pelkoa ja inhoa

ei mitään sanottavaa. elän elämääni, koitan muokata siitä kivan. haaveilen matkustelusta ja onnellisuudesta. masennuksessa tottunu elämään jo tavallaa. ja samal alkanu pelkäämää ettei handlaa enää normaalia elämää, tai siis sellast mitä muut elää. että on kaikki hallussa, ainakin sellaset perustavaa laatua olevat asiat mitkä multa puuttuu. järki sanoo toista, sydän toista. ja kun ei oikein ole mitään on helppo rakentaa elämäänsä kun siitä saa muokata juuri sellaisen kuin itse haluaa. kai. jos olisi taito siihen. jos olisi se taito, niin kai se elämä olisi muodostunut jo sellaiseksi, tiedäthän, hyväksi ja kivaksi.

pienet asiat toki aina laittaa hymyilemään, vaan eipä nekään kovin pitkälle riitä.

"The good days will come
I just need the time"