Hallitsematon rakennemuutos

Ärsytys jatkuu. Torstaina iski noro-virus. Olo on melkoisen hutera vieläkin, vaikka voiton puolella jo olenkin. Puolisko sairasti tämän muutamaa päivää aikaisemmin. Onpahan nyt sitten ohi ja toivottavasti ei uudelleen tule...

Olen ollut tämän viikon jo töissä taas. Edelleen on kurkku kipeä, mutta ei kuumetta. Pakko olla töissä, kun ei ole sijaisia, eikä tunteja voi loputtomiin korvata etätehtävilläkään. Väsyttää. Onneksi on viikonloppu tulossa, ja saa nukkua.

Lunta tuli vähän lisää eilen ja viime yönä. Oli suorastaan mukava kolata pihaa aamulla, että pääsi autolla liikkeelle. Jospa tämä lumi jo pysyisi edes tuonne huhtikuulle saakka.

Sain luettua eilen illalla Da Vinci-koodin loppuun. Olen lukenut sitä iltaisin, aina jonkun pätkän kerrallaan. Jos olisin täysin kunnossa, niin olisin varmaan lukenut yökaudet, mutta näin puolikuntoisena en ole jaksanut (onneksi). Löysin kirjastosta kuvitetun laitoksen. Tykkäsin kirjasta kovasti. Alkuosa kirjasta oli todellisen tuntuista, mutta loppua kohti todellisuuden tuntu hävisi. Siitä huolimatta mahtava lukunautinto oli!!!

Olen kuumeessa. Kurkku kipeänä, rintaan koskee, nuha. Ärsyttävää. Viikon olen jaksanut paahtaa töissä täysillä, mutta heti viikonlopuksi piti iskeä kuume. En jaksanut enää maata ja nukkua. Menen keittämään teetä. Olen yksin kotona. En jaksaisikaan olla kuumeisena, kuuntelemassa puheripulin vaivaamaa puoliskoa.

Miten joku jaksaakaan puhua koko ajan? Se alkaa sillä hetkellä, kun tulen töistä, olen vielä eteisessä kun jo pulina alkaa kuulua. Sitä jatkuu koko illan. Jopa veskissä ollessani on toinen oven takan puhumassa. Ja minun pitäisi vielä vastailla ja olla aina kiinnostunut. Eihän siinä mitään, jos joskus. Mutta kun hän puhuu enimmäkseen työstään ja työpaikalla sattuneista asioista. Alasta, josta minä en tiedä mitään. Enkä jaksaisi olla koko ajan siitä kiinnostunutkaan. Minä saan itse puhua 7 tuntia päivässä, ja olla ihmisten kanssa tekemisissä koko päivän. Iltaisin haluaisin olla hiljaa. Ja minä haluan joskus olla myös yksin.

Nyt olen yksin. Sairaana. Se saa minut ärsyyntyneeksi. Vihaiseksi. Minä haluan olla terveenä yksin. Niin, että voin nauttia siitä. Menen keittämään sitä teetä.

Olen ihan poikki. Uusi opiskelijaryhmä aloitti, ja pidin heille tunteja koko päivän. Esittelyjä. Orientoitumista. Ryhmääntymistä. Tutustumista. Opastettu kierros oppilaitoksessa. Tutkinnon perusteet, ops. Käyttäjätunnukset, salasanat, sähköposti, verkko-oppimisympäristö. Miljoona muuta asiaa. Mutta siltikin, olen iloinen. Ryhmä vaikutti tosi kivalta. Puheliaita, kantaa ottavia, kommentoivia, järkeviä ihmisiä. Jos tämä pitää paikkansa jatkossakin, niin minulle tulee antoisa vuosi heidän parissaan ;-). Toki en ole ainoa opettaja heille, ja minullakin on paljon muita opiskelijaryhmiä opetettavana. Mutta siltikin.

Pitäisi lähteä kotiin. Kuusi odottaa koristeiden riisumista ja poisvientiä. Eilen saimme kyläilykutsun tuttavapariskunnan luokse illaksi, ja kaikenlainen riisuminen jäi siihen, että yöpuulle mennessä sai itsensä riisuttua =).

Joulunaika alkaa olla ohi. Joulukoristeet kerätään talteen taas vuodeksi, kuusi viedään pois. Pitkä aika odottaa taas seuraavaa joulua. Tosin, jos vuosi kuluu yhtä nopeasti kuin edellinenkin, ei siihen niin kauaa mene ;-)

Rankka työviikko edessä. Uuden opiskelijat aloittavat huomenna, ja heidän parissaan sitten viikko kuluukin. Odotan toisaalta innolla, toisaalta tekisi mieli jäädä kotiin. Mutta siitäpä se lukukausi taas käynnistyy!

Työn/opiskelun iloa itse kullekin!

Raketteja ammuttiin ja iltaa/yötä vietettiin ystävien seurassa. Erittäin mukava vuoden vaihtuminen tällä kertaa :)

Oikein hyvää ja Onnellista tätä vuotta kaikille!