Olipas alku blogille... (edellinen). Mutta sellaista arki on, huoneessa. Ajattelen blogiakin jonkinlaisena omana tilana, huoneena, jossa voi ajatella ääneen, olla kokonaan hiljaa, tavata ihmisiä, lukea, piirtää, tehdä töitä, laittaa aamiaista, itkeä, hymyillä, katsoa ikkunasta ulos Helsingin 11. kaupunginosaan – eikä mahdotonta ole sekään, että viemäri haisee.
Parhaita asioita tänään: lumi, jäisenä suoraan pakastimesta kulhoon hakattu hileinen puolukkasurvos (ollut suurta herkkuani aina), liiallinen kahvinjuonti, se kermainen kerros jota on aina viilin päällä, Pitkänsillan jäähuurteinen kaide (johon useampikin ohikulkija oli painanut kämmenensä kuvan), kendotreenit, sauna, Lautatarhantien sporapysäkin kohdalla oleva verkkoaita (johon joku hurmaava ihminen on keltaisesta nauhasta muovannut tekstin "Muista hengittää", kaunokirjaimin), lähikirjastot, puhdas pyykki – ja ystävät.
2 kommenttia
Aboa
1.2.2010 11:26
Nimenomaan kaunokirjoituksen käyttö hengittämismuistutuksessa viehätti. Tervetuloa bloggaamaan!
nv
2.2.2010 00:09
Kiitos! Katsotaan mitä tästä tulee; mitään erityistä punaista lankaa ei ole, ei suunnitelmaa tai selkeää tavoitettakaan (kovin monilla muilla elämänalueilla sellainen johtaa usein katastrofiin).
Kaunokirjoitus viehätti minuakin: se lisäsi kehotuksen inhimillisyyttä ja lämpöä.
On ilo silmäillä myös muiden blogeja: kuin monenlaisia huoneita – paljon elämää ja ajatuksia, jotka kaikki kuitenkin vallan hyvin mahtuvat saman katon alle.