Hallitsematon rakennemuutos

Kävimme pilkillä tänään. Saalista ei saatu, mutta aurinkoa sitäkin enemmän. Oli upea päivä viettää yhdessä järven jäällä, vain me kaksi. Eväät mukana. Juteltiin. Istuttiin hiljaa. Naurettiin yhdessä. Tällaisen päivän haluan toistekin!

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja tiaiset laulavat titityytä rinnan täydeltä jo. Taidanpa huomenna rakennella muutaman linnunpöntön lisää ja puhdistaa entiset. Kisu istuu ikkunan edessä pöydällä ja hännänpää nytkähtää joka kerta kun pikkulintu käy tuossa maassa nokkimassa jotain.

Tuntuu, että kisulla on jatkuva nälkä nykyisin, kun Suuren Perhetapahtuman aika lähestyy. Olin laskeskellut, että pääsiäisen aikoihin pitäisi pikkukisujen olla maailmassa, mutta tuosta kisun masusta päätellen voi tulla jo aikaisemminkin. Laskettu aika on vain arvio, enhän ole ollut näkemässä kisun ja naapurin kollin riemunhetkiä. Helmikuun alussa kisu kuitenkin halusi olla yötkin ulkona, ja naapurin pallinaamainen kolli kiersi tässä jatkuvasti, pyrki jopa sisälle asti saatolle. Kolli on oikeasti sen näköinen, että on juossut täysillä seinään, ja naama on lististynyt. Sehän ei kollin luonnetta muuta miksikään, se on erittäin rakastettava kissa myös ja on käynyt meillä vierailulla jo ennen kuin kisu noudettiin perheenjäseneksi. Kolli tykkää olla sylissä ja kehrää autuaasti kun sitä jaksaa silitellä. Viime kesästä saakka on vain käynyt niin, että meidän oma kisumme on saanut nauttia sylistä, ja naapurin kolli on joutunut katselemaan vierestä...

Tänään aion pestä auton. Eihän se pysy puhtaana kuin muutaman sadan metrin matkan kotoa keskustaan päin, mutta näin keväisenä päivänä tuntuu että autokin täytyy pestä :D

Minulla on ollut vetämätön olo koko päivän. En tiedä, mistä se johtuu. En ole väsynyt, ainakaan unenpuutteesta johtuvaa väsymystä se ei ole. En vain jaksa. That's it! En jaksa. Töissä pitäisi silti olla klo 21 saakka, mitähän tästäkin vielä tulee.

Ja ei kun jatkamaan...

Jahas, minutkin oli näköjään haastettu kertomaan jotakin omituista itsestäni. No huhhuh, mitähän minä nyt keksisin, kun totuuttakaan ei uskalla kertoa :D

No ei vaiskaan, täytyy jotakin kertoilla. Eivät ne nyt niin ihmeellisiä asioita ole, eikä niistä kukaan oikeasti ole kiinnostunut, mutta laitetaan nähtäville:

1. Olen sisäsiisti. Tavaroiden ja asioiden täytyy olla järjestyksessä. En voi sietää sotkua, vaan siivoan aina kun joku (???) sotkee täällä =)

2. Olen luontoihminen. Tykkään istua laavulla, nuotion ääressä, kuunnella luonnon ääniä, rauhoittua. Joku ei ymmärrä, miksi niin usein nakkaan repun selkään ja painun metsäpolulle. Valitettavan usein en saa seuraa sinne...

3. Osaan olla yksinkin. Olen sosiaalinen, mutta yksinolokaan ei ole pelottavaa. Minä jopa tarvitsen yksinoloa silloin tällöin!!

4. Osaan olla hiljaa. Hiljaisuus ei vaivaa minua. Minun ei tarvitse pälpättää täyttääkseni hiljaiset hetket elämässä. Osaan nauttia hiljaisuudestakin.

5. Venytän laskujen maksamisen palkkapäivään saakka, vaikka voisin maksaa eräpäivänäkin. Miksikähän. En ymmärrä itsekään...

6. Haluaisin lämmittää saunan vaikka joka päivä. Istua lauteilla, heittää löylyä, rentoutua. Joku muu ei halua kuin kerran viikossa. Höh.

No niin, mitäs minä sanoin, eivät nuo sinua kiinnostaneet... Näyttäisi siltä, että kaikki on jo haastettu. Jos löydän jonkun, joka on säästynyt tältä, niin varohan =) =) =) Siltä varalta säännöt seuraavaksi:

Pelin säännöt:

Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt.

Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan. Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

Huomenna alkaa sitten virallisesti talviloma. Oikeastaan se alkoi jo siitä, kun perjantaina neljän jälkeen painoin työpaikan oven kiinni. Seuraavan kerran tarvitsee samainen ovi avata vasta 12. päivä, ihanaa.

Loppuviikon oli jo plussakeli, vesi tippui räystäältä ja tiet kuraisia. Tänä aamuna oli pakkasta -15 astetta. Muutaman asteen pakkanen olisi ihannekeli loman ajaksi ;-).

Työpaikalla kaikki kyselivät, että mitä aion tehdä lomalla. Täytyykö lomalla tehdä jotakin??? Minulle loma on lomaa, saa nukkua pitkään, lueskella, rentoutua. Jos siltä tuntuu, niin saatan lähteä hiihtelemään, eväät ja kamera mukana. Ei loma kaipaa mitään pitkää tehtäväluetteloa, jonka mukaan pitää puurtaa sekuntikello kädessä. Alkuviikon lomailen yksin, loppuviikosta alkaa myös puoliskolla loma. Sitten lomailemme yhdessä. Ehkäpä hiihtelemme jonnekin metsään, teemme nuotion, keitämme kahvit, nautimme auringossa hohtavasta hangesta, metsän huminasta, talvilintujen äänistä. Se on lomaa!