Sormet vaarassa

Tila: väsynyt
Syy: liian vähän unta, liikaa töitä ja äsken vielä syöty ainakin kolmen edestä pannulla wokattuja täysjyvänuudeleita sokeriherneenpaloilla, vesikastanjoilla, broilersuikaleilla, paprikalla, parsakaalilla ja tiukalla chilitahnalla.

Kopiokone jumitti töissä, joten äikänope vähän jumitti oppitunneilla ottaessaan väsyneenä suunnitelma-B:t, -C:t ja -D:t käyttöön. Yksi mukava sanavalmis oppilas kysyi kesken hiljaisen tunnin leikkisän ystävällisesti, tykkäänkö kirjallisuudesta ihan homona. Hymyilin takaisin ja sanoin reippaaseen tapaani, että tykkään. Muutama oppilas nosti katsettaan kirjoitushommasta ja hymyili; luokassa oli leppoisa tekemisen meininki (prosessikirjoittamista) ja kaikilla hyvä olla.

Kotona odottivat kuraiset jalanjäljet, eteisestä kylpyhuoneeseen – jälkien koosta päätellen huoltohenkilö oli ollut huoltomies. Ja viemäri haisi edelleen. Hajuun ärsyyntyneenä (ja vinkin saatuani) päätin vielä kokeilla etikkaa – olisikohan hyväksyttävää kaataa balsamiviinietikkaa viemäriin, ajattelin, kun väkiviinaetikkaa ei vain kaapissani ollut. (Halpaa vaaleaa balsamicoa vain, tietysti, ihan markettitavaraa; käytän yleensä tummaa, joten tämä joutikin viemäriin.)

Jälkiruoka vie minulta vielä joskus sormet: jäisen puolukkasurvoksen lohkominen kippoon vaatisi japanilaisen vihannesveitsen sijaan pienen kirveen... Kun olin muksu, pakastin oli täynnä 2dl:n jugurttipurkkeihin jäädytettyjä puolukkasurvoksia – jo edesmenneen äitini keino varjella arkkupakastimelta herkkuja etsivien lastensa pikku käsiä. Jos sormeni ovat tallella vielä ensi kesänä, taidan siirtyä takaisin pikkupurkkeihin...