yliopistossa, luentosalissa Calonia 1 (osoite Caloniankuja 3), kello 12.00 alkaen.
Alla tietoa ja taustaa väitöstutkimuksesta.
Haisevista teoista syvimpään rakkauteen
Samaa sukupuolta olleiden seksuaaliset teot ja halut ymmärrettiin keskiajalla monilla eri tavoilla.
Kyse oli inhottavista, haisevista teoista, mutta myös hiljaisuudesta, rakkaudesta ja pariskunnistakin.
Nykykulttuurissa samaa sukupuolta olevien suhteet tunnetaan lähinnä homoseksuaalisuutena, mutta keskiajalla asia ymmärrettiin monin tavoin toisin, ja se asettui useisiin erilaisiin merkitysyhteyksiin.
Ennen kaikkea oli kyse luonnonvastaisesta synnistä ja synnistä, jota ei saanut mainita.
Silti asiasta kyllä puhuttiin, ja siitä puhuttiin, eli kirjoitettiin, monin eri tavoin.
Kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuudesta myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa pohjautuu kaikenlaisiin aihepiiriä käsitteleviin lähteisiin teologisista tutkielmista kronikoihin ja runoista kuviin.
Tutkimus jäsentyy kuuteen eri pääkysymykseen, jotka muodostavat työn kuusi päälukua.
Ensimmäinen pääkysymys keskittyy tuomitsemisten raameihin.
Näitä olivat pohjattoman tuomitseva sodomian käsite, joka kehitettiin juuri keskiajalla määrittelemään luonnonvastaista syntiä.
Tuomitseva sodomian käsite on keskiaikaista Raamatun tulkintaa ja yksi keskiajan kulttuurin keskeisiä perintöjä tästä aihepiiristä myös myhemmille ajoille.
Luonnonvastainen synti oli taas toinen, ja ehkä kaikkein keskeisin tuomitseva käsite näille asioille.
Luonnonvastainen tarkoitti tuolloin ennen muuta luonnollisuuden vastaista sekä sukupuolirajojen rikkomista.
Samaan sukupuoleen kohdistuneita seksuaalisia tekoja kutsuttiin myös rikoksiksi, mutta tämä oli lähinnä retorista, koska yksiselitteinen rikollistava laki laadittiin Englannissa uuden ajan alussa 1500-luvulla, siis keskiajan jälkeen.
Toinen tutkimuksen pääkysymys keskittyy hiljaisuuteen aihepiirin ympärillä. Aihepiiri tunnettiinkin keskiajan loppuun mennessä yhä yleisemmin syntinä, jota ei pitänyt edes mainita.
Hiljaisuutta on tosin korostettu myöhemmässä tutkimuksessa liikaakin, koska melua riitti myös.
Kolmas pääkysymys keskittyy tähän meluun, jota tuotettiin kronikoissa ja runoissa erityisesti mustamaalaustarkoituksessa.
Osansa saivat niin kaksi 1300-luvun kuningasta, katolinen kirkko, uskonnollinen uudistusliike Lollardit, kuin kerettiläisiksi tuomitut Temppeliritaritkin.
Syytökset liitettiin muihin syytöksiin ja kaikki syytökset yhdessä vahvistivat toisiaan. Syytöksillä oli välinearvo, ja ne näyttävät olleen ajan tapa pärjätä poliittisissa valtapeleissä.
Samalla syytösten listat näyttävät olleen myöhäiskeskiajan kulttuurissa keskeinen tapa käsitellä ja argumentoida vääriksi koettuja asioita.
Neljäs pääluku keskittyy inhoon, pelkoon ja kauhuun asiaa kohtaan.
Inhon ja pelon kuvauksia on teologiassa ja runoelmissa runsaasti.
Samasukupuolinen seksi sijoitettiin helvettiin silloin kun sitä yleensä kuvailtiin tarkemmin.
Tämä osoittautuu toistuvaksi kirjalliseksi tavaksi käsitellä näitä asioita. Kyse oli suorastaan kirjallisesta fantasiasta eliminoida koko aihepiiri pois myöhäiskeskiajan kommentoijien omasta maailmasta.
Nauru on viides pääkysymys. Kyse on pilkkanaurusta, joka kohdistui sukupuolirajojen rikkomiseen, mutta myös kokonaiseen kimppuun erilaisia nauramalla tuomittavia asioita.
Viimeinen pääkysymys on pitkä luku erilaisten mahdollisuuksien raameista ohi tuomitsemisten.
Näitä pohditaan hiljaisuuden, hämmennysten, ystävyysliittojen ja ystävien rakkauden ylistämisen traditioiden kautta.
Menneisyyden naisparien mahdollisuudet näyttävät asettuvan hiljaisuuden raameihin, miesparien taas ystävien rakkauden ylistämisen perinteeseen, kunhan samaan aikaan ei puhuttu seksistä yhtään mitään.
Ja kun ei puhuttu, ei puhuttu myöskään synnistä.
Ystävyyssuhteita saatettiin solmia kirkoissa, ja niistä kirjoitettiin ylistäviä romanttisia runoja.
Tutkimus on ensimmäinen kattava, kokonaisen kirjan mittainen historiantutkimuksellinen selonteko aihepiiristä tänä aikana.
Tutkimus on valmistunut vuosien mittaan Turun yliopistossa kulttuurihistorian oppiaineessa sekä keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskuksessa, sekä Yorkin keskiajan tutkimuskeskuksessa.
Virallisena vastaväittäjänä toimii historian professori ja keskiajantutkija Ruth Mazo Karras Minnesotan yliopistosta, ja kustoksena kulttuurihistorian professori Hannu Salmi.
Oheisessa linkissä vielä vähän lyhyempi, toimittajille tarkoitettu väitöstiedote: