Eilen alkoi viikon mittainen "suruaika". Perhettä lähes 10 vuotta uskollisesti palvellut keltainen mikroaaltouuni sanoi sopimuksensa irti. Ensimmäisellä kerralla sammui keittiöstä virta - sulake paloi.
Kaupunkilaisasunnossahan ei tietenkään ole oikeita varasulakkeita - ja kun ruuanlaitto oli kesken, oli tehtävä pikaratkaisu. Olohuoneen puolella oli virta, joten jatkojohdolla sieltä voimaa keittiöön ja ruuan valmistelua jatkamaan.
Mikro uudelleen käynti - ja koko talo pimeäksi. Silloin oli pakko uskoa, että häntä ei enää ole. Seuraavaksi olikin mietittävä, kuinka elämä nyt voi jatkua tästä - ilman varasulakkeita, aivan pimeässä.
Päädyin kadun toisella puolella olevaan Siwaan ja sain tarvittavan avun ja lohdun. Nyt on arunsaasti sulakkeita ja virta kulkee, mutta mikroa ei enää ole syytä testata. On hankittava uusi - väriltään punainen. Mutta vasta säädyllisen suruajan jälkeen ;)
Aamulla on pitänyt nousta aikaisin. Viime kesänä taloyhtiössä oli pääputkien remontti. Ensi syksynä alkaa putkiremontit itse huoneistoissa. Joudun siis luopumaan ammeestani... Sekin on onnetonta, mutta toivottavasti tästä menetyksestä putkimies osaa kertoa herkästi - tunteella ja ehkä rutistaa minua kovasti, jos jalat menee alta uutista kuunnellessa...
Aamu oli tuonut kohteliaan sähköpostin. Ostin pitkän harkinnan jälkeen musiikkituotteen ulkomailta luottokorttiani käyttäen. Tuotteet sain, mutta veloitusta ei sitten koskaan määräajassa tehty. Tuotteen ostaja pyytää nyt, voisinko maksaa kyseisen summan uudestaan. Vikahan ei ole minun, vaan luottoyhtiön. - Joo, maksoin!
Pari vapaata! Nyt on aikaa vaikka mihin - vaikka mennä syömään prinsessojeni kanssa sekä rapsuttaa HKK:ta. On jäänyt vähälle viime aikoina - etenkin isännän osalta.
