Ärsytys

Olen kuumeessa. Kurkku kipeänä, rintaan koskee, nuha. Ärsyttävää. Viikon olen jaksanut paahtaa töissä täysillä, mutta heti viikonlopuksi piti iskeä kuume. En jaksanut enää maata ja nukkua. Menen keittämään teetä. Olen yksin kotona. En jaksaisikaan olla kuumeisena, kuuntelemassa puheripulin vaivaamaa puoliskoa.

Miten joku jaksaakaan puhua koko ajan? Se alkaa sillä hetkellä, kun tulen töistä, olen vielä eteisessä kun jo pulina alkaa kuulua. Sitä jatkuu koko illan. Jopa veskissä ollessani on toinen oven takan puhumassa. Ja minun pitäisi vielä vastailla ja olla aina kiinnostunut. Eihän siinä mitään, jos joskus. Mutta kun hän puhuu enimmäkseen työstään ja työpaikalla sattuneista asioista. Alasta, josta minä en tiedä mitään. Enkä jaksaisi olla koko ajan siitä kiinnostunutkaan. Minä saan itse puhua 7 tuntia päivässä, ja olla ihmisten kanssa tekemisissä koko päivän. Iltaisin haluaisin olla hiljaa. Ja minä haluan joskus olla myös yksin.

Nyt olen yksin. Sairaana. Se saa minut ärsyyntyneeksi. Vihaiseksi. Minä haluan olla terveenä yksin. Niin, että voin nauttia siitä. Menen keittämään sitä teetä.