Hallitsematon rakennemuutos

Jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä bloggauksestani. Muiden blogeja kyllä ahkerasti olen lueskellut joka päivä, mutta en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoittamaan. Kaikenlaista on tapahtunut tässä välillä, hyvää ja huonoa. Enimmäkseen toki hyvää.

Viimeksi olen näköjään kertonut hammaskivustani. Edelleen voisin saman aiheen parissa jatkaa, sillä minulta lohkesi vastikään yhdestä hampaasta puolet pois. Se oli juurihoidettu hammas, joten kipua siinä ei tunnu, on vain epämiellyttävän tuntoinen muuten.

Elämä jatkuu tasaisen harmaana muutoin, eipä siitä mitään kerrottavaa ole. Olen jotenkin apaattisella päällä tänään, harvinaista minulle. Töissä olen vain istuskellut ja tuijotellut ikkunasta ulos. Meneehän se päivä joskus niinkin :).

Minulla on hammas kipeä. Ei kovin pahasti, mutta sen verran, että se ylittää jatkuvasti "tietoisuuskynnyksen". Toivottavasti se ei pahene tuosta, ennen kuin saan ajan hammaslääkärille. Hammaskipu on pahinta kipua, mitä voi olla...

Ihmeellinen päivä tänään. Eräs kollega halusi välttämättä ylimääräisen opetuspäivän omaan aiheeseensa, ja minä sitten kilttinä työkaverina luovuin omista tunneistani tälle päivälle. Olen saanut tehtyä kaikenlaista hyödyllistä sen sijaan, että olisi ollut luokassa opettamassa ohjelmointia haluttomille vetämättömille saamattomille 'opiskelijoille' :D. Ihanaa, leijonat, ihanaa.

Illalla olisi paikallisen opettajayhdistyksen hallituksen kokous. Ei kiinnostaisi, mutta kait sinne on pakko vääntäytyä. Siis kun kerran olen hallitukseen tullut valituksi. Ja hallitus on valinnut minut yhdistyksen sihteeriksi. Niin että siksi. En minä muuten. Jos muuta saisin tehdä, niin olisin ulkona, pihahommissa. Aurinko paistaa, ei pilven häivääkään näkyvissä. Tuuleskelee kevyesti. Pidämme siis pikakokouksen, jossa jaarittelijolle ei anneta puheenvuoroja ;-)

Edit: miksi aina jokaisessa kokouksessa tai jokaisessa organisaatiossa on vähintään yksi jaarittelija??? Vaikka olimme etukäteen päättäneet torpedoida kaikki jaaritusyritykset erään henkilön taholta, niin silti hän onnistui pitkittämään kokousta tunnilla. Ei auttanut kuin alistua ja kuunnella. Lopulta ylimääräisen tunnin jälkeen sanoin pj:lle, että kopauta kokous päättyneeksi, minulla on kiire. Ja näin tapahtui, jaarittelija jäi suu auki katsomaan lentävää lähtöämme :D

Kisu teki eilen neljä pentua. Olinpas vain laskeskellut oikein, että pääsiäisen aikaan niiden pitäisi syntyä. Nyt Kisu on onnellinen äiti, joka kehrää tyytyväisenä imettäessään neljää pikkukisua. En vielä viitsi häiritä niin paljoa, että ottaisin kuvia. Ehkä parin viikon kuluttua, kun pikkukisujen silmätkin ovat auenneet. Laitan sitten näkösälle...

Kävimme pilkillä tänään. Saalista ei saatu, mutta aurinkoa sitäkin enemmän. Oli upea päivä viettää yhdessä järven jäällä, vain me kaksi. Eväät mukana. Juteltiin. Istuttiin hiljaa. Naurettiin yhdessä. Tällaisen päivän haluan toistekin!

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja tiaiset laulavat titityytä rinnan täydeltä jo. Taidanpa huomenna rakennella muutaman linnunpöntön lisää ja puhdistaa entiset. Kisu istuu ikkunan edessä pöydällä ja hännänpää nytkähtää joka kerta kun pikkulintu käy tuossa maassa nokkimassa jotain.

Tuntuu, että kisulla on jatkuva nälkä nykyisin, kun Suuren Perhetapahtuman aika lähestyy. Olin laskeskellut, että pääsiäisen aikoihin pitäisi pikkukisujen olla maailmassa, mutta tuosta kisun masusta päätellen voi tulla jo aikaisemminkin. Laskettu aika on vain arvio, enhän ole ollut näkemässä kisun ja naapurin kollin riemunhetkiä. Helmikuun alussa kisu kuitenkin halusi olla yötkin ulkona, ja naapurin pallinaamainen kolli kiersi tässä jatkuvasti, pyrki jopa sisälle asti saatolle. Kolli on oikeasti sen näköinen, että on juossut täysillä seinään, ja naama on lististynyt. Sehän ei kollin luonnetta muuta miksikään, se on erittäin rakastettava kissa myös ja on käynyt meillä vierailulla jo ennen kuin kisu noudettiin perheenjäseneksi. Kolli tykkää olla sylissä ja kehrää autuaasti kun sitä jaksaa silitellä. Viime kesästä saakka on vain käynyt niin, että meidän oma kisumme on saanut nauttia sylistä, ja naapurin kolli on joutunut katselemaan vierestä...

Tänään aion pestä auton. Eihän se pysy puhtaana kuin muutaman sadan metrin matkan kotoa keskustaan päin, mutta näin keväisenä päivänä tuntuu että autokin täytyy pestä :D

Minulla on ollut vetämätön olo koko päivän. En tiedä, mistä se johtuu. En ole väsynyt, ainakaan unenpuutteesta johtuvaa väsymystä se ei ole. En vain jaksa. That's it! En jaksa. Töissä pitäisi silti olla klo 21 saakka, mitähän tästäkin vielä tulee.

Ja ei kun jatkamaan...

Jahas, minutkin oli näköjään haastettu kertomaan jotakin omituista itsestäni. No huhhuh, mitähän minä nyt keksisin, kun totuuttakaan ei uskalla kertoa :D

No ei vaiskaan, täytyy jotakin kertoilla. Eivät ne nyt niin ihmeellisiä asioita ole, eikä niistä kukaan oikeasti ole kiinnostunut, mutta laitetaan nähtäville:

1. Olen sisäsiisti. Tavaroiden ja asioiden täytyy olla järjestyksessä. En voi sietää sotkua, vaan siivoan aina kun joku (???) sotkee täällä =)

2. Olen luontoihminen. Tykkään istua laavulla, nuotion ääressä, kuunnella luonnon ääniä, rauhoittua. Joku ei ymmärrä, miksi niin usein nakkaan repun selkään ja painun metsäpolulle. Valitettavan usein en saa seuraa sinne...

3. Osaan olla yksinkin. Olen sosiaalinen, mutta yksinolokaan ei ole pelottavaa. Minä jopa tarvitsen yksinoloa silloin tällöin!!

4. Osaan olla hiljaa. Hiljaisuus ei vaivaa minua. Minun ei tarvitse pälpättää täyttääkseni hiljaiset hetket elämässä. Osaan nauttia hiljaisuudestakin.

5. Venytän laskujen maksamisen palkkapäivään saakka, vaikka voisin maksaa eräpäivänäkin. Miksikähän. En ymmärrä itsekään...

6. Haluaisin lämmittää saunan vaikka joka päivä. Istua lauteilla, heittää löylyä, rentoutua. Joku muu ei halua kuin kerran viikossa. Höh.

No niin, mitäs minä sanoin, eivät nuo sinua kiinnostaneet... Näyttäisi siltä, että kaikki on jo haastettu. Jos löydän jonkun, joka on säästynyt tältä, niin varohan =) =) =) Siltä varalta säännöt seuraavaksi:

Pelin säännöt:

Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt.

Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan. Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

Huomenna alkaa sitten virallisesti talviloma. Oikeastaan se alkoi jo siitä, kun perjantaina neljän jälkeen painoin työpaikan oven kiinni. Seuraavan kerran tarvitsee samainen ovi avata vasta 12. päivä, ihanaa.

Loppuviikon oli jo plussakeli, vesi tippui räystäältä ja tiet kuraisia. Tänä aamuna oli pakkasta -15 astetta. Muutaman asteen pakkanen olisi ihannekeli loman ajaksi ;-).

Työpaikalla kaikki kyselivät, että mitä aion tehdä lomalla. Täytyykö lomalla tehdä jotakin??? Minulle loma on lomaa, saa nukkua pitkään, lueskella, rentoutua. Jos siltä tuntuu, niin saatan lähteä hiihtelemään, eväät ja kamera mukana. Ei loma kaipaa mitään pitkää tehtäväluetteloa, jonka mukaan pitää puurtaa sekuntikello kädessä. Alkuviikon lomailen yksin, loppuviikosta alkaa myös puoliskolla loma. Sitten lomailemme yhdessä. Ehkäpä hiihtelemme jonnekin metsään, teemme nuotion, keitämme kahvit, nautimme auringossa hohtavasta hangesta, metsän huminasta, talvilintujen äänistä. Se on lomaa!

Kaksi läheisintä työkaveriani oli hankkiutunut A-viruksen kouriin viikonloppuna, sairaslomaa aluksi kolme päivää. Mahtava maanantain aloitus, yksin monen opiskelijaryhmän kanssa. No, pienillä hätäjärjestelyillä sain tämän päivän sujumaan, ja huomisesta eteenpäin sain jo hankittua sijaisiakin. Toisaalta olin täynnä virtaa sitten koko päivän. Pieni yllätystekijä saa minut vauhtiin :).

Lunta tuli viikonloppuna parikymmentä cm lisää. Kiva kiva kiva!!! Nyt on todella talvisen näköistä. Harmi vain, kun heti taas pakkanenkin kiri -23 asteeseen. Nyt olisi mukavaa olla ulkona, hiihtämässä ja nauttimassa raikkaasta talvisäästä.

Täytyy kuulemma lähteä käymään kaupassa. No joo, kun puolisko nätisti pyytää niin täytyy totella ;-)